M. Night Shyamalanin edelliseen elokuvaan, Signs´iin melko karsaasti suhtautuvana katsoin hänen uusimpansa The Village - Kylä vasta äskettäin dvd:ltä. Yllätys, hämmästys ja hyvä mieli täyttivät sisimpäni pian elokuvan alkamisen jälkeen. Tämähän onkin hyvä, kerrassaan erinomainen!
Todennäköisesti jo kaikille palstaa seuraaville tuttu juoni eristyneestä, askeettisesti luonnonvarataloudessa elävästä yhteisöstä ja sitä kohtaavasta uhkasta on kliseisyydestään huolimatta toimiva. Juonta tärkeämpää on Shyamalanin loistavasti rakentama tunnelma. Kyläläisten askareita seuraisi mielellään nyt näytettyä pidempäänkin. Rauhallisuus, kuvien kauneus ja koko ajan otettaan kiristävä metsästä nouseva uhka pitkästä aikaa upeimpaan musiikin ja äänen käyttöön lisättynä tekevät Kylästä briljantin elokuvakokemuksen.
Shyamalanin tavaramerkiksi (niin no...) muodostunut juonen kiepsautus pari kertaa ympäriämpäri sai aikaan allekirjoittaneessa korahtelevia riemunkiljahduksia. Juonen suurimmat koukut olivat kuitenkin erittäin ennalta arvattavia, mikä ihme kyllä ei häirinnyt katsomiskokemustani yhtään. Tunnelma ja oivat näyttelijät veivät täysin mukanaan. Mukaan olikin saatu mainio lista Hollywoodin ykkösammattilaisia.
Elokuvan genreä ja sen aiheuttamaa pettymystä on käsitelty keskustelupalstoilla jo liki loputtomiin. Ei, Kylä ei ole kauhua, vaan jännittävä ja rakastettava trilleri, lopussa taas jotain aivan muuta. Ihmettelen katsojien näköalattomuutta "ihan paska, ei ees pelottava" -kommentteineen. Eikö jokin uutta luova, älykäs ja yllättäväkin ole paljon enemmän, kuin katsojien odotuksiin täysin vastaaminen?
Hyvä M. Night. Teit toistaiseksi parhaan elokuvasi. Pysy valitsemallasi kimurantilla tiellä. ****/*****
Todennäköisesti jo kaikille palstaa seuraaville tuttu juoni eristyneestä, askeettisesti luonnonvarataloudessa elävästä yhteisöstä ja sitä kohtaavasta uhkasta on kliseisyydestään huolimatta toimiva. Juonta tärkeämpää on Shyamalanin loistavasti rakentama tunnelma. Kyläläisten askareita seuraisi mielellään nyt näytettyä pidempäänkin. Rauhallisuus, kuvien kauneus ja koko ajan otettaan kiristävä metsästä nouseva uhka pitkästä aikaa upeimpaan musiikin ja äänen käyttöön lisättynä tekevät Kylästä briljantin elokuvakokemuksen.
Shyamalanin tavaramerkiksi (niin no...) muodostunut juonen kiepsautus pari kertaa ympäriämpäri sai aikaan allekirjoittaneessa korahtelevia riemunkiljahduksia. Juonen suurimmat koukut olivat kuitenkin erittäin ennalta arvattavia, mikä ihme kyllä ei häirinnyt katsomiskokemustani yhtään. Tunnelma ja oivat näyttelijät veivät täysin mukanaan. Mukaan olikin saatu mainio lista Hollywoodin ykkösammattilaisia.
Elokuvan genreä ja sen aiheuttamaa pettymystä on käsitelty keskustelupalstoilla jo liki loputtomiin. Ei, Kylä ei ole kauhua, vaan jännittävä ja rakastettava trilleri, lopussa taas jotain aivan muuta. Ihmettelen katsojien näköalattomuutta "ihan paska, ei ees pelottava" -kommentteineen. Eikö jokin uutta luova, älykäs ja yllättäväkin ole paljon enemmän, kuin katsojien odotuksiin täysin vastaaminen?
Hyvä M. Night. Teit toistaiseksi parhaan elokuvasi. Pysy valitsemallasi kimurantilla tiellä. ****/*****
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ihanaa kohdata muitakin elokuvalle sydämensä menettäneitä, sillä todella usein saa kyllä kuulla kaikenlaista umpimielistä paskaa, ihan suoraan sanottuna. Lieneeköhän tuohon mielipiteeseeni syynä se fakta, etten usein paljoakaan välitä kauhuelokuvista, ja täten itseäni ei haittaa The Villagen (käytän nyt alkuperäistä nimeä, sillä suomeksi se vaan kuulostaa niin tylsältä ... )ennalta-arvattavat juonenkäänteet. Kun menin ensimmäistä kertaa kyseistä elokuvaa katsomaan, sattui se täysin mitäänsanomattomista ja pinnallisista syistä: kaverini on huikea ohjaajan fani, itse pidän todella paljon Adrien Brodysta, ja olin nähnyt elokuvasta kuvia ja kiinnostunut vain lähinnä sen vanhanaikaisuudesta ja puvustuksesta. Kun valot sitten syttyivät teatterissa kahden tunnin vatsaakihelmöivän kauneuden ja tunteiden kiepsutuksen jälkeen, saatoin vain ihmetellä ympäriltäni kuuluvaa pettynytta murinaa. Hämmästelin, että mikä niin kauniissa elokuvassa oli saattanut mennä joidenkin mielestä pieleen.
Noh, en tiedä. En ole herra Shyamalanin aikaisempia tuotoksia nähnyt, ja niinpä en osannut odottaa mitään mennessäni elokuvaa katsomaan. Kaikkein pettyneimpiä taitavatkin olla juuri ne suurimmat fanit. Ja täytyyhän heitä toki ymmärtää: kaverini, jonka kanssa olin elokuvaa katsomassa, oli aivan yhtä innoissaan kuin minäkin, mutta myönsi kyllä, että elokuva erosi melko paljon ohjaajan edellisistä. Mutta silti: koittaakaapa nyt päästä yli siitä! Vähän avarakatseisuutta peliin! Sillä elokuva ei missään tapauksessa ole mikään huono. Mutta näin siinä usein käy: joku yrittää hieman uudistua ja heti saa paskaa niskaansa juuri niiltä, joiden pitäisi ymmärtää. Ja useinhan uudistumisen ja epäonnistumisen raja on häilyvä ... vaan tässä tapauksessa rajan paremmalle puolelle päästiin niin että keikahti!
Mutta itse elokuvasta vielä. Niin, yksi raikkaimpia tulijoita viime vuonna. Kaunis, kaunis, kaunis elokuva. Tarina mielenkiintoinen, sillä se synnyttää monia tulkintoja. Itselleni elokuvan tarina symboloi aikuisuutta; vanhojen oppien ja asenteiden tuulettamista, uskallusta luottaa itseensä ja tehdä niin kuin hyvältä tuntuu. Joillekin se edustaa nykymaailman politiikka parhaimillaan - toisille se taas symboloi elämän eksistentiaalisia kysymyksiä: entäpä jos kaikki todellisuus ympärilläni olisi vain kuviteltua?
Tosin myönnän kyllä, että juoni ja tarinan koukku olivat hyvin ennalta arvattavissa. Yleensä tuollaiset asiat häiritsevät, mutta tätä elokuvaa katsoessa ihme kyllä eivät. Saatoin silti tempautua mukaan kylän elämään ja ahdistavaan ilmapiiriin. Ja juuri tunnelmahan olikin yksi elokuvan parhaimpia asioita. Painostava, ahdistava, hengästynyt ilmapiiri, jossa viattomat sielut yrittävät löytää itsensä ja totuuden.
Ja viattomuudesta puheen ollen ... kyllä se Ivy Walkerin hahmo suorastaan varasti sydämeni! Hatunnosto ihanaiselle Bryce Dallas Howardille! Ivyn hahmo kantoi koko elokuvaa, jopa niiden hivenen kömpelöidenkin kohtien ylitse. Etenkin elokuvan lopussa sitä vain itki liikutuksesta ja ihailusta tyttöä kohtaan. Että eipä Shyamalan ainakaan tässä asiassa tyrinyt.
Ja sitten vielä viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä: elokuvan musiikki. Rakastuin siihen jo ensimmäisellä katselukerralla, ja ryntäsin heti imuttamaan soundtrackin netistä (kjäh!). Uskomattoman, loistavan täydellinen musiikki, joka sopii elokuvaan kuin haarukka silmään. Yksi vuoden parhaista elokuvamusiikkisävellyksistä; kiehtova, sydäntäkouraisevan kaunis. Kaikille viulumusiikin ystäville suosittelen, ja kyllä ansaitsi Oscar-ehdokkuutensa!
Huh, että näin! :D
Jeps, samaa mieltä olemme. Mainio pätkä!
Kommentteja. "Joillekin se edustaa nykymaailman politiikka parhaimillaan". Kylässä on nähty erittäin vahvoja viittauksia Bushin Yhdysvaltoihin. George Walker Bush / Kyläpäällikkö Edward Walker.
Musiikista sanoitkin jo kaiken oleellisen. Kohtaus, jossa Lucius pelastaa Ivyn oviaukosta, muuttuu lievästä kauhusta rakkauden ylistykseksi ykskaks tuosta vaan, ja kaikki saadaan aikaan lähinnä upealla musiikilla. Aika jees!
Näinhän se on. Sitä jaksaa paahtaa, kun on noin hienosta elokuvasta kysymys. ;D
Tuosta mainitsemastasi kohtauksesta vielä: ainakin allekirjoittanut meinasi kyllä alkaa hyppiä hysteerisesti tuolillaan kohtauksen nähdessään. Kohtaus on vain aivan läkähdyttävän kaunis, juuri johtuen siitä äkillisestä kauhun vaihtumisesta romantiikkaan ja tietysti vatsaakouraisevasta musiikista, niin kuin juuri sanoit. Ja veikkanpa, että niin, eipä olisi kohtauksessa varmaankaan sellaista potkua ilman sitä karvoja nostattavaa viulumelodiaa.
....pastissi tuossa alussa, tunnelman viemää. Onneksi ei, tunnelmaa viedään ;)
Mitä pahaa on juonen ennalta arvattavuudessa? Jos elokuva on hyvä, niin mitäs sillä on väliä.
Kylä on todellakin loistava leffa. Näyttelijät, musiikki, tunnelma ja miljöö... kaikki on kohdallaan. Omasta mielestäni ne loppupuolen yllätyksetkin on todella hyviä. ****1/2 /*****
Totta. Lähinnä päivänselvä loppu"paljastus", tai parikin, eivät häirinneet elokuvasta nauttimista yhtään. Ihmeellistä sinällään, ja kertoo jo jotain elokuvan ainutlaatuisesta tunnelmasta ja vetovoimasta.
Juonikoukut olivat täysin oikeita ratkaisuja myös tarinan kannalta. Miten paljon enemmän tarina koskettikaan tapahtuessaan aidosti tässä maailmassa mitään luonnotonta siihen lisäämättä.
The village alkaa loistavasti, mutta loppuratkaisu on surkea. Loppuratkaisun arvaa jos alussa mutta toivoin että se ei loppuisi niin, mutta niinhän se teki. Tunnelmakin oli alussa loistava mutta latistui loppuratkaisun myötä. Oikeata maailmaa ei olisi tarvinnut sotkea siihen kylään, se pilasi taianomaisuuden. Olisisvat vaan kertoneet sen kylän tapahtumista eikä mitään systeemiä ulkomaailman kanssa. Se olisi toiminut hyvin omana maailmanaan. Typeriä klaffivirheitäkin elokuvasta löytyy aika paljon.
Mielestäni tämä ei ole M. Night Syamalanin parhaita leffoja. Signs ja Sixth Sense on paljon parempia koska ne ovat aivan omaa luokkaansa.
The village oli ihan katsottava elokuva mutta juonessa on parannettavan varaa.
***/*****
Oliko se loppuyllätys se kun niitä olioita ei ollutkaan olemassa? Vai oliko vielä joku muu, mikä on mennyt multa ohi??
"Oikeata maailmaa ei olisi tarvinnut sotkea siihen kylään, se pilasi taianomaisuuden."
Ohhoh. Koko elokuvan tekemisen ideahan oli tuo moderni vieraannuttamisefekti. Tämähän olisi ollut täysi skeida ilman ulkomaailmaa, sehän teki koko jutusta filosofisen.
Montako kylää on sinun ystäväpiirissäsi?
Vierannuttamisefekti siinä juuri olikin huono juttu, en pitänyt siitä. Se kylä omana maailmanaan oli hyvä, se oli nin taianomainen aluksi. Mutta kun paljastui ettei örkkejä ole olemassakaan ei se enää ollut niin satumainen, meni liian realistikseksi.
paska koko elokuva, en ymmärrä miten voit pitää, eihän siinä tapahdu jut mitään, itse meinasin nukahtaa,
Ihmiset ovat erilaisia...
Joillekin ei kertakaikkiaan uppoa hidastahtinen tunnelmallinen raina vaan pitää olla räiskettä, pauketta ja takaa-ajoa, että pysyy hereillä.
Minulle itselleni uppoaa ihan minkälainen elokuva vain. Kylä on nerokas elokuva. Jos joku on eri mieltä niin perustelua tulemaan...
"Pleikkari-sukupolvelle" ei tunnu uppoavan muu kuin mtv-tyyliin tehdyt räiske-räiske-pauke-pauke-leffat, joissa jatkuva räjähtely on etusijalla.
Mutta mielipiteet ovat mielipiteitä, kuka tykkää mistäkin. Itse tykkään katsella niitä räiske-pauke-leffojakin (pistää aivot siksi ajaksi offlinelle), mutta tekee hyvää katsoa myös hidastempoisiakin leffoja.
Joo, itse tykkäsin tosi paljon Kylästä. Ja taidan sit olla idiootti, mutta itselle ei loppuratkaisu alkanut olemaan selvää kuin vasta ihan loppupuolella, kun esim. näytettiin niitten tyyppien kuva, kun ne oli nykyaikaisissa vaatteissa ym. Se oli jotenki puistattava kohtaus.
tosi huono leffa