Auringon valo ja säteet mua eteenpäin auttaa. Ehkä joskus näen sen seesteisen tyhjyyden- oman mielen rauhan. Aina vain katson tähtiä ja sinistä taivasta toivoen vain olla minä itse. En halua olla rakastettu, se on vain tuskaa. Tunteet ja niiden kohtaaminen on pelkkää fiktiota, joista toinen ei tiedä koskaan. Omien kuvitelmien kanssa ei kannata ottaa askelta tyhjyyteen ja pilkkaan. Elänkö tämän kanssa? En, koska en usko tunteisiin.
Kirkas ja täydellinen mieli.
Anonyymi
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jollei ole empatiakykyä, ei osaa lukea muita eikä tunnista muiden tunteita, vuorovaikutus ei toimi myöskään toisten kanssa. Jos rakastaa ensin itseään, kykenee rakastamaan myös muita. Vastavuoroinen rakkaus ei ole tuskaa!
Kyllä se itselleni on. En kestä minkäänlaisia tunteita. Tulen täysin voimattomaksi.
Se, että auringon valo ja säteet auttavat johtuvat myös tunteista.
Oli kerran yksi äkkipikainen kaveri... hän todella koki tunteita, jotka ehkä rakkauden puutteen (itseen ja muihin) takia johti siihen, että hän oli tuhoinen ympäristölleen, näkyvästi ja piilossa. Olihan niitä aurinkoisia päiviä onneksi myös, jota lähimmäiset pystyivät iloitsemaan hänen kanssaan juuri rakkauden ja toisen ymmärtämisen halun kautta siitä huolimatta kuinka hän osasi satuttaa.
Vahvimmat ympärillä olleet saivat pahinta tuhoakin rauhoitettua omilla tavoillaan lopulta, kun tämä heikoin kulutti pahuutensa loppuun (rakkaus voittaa vihan) mutta se vinha viha todella imi energiaa jokaisesta, joka yritti kestää tämän henkilön vuoksi kaikkea... eikä tämä vajoava ikinä syyttänyt itseään, vaikka hänet johdateltiin huomaamaan omat virheensä... ja annettiin hänelle kuitenkin lopulta myös omat ohjat päättää onko hän ihan pahoillaan, ei pakotettu anteeksipyyntöön... Joka tapauksessa, ehkä hänelle annettiin anteeksi pyynnön puutteesta huolimatta... siitä hän kuitenkin ehkä saattoi oppia huonoja tapoja.
Omien kuvitelmien kanssa ei kannata ottaa askelta tyhjyyteen ja pilkkaan on hyvä opetus. Todella kiduttavaa olla todistamassa tuhoisia asioita. Jos tunteesi ja rakkautesi tulee epäitsekkyydestä, ei pitäisi tuntea ettei sinua voisi rakastaa.
Jos rakkaus tulee itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta, voi huomaamatta alkaa vihaamaan itseään ennenkuin osaa oikeasti kääntää sen rakkauden tulemaan oikeasta kulmasta.
Sekin, jos tämä äkkipikainen sanoisi että ei usko tunteisiin eikä elä asian kanssa on vain yksi suuri askel tyhjyyteen, sen sijaan että tiedostaisi vikojaan... sitä tavallaan alkaa vihata itseään niin paljon että hylkää itsensä ja silloin tuntee itsensä vielä huonommin ja vihan kierre kasvaa... sitä on vaikea selittää.
Tuli vain mieleen. Ei liity sinuun henkiökohtaisesti jollei kolahda. Aika monella meistä on kuitenkin samanlaiset reitit kuljettavana.
Kaikkea kaunista elämääsi. Aurinko on kaunis asia, siitä saa energiaa. Joskus on vaikea ymmärtää, että on se mitä tekee elämässään. Jos et hyväksy negatiivisia tekojasi, miksi uskoisit myöskään minkään hyvän itsessäsi olevan juuri sinä? Me olemme negatiivisien ja positivisien asioiden summa. Olisi hyvä jos positiivisiin puoliimme kuuluisi kyky tiedostaa negatiivinen ja olla pahoillaan jos sattuu satuttamaan toista... kaiken huolen pitäisi lähteä rakkaudesta, ei epävarmuudesta/vihasta/häpeästä/pelosta...
On myös ok olla tuntematta asioita välillä.
Ei se tarkoita että meissä olisi jotain vikaa. Se on täysin normaalia.
Kuka tahansa joka tuntee minut on sanonut ettei tiedä yhtäkään toista joka on joutunut kärsimään yhtä paljon. Pitäisikö tästä tittelistä repiä iloa irti elämän arkeen? Koska se on ainoa mikä aurinkoani kirkastaa.
Vastaukseni on, että minulle on sanottu samaa. En ole repinyt tittelistä iloa elämän arkeen(eikä se ole millään järkeilyllä edes mahdollista) ja uskon ja tiedän että elämässä ja historiassa on niitä, jotka ovat kokeneet pahempaa. Ympärilläsi olevilla on vain ollut parempi onni elämässä ja eivät ole tavanneet näitä huonompia kokeneita. Tai ehkä olet tavannut huonompia kokeneita, mutta et ole vaan osannut asettua heidän tuskaan, vaan kuuntelet vaan niitä joilla on mennyt paremmin ja jotka yrittivät piristää sinua. Tavallaan heidän toteamus saattaa heikentää omaa oloa jos on vaikeuksia elää itsensä kanssa, sen toteamuksen ottaa vastaan väärin. Ehkä sillä yritetään kertoa, että olet ollut vahva. Jos sen tittelin kuitenkin ottaa vastaan, saattaa unohtaa olla jatkossa vahva ja keskittyä vain siihen missä suossa on tullut käytyä. Itsekin yritän vain kääntää heikkouksia vahvuuksiksi. Ja vahvuus on sitä, ettei sorra muita, ja jos ns. sortaa, niin vain siksi että tarjolla on jotain vahvempaa rakentavaa toiselle. Monesti muita ihmisiä osaa auttaa oman kokemuksen pohjalta.
Esimerkiksi juuri toksisia, muita ihmisiä tuhoavia piirteitä on hyvä laittaa perspektiiviin omalla kokemuksella ja antaa tilalle jotain rakentavampaa ajatusmallia.
Esimerkkinä tämä äkkipikainen kaverini ei kuunnellut tuskaani ja omia huonoja kokemuksia. Varmaan koska ei hyötynyt niistä mitenkään, turha näitä syitä on tietenkin arvailla(tälle oletukselle on kuitenkin kokemuksen kautta tullut syy)...Kun hänellä oli asiat huonosti ja hän niitä kertoi, olin aina vastassa ja yritin auttaa omien kykyjeni mukaan.
Olisi varmaan pitänyt huutoitkeä ne asiat, että hän olisi kuunnellut tosissaan ja yrittänyt antaa uutta näkökulmaa. Kun hän kertoi minusta ihmisille, hän esitteli vain huonoimmat puoleni. Päättelin tämän siitä, kun tapasin hänen tuttaviaan he ottivat aiheeksi huonot asiat ja sain vaan ihmetellä miksi tämä on aiheena... sekin, jos olisin dramatiikan vuoksi hänelle huutoitkenyt vain että hän kuuntelisi, hän olisi kuunnellut että voisi kertoa kavereilleen kuinka auttoi dramaattista kaveriaan ja kuinka minä olin niiiin kokenut huonoa oloa... Eli olisin ollut vaan yksi negatiivinen juoru lisää hänen elämässään. Milloin sellaisen ihmisen kohdalla pitäisi luovuttaa ja lopettaa kaikenlainen kommunikointi?
En näe asiaa niin. Ei ole heikkouksia joita voisi kääntää vahvuudeksi- ne ovat heikkouksia jotka pysyy toisten tietoisuudessa ja niitä käytetään hyväksi. Myönnän olen heikko, koko elämäni on hiuskarvan varassa. Muiden olemassaolo haurastuttaa sieluani vain enemmän.
On heikkouksia jotka voi kääntää vahvuudeksi. Kaikki omat kokemukset, kaikenlaista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa olen kokenut, olen kääntänyt ne yli päästyäni vahvuudeksi. Nyt näen jo suoraan jos joku ihminen on samanhenkinen kuin hän, joka käytti minua hyväksi. Sellainen ennakkoluuloinen kontrolloiva persoona, joka yrittää heti ensitapaamisessa ottaa yliotteen...
Jos tunnet olosi heikoksi, voi olla että ympäristösi ei ole tällä hetkellä paras. Voit kuitenkin vielä päästä siitä yli. Se vaatii kärsivällisyyttä. Se vaatii sen, että et anna ihmisten ruveta säälimään sinua, mikä vastavuoroisesti saisi sinut tuntemaan olosi heikommaksi ja alat säälimään itseäsi. Olet oman elämäsi seppä. Muille kannattaa puhua omasta elämästään rakentavasti eikä niin, että he alkavat katsomaan tilannettasi toivottomana. Ymmärrän, että on vaikeaa. Kannattaa miettiä tarkkaan kuinka ison kaveripiirin tarvitsee ja kuinka monelle kannattaa kertoa jokainen asia omasta elämästä... joskus se vaikeuttaa yli pääsemistä.
siis muiden sääli saattaa saada sinut tuntemaan olosi heikommaksi, ei se että et anna heidän.
Jos haluat puhua asioistasi, yritä löytää se rauha ja kirkkaus itsestäsi että voit aloittaa puhtaalta pöydältä; mutta mitä sinun pitäisi saavuttaa ennen sitä... ja niin edespäin. Mitä pidempään pyörii ympyrää negatiivisuudessa, sitä kovemmin tuntee että ei voisi muka kehittyä. Sinä voit vaikuttaa omaan tapaasi ajatella keskustelemalla itsesi kanssa asiat läpi.
Esimerkiksi eräs henkilö yritti tarttua minua henkisesti juuri sen hetken heikoimmasta kohdasta tavatessa ja itse näytin hänelle että se hänen tarttumansa asia on todella ollut osa elämääni ja sillä asialla hän ei pitkälle ratsasta.
Väkivalta ja seksuaalinen hyväksikäyttö eivät määrittele minua ihmisenä, senkin miinan vältin todella vaikeasti.... Jotku ihmiset eivät vain luo ympärilleen turvallista ympäristöä minkä vuoksi tuntuu että on hirveän kontrollin alaisena. He tavallaan pelaavat muiden kärsimyksen omaksi hyödykseen pelon avulla.
"Olen nähnyt uskomattomia muutoksia omassa elämässäni ja monien tapaamieni ihmisten elämässä. Olen tavannut miehiä ja naisia, joiden elämässä on ollut raskaita aikoja, tuskaa, pelkoa, riippuvuuksia, väärin kohtelua ja julmuutta. Hämmästyn aina uudelleen, mikä voima hyväksymisellä, rakkaudella, avoimuudella ja irti päästämisellä on. Mikään niistä ei tarvitse virallista muotoa, opetuksia, uskontoa eikä mielipiteitä. Ainoa, mitä tarvitaan, on myötätunto ja turvallinen ympäristö."
https://ystavyydenmajatalo.fi/majatalo/lukemista/
Minullekin kirkas ja seesteinen sää aiheuttaa mielen ilahtumista. Myös salaperäinen kuutamo on hienoa katseltavaa. Pilvet kuun ympärillä saavat aikaan hienoja maalauksellisia visuaalisia nautintoja.
, j väkiparta