Voisimme perustaa eläkeläisyhdistyksen, joka olisi
pariskunnilta kielletty!
pariskunnilta kielletty!
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Käy lukemassa 6-kymppisten palstalla tämän otsikon alta
Pariskunnilta kielletty eläkeläiskerho
Anonyymi
Tänään 09:47
Mistä sellainen ihanuus löytyy?
2 kommenttia
Äänestä
Vastaukset
Anonyymi
Tänään 19:31
Hyvä idea!
Siellä voisimme olla paljon vapaampia
voisimme pukeutua nuorekkaammin
käyttää meikkejä
ja voisimme pitää keskusteluita
erilaisista kiinnostavista aiheista
voisimme kutsua hyviä esitelmän pitäjiä ja muusikoita
Perustetaan sellainen ihmeherho!
Äänestä
Anonyymi
Tänään 19:38
Ihan ideaa kyllä tuossa. Kiminkinenkin sanoi äsken, että elä ennenkuin kuolet.
Voisimme leikkiä lasten leikkejä, eikös meidän pitäisi tulla lapsiksi vanhoina. Se voisi olla hyvä tapa viettää vanhuuden vapaa-ajat. Voisimme kilpailla siinä boccia-pelissä esimerkiksi.
Tai jollain kerralla pelata korteilla vaikka kasinoa. Mylly-Matti oli aikoinaan hauska lautapeli, onkohan kenelläkään sitä vielä jäljellä?
Hah, oletko lespo vai mistä on kysmys,
hyii, outo alotus,
Minä olen eronnut ja viihdyn yssikseen ilman kerhoja.
Tänne voi kirjoitella, kirjoittelen pikku kirjaakin. Sitä kukaan koskaan edes lue. Tietokone häviää joskus ja kirjoituksetkin.
ONKO HAUSKAA ÄÄLIÖT?
Miten niin??? Juuri päinvastoin
olen normaali hetero.
Joku mies voi eläkeläisyhdistyksessä saada päähänsä idean kertoa vaimolleen juorua
miten hänellä miehellä on ihailijatar, sitten vaimo saa hepuli-kohtauksen
ja molemmat naiset ovat syyttömiä siihen.
Jos pariskunnille olisi ovat jaoksensa eläleläisyhdistyksessä
niin ei leskirouville tulisi vääriä syytöksiä
eikä heidän vaimoilleen turhia pelkoja miehensä mentyksistä.
VAPAUTTAvaa ja kivaa tunnelmaa olisi kaikilla.
Joku sanoi tuolla 6-kymppisissä, että mies voi kertoilla väärää tietoa vaimolleen
saadakseen kotona parempaa palvelua.
Yhtään mitään perää ei juorussa ole.
Huomioin Suomi24 pessyt sivujaan!
Todella positiiviseensuuntaan!
Nyt toi omanitsensäpeukutus jää kaukaisuuteen ja voimme tukea todella aloituksia,joihin tunnemme mielenkiintoa!
Ajatelkaa unohdin jo aloituksen,mutta eihän se mitään!
Tiedän sen sairaudennimen,mutta ohitan sen ja tämä uudistus on todella nykyaikaa,ajattelee ama
Nykyisin kaikki uudistuu huonoon suuntaan,tämäkin muuttu kohta.
Mua ei suuremmin nais seura kiinosta, joten pelkkä mummojen kero ei ole mun juttu,
vaikka olen leski olen hetero edelleen,
siitä huolimatta en enään etsi uutta kumppania,
vaikka papparaiset kyllä vetää puoleensa vahvasti,
katson ,, olen vanha, en tarvi en jaksaisi uutta suhdetta,
ajatus sinääsä on ihana mutta se jaksaminen on kortilla,
oma liitto kesti melkein kuuskyt-vuotta joka päättyi kuolemaan,
nyt koitan selvitä loppuelämän yksikseni
vaikka kaipaankin miehen syliä ja lämmintä olkapäätä,
jota ei enään ole,
komeita papparisia kuitenkin on kaukaa katsottuna silmän ilona tuolla maailman turuilla ,
joskus näkee, se riittäköön,
miehet saa jäädä haaveitten maailmaan,
todellisuudessa niitä ei enään ole,
Just noin koen itsekin, nyt sain vertaistuen, jota hain.
Minulla oli niin hyvä mies, hän ei ikinä unohdu.
Haleja sinulle!
Olet varmaankin elänyt "elämäsimiehen" kanssa?
Hän ollut sinulle mies isolla kirjaimella!
Minä kävin aikoinaan terveyskeskuksenylilääkärin yksityivastaanotolla ja kerroin tilanteen!
Pitääkö minun istua kotona kädet raamatunpäällä,vai voinko suuntautua ulospäin?
Hän ei ollut tohtori Kiminkinen,mutta hän sanoi,että olet nainen ja mitä vielä hän sanoi ulkonaisesta olemuksestani jätän kertomatta
Kaikestahuolimatta elän omaa elämääni,joskin tsemppaan vastakkaista sukupuolta.
Elämämanlaatu,elämäntilanteet ovat asioita,joille ei voi asettaa "painorajoitusta,joka sopisi kaikille?
Rituliini hyvä,
näin se on, kuten sanoit.
Mieheni vei syöpä.
Se oli sitten vain hyväksyttävä tosiasiana,
vaikka hän olisi halunnut elää meidän, minun ja lastemme perheiden keralla,
ja me kaikki olisimme sitä myöskin palavasti halunneet:"...vielä viikko edes, vielä kaksi päivää..., vielä hetki... Hän pyysi minua kumartumaan hänen lähelleen...Ei mennyt monta hetkeä...hän oli poissa...
Me kaikki seisoimme siinä yksin jääneinä.
Sitten lohdutimme toisiamme.
Häntä en unohda ikinä.
Ihan itku tuli,
sait kuitenki jättää jäähyväiset hänelle
kun hän pyysi lähelleen,
otan osaa,
Voi kuinka toi hetki kantaa elämääsi!
Olet luovuttanut rakkaasi jos uudestisyntymään uskomme?
Kyllä minulla on jotain tunnetta,etten luovuttanut näitä kahta poikaani vain kuoleman kautta. Kyllä joku kipinä jälleennäkemisestä itää?
Nuo hetket olivat täynnä rakkautta ja sydänsurua.
Miaelina.
Voi sisko hyvä!
Ei elämäntarkotus ole unohtaa Häntä rakasta ihmistä¡
Hänet voi kääriä sinne villakääreeseen,kuten sinisirkku asian todella ilmaisi!
Mieheni kuva on vitriinikaapissa,hyväilen hänen poskeaan ja kerron,päiväntapahtumat!
No nyt tietenkin elän uutta menetyksentuskaa poikanitappoa!.
Nuorin poikani tappoi itsensä ja vanhin tapettiin,äitinä joskus tulee mieleen.olinko edes lainkaan äiti,olinko synnyttäjä?
No minä pidin perheenkasassa,kun mishestäni,siittäjästä siihen ei ollut,joten kansalaisuusluottamuksni on aiva yes
Olet oikeassa, mihinkään itsensä syyttelemiseen sinulla ei ole aihetta, kun olosuhteet ovat olleet liian haastavat ja vaikeat.
Turhan syyllisyyden kokeminen vie vain voimia, siitä ei kenellekään ole hyötyä.
Nyt nauttimaan auringosta ja luonnosta!
kiva, ittellekkö vastasit,, no helpottahan sekin yksinpuhelu oloa,
koitahan jaksa,
Mitkä haastavat? Oletko aivan pimee?
Jos sinä näät tässä perhetrakediassa jotain haastavaa,olet joko sairas todelka tai et ymmärrä luettavaa?
Ajattelin siitä mitä sinä sanoit ennen sitä:
" äitinä joskus tulee mieleen.olinko edes lainkaan äiti,olinko synnyttäjä?
No minä pidin perheenkasassa,kun mishestäni,siittäjästä siihen ei ollut,joten kansalaisuusluottamuksni on aiva yes"
Olin sinun kanssasi samaa mieltä.