Joskus jaksan miettiä, että nuorena farkut sai n 30-40 markalla, alle 10 eurolla. Vieläkin se ilahduttaa ja hirvittää miten hinnat ovat nousseet ja eläminen kallistunut. Viinakin oli markka-aikana halvempaa ( onneksi ei maistu). Asuminen on kallistunut niin isoissa kaupungeissa että funtsin jos muuttaisi jonnekin korpeen missä saisi asunnon puoli ilmaiseksi. Eläkeläisien kommuuniin en uskalla mennä. 60-70 luvut oli ainakin musiikin osalta sellaisia jotka oli kiva elää. Oli permanentti ja pitkä otsatukka, leveät lahkeet ja ilme cool. Jotenkin aika oli hauskempaa ja rennompaa. Kaikki maailman ongelmat ei kaatuneet niskaan, vain sodat. Harvoin muistelen menneitä. Mutta on paljon sellaista mikä tekee iloiseksi.
Kunhan nyt ilmaisin aamun ajatukseni.
Kunhan nyt ilmaisin aamun ajatukseni.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Olin Teinitalon farkkushopissa duunissa -73-75 ja silloin kyllä farkut (Falmersit, Leet, Levikset) maksoivat satasen molemmin puolin.
Beaversit oli mun lempparit, Levikset kakkoset, muita en suostunut käyttämään. Jamekset oli junttifarkut.
Minulla olikin vaan aluksi Jamekset. Mutta muistan vielä, että niissä oli hyvä malli. Levenivät alaspäin juuri niinkuin oli tarkoitus ja istuivat lantioilla. Se oli tarkkaa ja totista puuhaa silloin.
Vuonna 1967 on mun palkkani 300 markkaa, siitä verot, asuminen ja ruoka pois, niin kyllä farkut maksoi, heh
Nyt se vasta "rentoa" on, kun ei tarvitse tulevaisuutta murehtia, eikä menneitä katua. Senkun elää vaan!
Nykyisin saa ruokaa ja kuteita ilmaisiksi. Vähän jonottaa vaan! Ennen täytyi mennä sosiaalihuoltoon, jos meinasi jotain saada. Työssäoloaikanakin täytyi "sossuun" joskus turvautua, että sai lapsille ruokaa ja vaatetta.
Se on myös hauskaa, että omana aikana tuli rautalankamusiikki. Se oli aivan järkyttävän hieno asia. Beatlesit ja koko musiikissa tapahtunut myllerrys. Onneksi niitä voi joskus vielä katsoa youtubesta, se on hyvä.
nykyään saa kaupoista halppisfarkkuja parilla kympillä, suhteessa palkkoihin paljon halvemmalla kuin 50 vuotta sitten
Näin on, mutta jossain siinä välissä merkkifakut maksoi paljon. Joskus 90 luvulla kaikki käytti merkkituotteita. Ei enää.
Mutta kyllä 10 euroa on sama kuin 10 markkaa vaikka arvo olisi kuusi kertaa enemmän vaihdossa. 60 markalla sai silloin enemmän kun nykyään 10 eurolla.
vuoden -67 10 markkaa on vuonna 2019 16,90€
Otitko huomioon inflaation?
katso tuolta http://apps.rahamuseo.fi/rahanarvolaskin#FIN
Kirpparilta saa hyviä farkkuja 3-5 eurolla. Kaupastakin kympillä.
Yhdet kipparifarkut on jalassa just nyt ja mieluisin vaate.
Siistit, hyvin istuvat ja vahvat, ei mitkään pillit. Ei reikiä polvissa :D)
Nykyään määrä korvaa laadun. Nuorena oli yhdet farkut ja seuraaviin säästi rahaa. Nykyään kaapeissa on vähintään 10-20 paria farmareita. Nuorena ei ollut kuin muutama vaatekerta joka mahtui yhteen kaappiin. Arkivaatteet ja niissä yksi tai kaksi vaihtovaatettaa ja pyhävaatteet erikseen. Tavaraa on liikaa.
Joku viisas viinanjuoja päivitteli kerran, että mummon aikaan kossun hinta hipoi jo lähes sataa markkaa kun nyt kurssiksi muutettuna se olisi 50-55 markkaa.
Onhan tästä jo lähes kaksikymmentä vuotta kun suomi vaihtoi euron trahoihin tosissaan eli lopullisesti.
Oliko niitä ''vanhoja hyviä aikoja'' vai ei, tästä voi tutkailla...
https://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_03_06_hinnat.html
Mullakin raidalliset Jamekset :D
Gubbe 70
Ei pääse kommentoimaan viestejä erikseen. Aika kultaa muistot ja markat. Kaikki oli helpompaa ja yksinkertaisempaa ennen. Mutta asunnot kalliita eikä rahaa ollut yhtään mihinkään huvituksiin. Ruokaakin oli vähän eikä herkuteltu kuin sunnuntaisin. Mutta oli pannukakkua ja lettuja ja kahvia sai juoda pienestä kupista pari kertaa päivässä kupillisen. Ei mukista monta litraa niinkuin nyt. Rahanarvoa on vaikea pitää päässä. En ihan tajua mitä 100 tuhannen asunto olisi euroissa ollut. 25 t euroa joskus 70 luvulla kait.
''En+ihan+tajua+mitä+100+tuhannen+asunto+olisi+euroissa+ollut.''
Meneekö oikein jos v 92 100 markkaa on n 25 euroa. Ja sadan tuhannen markan asunto olisi 25 tuhatta euroa?
Jota kuinkin noin, satatonnia markoissa on nyt noin 25 tuhatta euroissa.
Kunnon eugeniaa, kun gul&blååt saa fjäderboodenista työllistyttyään.
Voi olla, että jamekset sai halvalla 70-luvulla. Voi olla, että asunnon sai halvalla pääkaupunkiseudulta 70-luvulla. Mutta muualla Suomessa maaseudulla ”äveriähköt” maatilalliset koki inflaation niskassaan kaikin tavoin. Markkaomaisuus ei muuttunut kukoistavaksi europotiksi vaan kaikki muuttui romuraudaksi josta ei saa enää killinkiäkään. Turha haaveilla pienestä kämpästä kaupungissa, kun talo maalla ei mene kaupaksi eikä ketään kiinnosta juuri viljellä maata. Joten inflaatio pelaa moneen suuntaan, kelle hyvällä kelle pahalla tavalla. Maaseutua digitaalinen aika ja kaupungistuminen kurittaa kovalla kädellä.
Voi hyvät hämpyrät sentään.
Teini-ikäisenä oli sen ajan hinnat, jopa nuorisohinnat.
Siitä on vuosikymmeniä.
Farkkuihin(kin) vaikuttaa ikälisät, sekä eläkelisät...
Itse asiassa eläkeläisten farkkujen pitäisi maksaa 400 - 500 euroa eli kolmisentuhatta markkaa, että se olisi suhteutettu talouden nousun indeksiin.
Eihän olisi mitään järkeä että ajan saatossa nousseet tuotantokustannukset olisivat kalliimmat kuin ulosmyynti hinta. Tee satasen farkut ja myy ne ulos kymmenellä eurolla? Mitä hä?
Silloin 70-luvulla farkkuja sekä muita vaatteita valmistettiin Suomessa.
Nykyisin farkut tehdään jossain vinku-intiassa, kustannukset ovat minimaaliset.