Kertokaa kuinka elätte parisuhteessa, jossa kumppanien seksintarpeet eivät kohtaa?
Millä helpotatte omaa tai toisen oloa?
Oliko tilanne alusta asti sama?
Jos oli, niin kumman (m/n) halut lisääntyi vai vähenikö toisella halut?
Miltä tilanne tuntui halukkaammasta?
Miltä tilanne tuntui haluttomammasta?
Millä olette saaneet tilanteen muuttumaan paremmaksi?
Millä helpotatte omaa tai toisen oloa?
Oliko tilanne alusta asti sama?
Jos oli, niin kumman (m/n) halut lisääntyi vai vähenikö toisella halut?
Miltä tilanne tuntui halukkaammasta?
Miltä tilanne tuntui haluttomammasta?
Millä olette saaneet tilanteen muuttumaan paremmaksi?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ollaan asuttu yhdessä vajaa vuosi. olen siis nainen ja miehelläni seksihalut vähenivät lähes heti yhteenmuuton jälkeen. aluksi syyksi sanoin väsymystä, mutta olen todistanut ettei syy ole aina väsymys, koska iltavuoroviikkojen alkaessa ja jopa lomalla en muistaakseni ole saanut sen enempää. vielä vähän aikaa sitten paneskeltiin noin 2 kertaa viikossa, mutta nykyään mieheni haluaa kerran viikossa tai kahdessa viikossa. nyt syyksi sanotaan stressi töissä ja rahaasioissa ja tietenkin se väsymys. kone ei kuulemma pelaan enää kovin myöhään...kyllä ennen pelasi=(
musta tilanne on todella inhottava, olen pahantuulinen ja masennun helposti, mikä ei varmasti auta asiaan, mut minkäs sille voi. miestäni (toivottavasti) tilanne myös inhottaa, koska ei voi eikä näytä kiinnostavan antaa minulle niin paljon kuin haluan. nyt kun miestäni ei enää niin paljon kiinnosta niin hän tyydyttää minut yleensä 1-2 kertaa viikossa, mihin olenkin tyytyväinen. enkä anna minun tyydyttämiseni kyllä loppua. jos ei kerta itse halua/pysty, täytyy minun mielestäni saada. muuten olen suhteeseemme tyytyväinen. toivo paremmasta elää=) minulla on vielä paljon fantasioitani jotka haluaisin rakastamani miehen kanssa täyttää. mutten suostu koko elämääni olemaan suhteessa jossa on liian vähän tai huonoa seksiä. näin meillä.
Kertokaa kuinka elätte parisuhteessa, jossa kumppanien seksintarpeet eivät kohtaa?
-Noh, minä naisena olen se halukkaampi. Yleensä sitä oppii ajattelemaan, että onhan sitä muutakin kuin seksi, joten ajan myötä tuo homma tasoittuu. Ainakin itse olen tasoittunut huimasti alkuajoista.
Millä helpotatte omaa tai toisen oloa?
-No toisinaan mies hyväilee minut sormin, kun olen kiimainen ja hän väsynyt. Sen hän on aina valmis tekemään. Hyvin harvoin kuitenkaan pyydän, masturboin mieluummin itse omalla ajalla, kun hän ei ole kotona.
Oliko tilanne alusta asti sama?
- No luonnollisesti vastarakastuneina sitä ollaan kuin mitäkin kaneja, mutta jo muutama kuukausi seurustelun aloittamisen jälkeen se hiipui miehen puolelta. Vasta yhteenmuuttomme jälkeen se on hiipunut myös minulta.
Jos oli, niin kumman (m/n) halut lisääntyi vai vähenikö toisella halut?
- no siis miehellä väheni halut ensin, sitten myös minulla 2:n vuoden jälkeen verrattaen siihen mitä joskus olin.
Miltä tilanne tuntui halukkaammasta?
- Olihan se todella kiusallista ja välillä tuli itkukin kun tunsi itsensä niin epähaluttavaksi. Nykyään en ota enää pulttia, eli jos ei toiselle maistu niin sitten ei...
Miltä tilanne tuntui haluttomammasta?
- No mies ei halua ainakaan silloin, kun häntä "painostaa", eli varmasti oli tukalaa jos ei edes halunnut.
Millä olette saaneet tilanteen muuttumaan paremmaksi?
- No olen ajan myötä oppinut, että mieheni tykkää pitkistä valmisteluista. Eli saatan pukeutua vokottelevasti, laittaa jotain hyvää hajuvettä jne. Hän tykkää visuaalisesta ja sanallisesta kiihottamisesta. Sen jälkeen kun opin viettelemään hänet, hän on ollut yhtä halukas kuin minäkin. Osoitamme toisillemme paljon hellyyttä ja rakkautta ja saatamme hipelöidä toisiamme pitkin päivää, vaikka ei mennäkään sen pidemmälle. Se taitaa olla tuo halukkuus miehellä aika kausittaista. Joskus menee viikko tai parikin, ettei muka ole aikaa rakastella ja osuu kuukautiset sun muuta väliin. Sitten on viikkoja, jolloin rakastellaan melkein joka päivä, eli vaihtelee hyvin paljon.
Hei
En osaa vastata yksityiskohtaisesti kysymyksiisi, mutta toivon että silti luet tämän.
Minulle, nyt keski-ikäiselle miehelle, on käynyt niin kuin monille muillekin voi käydä ja mitä epäilen kohta Sinullekin tapahtuvan.
Yhdessäolon alkuhan on yhtä hehkua ja sitten tulee arkisempi vaihe, mutta silti suhde voi toimia myös intiimillä tasolla harvempaankin tahtiin. Semmoinen on tavallista.
Välejä voi onneksi virkistää ja lämmittää vaikka kuinka, mikä hauskaa onkin. Sitä paitsi ei elämä silkkaa seksiä ole.
Mutta entä kun toiselta loppuvat halut kokonaan? Me olemme puolisoni kanssa olleet yhdessä 15 vuotta. Olemme kokeneet monenlaiset tuulet ja tuiskut ja olleet hyvin samanhenkisiä kumppaneita silloinkin, kun esimerkiksi lasten ollessa pieniä ja velkojen ynnä muiden muutosten paineessa kaikki teki tiukkaa ja toinen ymmärrettävästi ei aina ollut kovin halukas. Nämä pahimmat paineet ovat nyt ohi, mutta jääkausi ei.
Pari vuotta sitten tajusin, että minun puolisoni nyt 42 vuoden ikäisenä ei enää ikinä oikeasti halua minua (eikä omien sanojensa mukaan ketään muutakaan) seksuaalisesti. Siitä on keskusteltu ja lopputulos on aina se, että kun ei vaan tee mieli.
Minulle tämä on vaikea asia. Lapsemme ovat vasta murrosiässä. Siksi haluan pitää yhtä vielä pari, kolme vuotta.
Nuorena poikamiehenä minulla oli yhden yön suhteita. Mutta nyt periaatteeni on ollut, ettei vieraisiin lähdetä.
Minun oma elämäni, johon myös tällainen läheinen yhdessäolo kuuluisi, menee surullisen kovaa vauhtia ohi. Läheisyyden ja ihan suoraan seksinkin puute tekee helvetillisen kipeää.
Nyt olen päättänyt, että ilakoin tahollani, jos siihen joskus saan tilaisuuden ja jos se onnistuu ketään vahingoittamatta. Kerran jo kokeilin ja hyvälle se tuntui.
Ja kun lapset ovat vähän isompia, jätän lopullisesti tuon selän, jota öisin tuijottelen.
Eli se mitä halusin Sinulle ja muillekin - olittepa sitten miehiä tai naisia - sanoa, on: jos toinen oikeasti alkaa kadota sylistä ja se näyttää olevan pysyvä tilanne ja jos itsellä tekee aina vaan mieli, ei kannata jäädä hukkaamaan elämäänsä.
Lopeta ajoissa ja etsi itsellesi parempi onni.
Sama fiilis täällä. Mies antaa muutaman kerran vuoteen, eikä silloinkaan itse edes näytä, että nauttisi siitä. Vuosikausia yritin seksiä vongata, mutta pari vuotta sitten ilmoitin, etten enää koskaan pyydä ja siinä olen pysynyt. Jos ei niin ei, 15 vuotta tätä nöyryyttämistä riitti - mitä sitä itseänsä kiusaamaan sen enempää. En kyllä kieltäydy hyvästä silloin harvoin kun sitä saa, mutta näkyyhän se uloskin päin, että herkkua ei usein tarjoilla. Kipu on ollut fyysistä ja henkistä, unettomuus vaivaa ja pinna on herkässä. Perhekin on kieltämättä osansa tämän takia kärsinyt.
MInuusa ei kuulemma ole mitään vikaa eikä tilanteelle mitään voi tehdä. Kun ei asiasta tarvitse puhuakaan (koska on vain minun ongelmani, jos olen puutteessa), niin onhan se selvää, että toinen osapuoli on irtisanonut tämän parisuhteen. Nyt vasta alkaa pikkuhiljaa henkisesti helpottaa, kun olen tämän hyväksynyt.
Haluan myös pysyä yhdessä lasten takia, mutta olisin valmis ottamaan aikuisten iloja muualta ja tuntuu, että odottelen tilaisuutta aivan kuin sinäkin. Olen vain ollut niin kauan pois markkinoilta, että pupu istuu toistaiseksi pöksyissä. Se onkin ainoa, joka sinne pitkään aikaan on edes yrittänyt...
Olipa osuva tuo kuvaus selästä, jota tuijottelet. Siitä on tullut minulle jo painajainen; selkä on vuosia ollut minuun päin niin kauan kuin valo sammuu ja jos jotain sen jälkeen tapahtuu, niin sanaakaan ei pimeässä puhuta. Melko säälittävää, vai mitä? Tuntuu minustakin, että olen tässä ihmettä odottaessani heittänyt parhaita vuosiani hukkaan ja sitä on itselleen vaikea antaa anteeksi.
kuin oma elämäni - mutta vain sillä erolla että olemme olleet yhdessä vajaan vuoden.
Näitä viestejä kun lukee niin muuta vaihtoehtoa ei taida olla kuin ero.Jos haluttoman mukaan tilanne on hyvä, niin mitä siinä nyt sitten enää enempää pystyy tekemään.En halua loppuelämääni rakastaa saamatta vastarakkautta.mies kun tarvitsee vähän eri asioita kuin nainen
Kertokaa kuinka elätte parisuhteessa, jossa kumppanien seksintarpeet eivät kohtaa?
Ei kehumista, menemme miltei täysin vaimon ehdoilla. Jos en itse kysele, läheisyys jää pariin halaukseen viikossa.
Millä helpotatte omaa tai toisen oloa?
Ja käsi käy...
Oliko tilanne alusta asti sama?
Lähestulkoon.
Jos oli, niin kumman (m/n) halut lisääntyi vai vähenikö toisella halut?
Liian nuoresta asti yhdessä, en tajunnut lähteä ajoissa, kun en ymmärtänyt paremmasta.
Miltä tilanne tuntui halukkaammasta?
Eikun tuntuu koko ajan. Ja aika vituttavalta. Tosin oma innostus on alkanut hiipumaan näin parin vuosikymmenen jälkeen...
Miltä tilanne tuntui haluttomammasta?
Tuskin vaimokaan tykkää olla haluton, koska siitä tulee riitoja.
Millä olette saaneet tilanteen muuttumaan paremmaksi?
Haist itte... Tämä mihinkään parane, paitsi vaimonvaihdolla. Ajattelin ottaa sellaisen parin vuoden suhteen hiivuttamisen, ettei tee kellään enää sitten lopullinen lähtö kipeää.