Mitä hengellinen kasvu tarkoittaa?

Hengellisyys voidaan määritellä "hengellisenä tai aineettomana ominaisuutena kuten ajatus, elämä, jne."
Lyhyesti sanottuna, uskonto on usko- ja rituaalijärjestelmä, joiden avulla muodostetaan suhde Jumalaan ja hengellisyys keskittyy henkimaailmaan ja hengellisiin asioihin materiaalisen maailman sijaan.

Jumalan pelko ja anteeksi pyytäminen ovat hengellistä kasvua 🤓

Inhimillisyys on oikein ymmärrettynä sama asia kuin hengellisyys. Esim. Ns.tavallinen elämä voi olla yhtä hengellistä(normaalia)kuin kirkossakäyminen tai rukoileminen. Toki rukoilemalla tai muilla harjoituksilla voi päästä lähemmäs uskonnollisuutta, vaikka rukoileminen itsessään ei tee siitä hengellistä vaan armo (joka ei ole ihmisestä lähtöisin) Hengellinen kasvu tark. Moraalista muutosta jota kuvataan joskus myös parannukseksi, tai parannuksessa elämiseksi. Armon kautta vaikuttava usko näkyy nöyryydessä ja tekoina. Räätälöity kutsumus (kaikki on erilaisia) liittyy motivaatioon jossa minuus(sisäinen ihminen) vahvistuu ja löytää oikeita sanoja oikeille merkityksillä jotka ei sido hengelliseen pakkopaitaan. Aito hengellisyys on aitoa vapautta ja palvelemista,,,

Ainakin se tarkoittaa itsetuntemuksen kasvua. Ego on mielikuva itsestä ja usein vääristynyt. Kun itsetuntemus kasvaa, niin ego pienenee ja saattaa esiintyä myös synnintuntoa.

Hengellinen kasvu on uskossa kasvamista.
Ihmisen halua päästä yhä lähemmäksi Jumalaa. Sanotaan, että ihmisellä on tietty hengellinen kanava, suora yhteys Jumalaan, joka läpäisee aivoesteen. Näin ollen sellainenkin joilla aivot eivät toimi kunnollolla esim. dementoivan sairauden takia voivat olla .vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Uskosta osattomilla tämä on uinuvassa tilassa. Siksi heidän on niin vaikeaa ymmärtää hengellistä puhetta.
Hengellisuyys on rukousta, Jumalan Sanassa pysymistä. Jumalan tahdon kyselemistä omassa elämässä. Turvautumista Häneen kaikissa elämän tilanteissa.

”Kun tulin uskoon niin paha olo pysähtyi ja hyvä rauha tuli ja pelkäsin että rauha loppuu ja menetän elämääni saadun parhaan tai asian kun teen syntiä ja hetken se onkin poissa kunnes älyää pyytää anteeksi ja olo on taas ok. Onko tämä hengellisestä kasvusta esimerkki vai eikö ole?”

Ei ole. Minä ymmärrän hengellisen kasvun tarkoittavan tunneälyä, missä osaa suhtautua tunteita herättävään tilanteeseen fiksummin.

Hengellinen tarkoittanee ihmisen mielen tilaa. Onnetonta on se, että hengittäminen ja hengellisyys ovat niin vieraita toisilleen.

Hengellisyys perustuu ajatukseen, että kuolema ei ole kuolema vaan taivaallinen syntymä. Näillä sanoilla kuolema on ikäänkuin poistettu. Kuolemaa ei enää ole, kun uskotaan näin, vaikkakin, jokainen kuolee.

Ihminen voi kuitenkin uskoa näin vain silloin, kun hän hengittää, on elävä olento. ( henki se on joka eläväksi tekee ) koska kuoltuaan hän ei enää ajattele mitään. Kuoleman jälkeen ihminen ei ole enää hengellinen eikä maallinen, koska henki on lähtenyt.

Onko sitten se henki, joka ihmisestä lähti hengellinen, ainakin se on näkymätön ja muusta me emme tiedä .
Kuolemassa ihminen tulee täyteen itsestään, valmiiksi, ja sitä ei voi enää muuttaa, siihen on painettu sinetti. Se on sitä, mitä se oli.

Ruumistemppelin kansi painetaan kiinni, ja kaksimetriä multaa päälle. Se on ainakin ruumiin osa.

Hengittävän ihmisen kasvun mittarina voisi käyttää tikapuuteoriaa, tai luokalta toiselle siirtymistä.

Tiedon lisääntymisen kauttaa voi nousta ylöspäin, tai mennä eteenpäin. Se pätee kaikessa olemisessa, elämisessä, auttaa ymmärtämään ja havaitsemaan myös kokonaisuuksia ja luomaan uutta.
Jos lukee vain yhden kirja ja jää odottamaan kuolemaa omaan napaansa tuijottaen, onnellisen taivaallisen olotilan saavuttaakseen, se on kuin seisova vesi, joka happanee ja kasvaa levästä umpeen.
Kaikki elävä pakenee siitä.

Se tarkoittaa todellisuuden hämärtymistä eli tietynlaista mielisairautta.

Esittämäsi esimerkki on hyvä esimerkki hengellisestä kasvusta. Itse koen että kristinuskossa kasvu on kasvua armossa. Itsensä ja muiden armahtamisessa ja Jeesuksen täydellisen armon vastaanottamista.

Mitä Paavali kirjoittaa Jumalan armolahjasta, Jeesuksesta Kristuksesta?

"Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
"Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."
"Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut."

Missä kohtaa Paavali mainitsee synnintunnon edellytykseksi Jumalan armon saamiselle? Millä tavoin ilmaukset "heikko, jumalaton, syntinen ja Jumalan vihollinen" ilmaisevat synnintuntoa ja katumusta? Kun ihminen on VIELÄ "HEIKKO, JUMALATON, SYNTINEN JA JUMALAN VIHOLLINEN", onko hän silloin JO "kääntynyt katumuksessa ja synnintunnossa" Jumalan puoleen? Ovatko JUMALATTOMUUS JA JUMALAN VIHOLLISUUS synonyymejä katumiselle ja synnintunnolle? Tarkoittavatko nuo neljä ilmausta suurin piirtein SAMAA?

Sisällissodan aikana Kajaanissa valkoiset olivat teloittamaisillaan kiinni otettujen punaisten joukosta kolme henkilöä. Koska tuomitut olivat perheellisiä miehiä, astui punaisten rivistä esiin kolme poikamiestä, jotka ilmoittivat, että he voivat asettua tuomittujen tilalle, koska nämä olivat perheellisiä. Valkoisten upseeri suostui ehdotukseen, ja poikamiehet ammuttiin. Kun nyt nämä kolme poikamiestä ammuttiin, kolme perheellistä miestä säästyi kuolemantuomiolta. Voisi kai sanoa, että tuo poikamieskolmikko kuoli "oikeaan aikaan" noiden kolmen perheellisen edestä.

Paavali kirjoittaa:

"Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä."
"Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme."

Eli: kuoliko Kristus edestämme siinä vaiheessa, kun osasimme oikealla tavalla katua syntisyyttämme ja pahuuttamme ja pyytää Jumalalta syntejämme anteeksi? Vai tulimmeko me "oikeaan aikaan" tapahtuneen kuoleman ansiosta SOVITETUIKSI peräti siinä vaiheessa, kun me EMME olisi voineet vähempää piitata koko Jumalasta ja synti- ja syntisyyskysymyksestä? Mitä kirjoittaa Paavali?

"Jos me SILLOIN, kun vielä olimme Jumalan VIHOLLISIA, tulimme SOVITETUIKSI hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta."

Kun kolme poikamiestä kaatui kuolleena maahan, valkoisten upseeri olisi osoittanut joko täydellistä ymmärtämättömyyttä tai patologista sikamaisuutta poikamiehille antamaansa lupausta kohtaan, jos hän olisi mennyt teloituksen jälkeen asettamaan henkensä säästäneille perheellisille miehille VIELÄ LISÄEHTOJA, jotta nämä voisivat säilyttää henkensä.

Suurin osa nykykristityistä uskoo jumalaan, joka suhtautuu Poikansa kuolemaan kuin tällainen hypoteettinen idiootti/sika. On aivan sama, kuinka hienoin sanakoukeroin ja -siteerauksin he tämän uskonsa perustelevat, se ei tällaisen "jumalan" idioottimaisuutta/sikamaisuutta muuksi muuta. Surullista ja omituista tässä on tietenkin se, että tällainen "usko" perustellaan itselle ja muille useimmiten nimenomaan Raamatulla.

Kammottavan sekasortoisena ja kuohuvana vuonna 1918 valkoisten upseeri kykeni pitämään kolmelle (taatusti vihaamalleen) viholliselle antamansa lupauksen. Siksi minusta on kummallista, että tällainen nykykristittyjen "raamatullinen" jumala kykenee pitämään - Paavalin vakuutteluista huolimatta - oman Poikansa kuolemaa paljon halvempiarvoisena kuin valkoinen upseeri piti kolmen vihollisensa kuolemaa ja heille antamaansa lupausta.

Niinpä jokainen, joka sanoo jollekulle toiselle Kristukseen uskovalle: "Et sinä voi pelastua, koska et ole tehnyt parannusta asiassa X", on kuin yksi noista kolmesta hengissä selvinneistä miehistä, joka alkaa selittää toiselle hengissä selvinneelle, ettei tämä voi välttyä kuolemantuomiolta, koska ajattelee tai toimii näin taikka noin. Selittäjä on onnistunut käsittämään täysin väärin, mitä teloituksen yhteydessä oikein tapahtui. Kolmikon selviytyminen perustui täydellisesti ja yksinomaan valkoisen upseerin ja kolmen poikamiehen keskinäiseen sopimukseen ja tuon sopimuksen sinetöineeseen kuolemaan.
Kristikunta on pullollaan tällaisia surkuhupaisia selittäjiä, jotka tekevät raamattukoukeroillaan Kristuksen sovitusuhrin tyhjäksi. Ja he uskovat olevansa Kristuksen asialla, suorittavansa "uhripalvelusta Jumalalle" - mitä he omalla tavallaan tekevätkin, sillä Jumalan Pojan uhri ei heille riitä.

Hengellinen kasvu on asia jota epäuskoisten tai liberaali-kirkollisten jumalansanan-kieltäjien on turha pohtia koska se ei koske heitä eivätkä he sitä kynene ymmärtämään. Hengellinen kasvu on uskovaisten asia.

Mutta Juhani tuolla ylempänä vastasi mielestäni hyvin että kyse on armon tuntemisen kasvamisesta. Katekismuksen mukaan uskossa kasvaminen on syvenevää synnin ja armon tuntemista, eikä tässä tuntemisella tarkoiteta tunteita vaan tuntemista siinä mielessä kuin puhutaan esim. että kuinka hyvin sinä tunnet/ymmärrät/olet sisäistänyt jonkun asian, tässä atapauksessa Jumalan lain ja armon.

Ei laki ja armo sillä ole vielä tunnettu niinkuin lahkolaiset kuvittelevat ettöä kun on tultu kerran uskoon ja nähty Raamatun kannet! Ei, vaan pitää ymmärtää että kristityn vaellus ja elämä on oppimista loppuun saakka. Ei tässä ajassa saavuteta täydellistä tai valmiiksi tullutta ymmärrystä. Tässä kohtaa lahkolaiset kuten vapaat suunnat usein haksahtavat.

Toisaalta se ettei ymmärrys tule täällä uskovalla täydelliseksi, ei myöskään ole mikään tekosyy/veruke sille että olisi lupa ajatella Raamatusta siten että valikoi siltä mitä tahtoo uskoa ja mitä ei, niinkuin teeskentelevät liberaalikirkolliset kuvittelevat luullessaan olevans akristittyjä vaikka heillä ei ole minkäänlaista jumalanpelkoa eikä rakkautta Jumalaan ja Jumalan sanaan. Kaikki on heille pelkkää "mukana olemista" tai kulttuuria.

Ilmaisen asian näin: HENGELLINEN KASVU on Kristuksen kuvan kaltaisuuteen kasvamista armon avulla, ei lain avulla.

"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." 1.Joh:3:2

2. Piet. 1:3-8 kuvataan miten saavuttaa tuo päämäärä.

3. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,
4. joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee,
5. niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä,
6. ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
7. jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
8. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa.

Hengellisen kasvun perusteita ovat rukous, Raamatun luku ja seurakuntayhteys. Hengellisen kasvun tunnusmerkkejä ovat hengen hedelmät. Ihmisen on vaikea itsessään nähdä hengellisen kasvun hedelmiä, päin vastoin, ajan myötä tulee entistä tietoisemmaksi omasta kyvyttömyydestään ja kelvottomuudestaan. Kasvu on rikki menemistä ja eheytymistä.

HENGELLISYYS vaatii hengen uudestisyntymistä, on henkeen vaikuttamista, jumalyhteys toimii hengen kauttta, on hengen kasvua Pyhän Hengen vaikuttamana ja rukouksen ja Raamatun luvun avulla.

Lihan eli vanhan langenneen luontomme tekoja, joita meistä karsitaan ja johon tietenkin meidän itse pitää ottaa osaa pyrkien noista kieltäytymään, ovat:
"Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus,
epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa." Gal. 5:19-21

HENGELLISTÄÄ tarkoittaa, että sekoittaa nuo kaksi ja pitää lihan aikaansaannoksia hengellisinä tai vetää kaikki arjen ilmiöt Raamatun ja uskon kautta, esim. rukoilee mitä leipää minun pitäisi tänään ostaa. Siirtää oman vastuun Jumalalle.

Ja vielä samantyylinen sana HENKINEN = ihmisen älyllinen, psyykkinen puoli.