Miksi nainen hymyilet niin lämpimästi, jos et tarkoita sillä mitään? Etkö tiedä, että viet minut tuhoon herättelemällä turhia toiveita?
Nyt tiukka kysymys
Anonyymi
45<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Mä en ikinä hymyile turhaan! Ainakaan silmiin asti. Joten, olen luultavasti ihastunut sinuun. Kestä se kuin mies😆
Kerro lisää itsestäsi.
Tällainen aito nainen jonka hymyä on turha pelleilyllä houkutella esille, mutta jota en osaa piilottaa kun sydän pakahtuu. Mitäpä sitä muuta kertomaan. Surun keskelläkin multa saa oikeat aitoja hymyjä:)
Minua naurattaa ympäristön touhut😂
En oo koskaan ymmärtänyt miten jotkut ihmiset tulkitsee pelkän hymyilyn kiinnostuksena. Miten maailmassa voi elää niin ettei koskaan hymyile?
No kun ei ole pelkästään hymyä vaan sen ohella muutakin. Ei hyvä, jos ei tarkoita mitään.
Siksi kun hymyilyttää. En voi sille mitään.
Tarkoitan silläsitä, että olen ihastunut sinuun😘
Miksi olet ihastunut?
En tunnista kuka on hymyillyt ja kenelle, itse en mielestäni ole hymyillyt kenellekään.
Itse hymyilen ainakin töissä kaikille vastaantulijoille. Aitoa silmiin saakka ulottuvaa hymyä.
Itselläni hymy voi olla kiinnostuksen merkki, mutta vielä useammin se ei sitä ole. Olen tietyllä tavalla luonnonlapsi. Silmäni loistaa kun innostun. Taas kun olen huonolla päällä, osa tulkitsee minut tylyksi (vaikka olen vain omissa oloissani kun veetuttaa liikaa). Loistan myös kun rakastun ja on erityisen hyvä hetki tai teen jotain mihin koen intohimoa. Kun loistan syystä A, se näkyy ympäristölle riippumatta mistä/kenestä sisäinen loiste kumpuaa.
Hymyilen lämpimästi rakkauden lisäksi, välittämisestä, ystävyydestä, siitä, että pidän ihmisestä kovasti. Pitäminen ei tarkoita automaattisesti romanttisia tunteita, vaan sitä että nautin ihmisen seurasta ja arvostan häntä.
No, se olet tietysti sinä, joka hymyilet minulle, ja minä raukka uskon olemattomia. Haluan vain sanoa, että olet upottanut minut melkoiseen suohon, ja pelkään että en enää nouse koskaan. Olen rakastunut sinuun aivan liikaa, olen mennyt liian pitkälle ja kiintynyt lopullisesti. Olen vakavissani, ihan oikeasti minulle voi käydä huonosti tämän kaiken jälkeen.
Minua harmittaa, ettei hymylläsi ja kaikella muulla ollut mitään tarkoitusta, vain se, että sinulla oli muuten vain hauskaa. Ja hauskaa sinulla on yhtälailla kenen tahansa kanssa. Tuo sattuu lujaa.
No, älä nyt tuommoisesta noin mieltäsi pahoita mitä edellinen kirjoitti. Selvitä asia sen ihastuksesi kanssa.
:) Kiitos!
Tuskinpa olen juuri se nainen keneen olet rakastunut.
En näe sitäkään kovin reiluna, että joutuisin olemaan jotain MUUTA kuin mitä sisimmässäni olen vain sen takia, että joku voisi ihastua. En hymyile ihmisille saadakseni heitä rakastumaan tai leiki! Minä nyt vaan ole sellainen ihminen, joka hymyilee ja innostuu herkästi ja välillä saan kuulla ”silmät loistaa”-kommentteja. Onneksi en ole ulkoisesti muuten ihannekunnossa, ja se vähän kompensoi hymyileviä silmiä. 😂 Jos tykkään jostain ihmisestä paljon ihmisenä, silloin nyt vaan hymyilen herkästi oli sitten tuo tykkääminen romanttislaatuista tai ei.
Itse koen vasta normaalia pidempään ja syvempään katsotut katseet merkiksi kiinnostuksesta. Enkä itse anna kovin pitkään katsoa syvälle, jos kiinnostusta ei ole.
Olen itse rakastunut, enkä hyvin todennäköisesti koskaan saa häntä. Itse koen ettei se ole hänen vikansa, että minä olen itse rakastunut. Minä itse vastaan omista tunteistani. Ei ihminen voi mitään sille, jos on tunteita eikä myöskään sille, jos tunteet on laimeita tai niitä ei ole tai elämäntilanne/moraali estää etenemisen. vaikka tunteet olisi. Voin itse tehdä valinnan ottaa hänestä mahdollisimman paljon etäisyyttä, jos täyttymätön tarve päästä lähelle käy ylivoimaiseksi.
Tunteet ei ole valittavissa kuin katkaisijasta ’naps’. Ei kumpaankaan suuntaan, valitettavasti. Ei auta kuin tehdä aloite ja saada vastaus (itse niin tein lopulta). Jos ei osu, kärvistelyähän se sitten on.
Kiitos tästä selvennyksestä! Olen kirjoittamastasi samaa mieltä, vaikka kipeäähän se ainakin itselle on ajatus, jos ei saa vastakaikua rakastamaltaan. Se on kipeä asia.
Hymyilen koska rakastan sinua JA en hymyile enkä katso koska en halua että kaikki muutkin tietäisivät että rakastan sinua. Suojaan sillä sekä itseäni että sinua.
Mukava lukea tällaista kirjoitusta. Joskus unelmoin, että ehkäpä sittenkin... Mutta se olisi jo liian suuri onni minulle ollakseen totta.
Kerro jotain tilanteesta
Ai mun ja naisen välisestä? Se on kait jonkinlaisessa suvantovaiheessa vähintään, eli mahd. vähän tapahtumia.
Älä menetä toivoa kuitenkaan, jos yhteys olemassa. Kuten kirj sitä voi katsoa ja olla katsomatta samasta syystä😄
Mun hymyily ei enää merkkaa mitään. Se on kyynistä hymyä sen verran on turpiin tullut.
Missä nainen hymyilee sinulle?
Hymyileekö joku jossain.
Ulkomailta sitten. Ja sellaista röhönaurua, että naurattaa jo etukäteen!
Ettei vain tuossa kommentissasi ollut hiukan ilkeilyä mukana?
Hymyily on kohteliasta silloin, kun asioi ihmisten kanssa. Sitä hymyillään niin miehille, kuin naisillekin eikä se ole mikään seksin signaali!
Minä en ainakaan oo mitään erikoista nähnyt pariin vuoteen😁
Niinpä.
Minä hymyilen ja juttelen kaikille, mutta miehelle, johon olen ihastunut/rakastunut, hymyyn liittyy myös silmiin tuijottelu ja se, etten kavahda kauemmaksi, jos mies tulee ihan lähelle, ns henkilökohtaiseen tilaani.
Juuri näin se menee! Ei hymy ole tietoinen valinta vaan aitoa iloa.
Ihana hymy se onkin :)
Tämä nainen, josta kirjoitan katsoo useasti pitkään ja intensiivisesti, ja tulee myös lähelle. Joskus ainakin, ja antaa tulla lähelle. Siksi tämä ihmettely onkin.
Mitä ihmettelemistä tuossa on?
Taitaa tykätä sun seurasta.
Hymyilen monenlaisissa tilanteissa, kai se on jostain opittu tapa ja osa minua. Selviytymiskeinokin kurjuuden keskellä. Hänen kanssaan se on kuitenkin aina aitoa hymyä, joka johtuu ihan vaan ilosta jota tunnen seurassaan.
Minä hymyilen silloin kun hymyilyttää. Jos joku ihastuu, se ei ole mun vika.
En voi olla hymyilemättä sinulle. Hymyilisin vieläkin enemmän jos kehtaisin ja voisin luottaa siihen etteivät muut huomaa.
Ja kuinka hyvältä sinun hymysi tuntuukaan! Muistan erityisen hyvin erään aamun kun toivotit hyvät huomenet ja katseesi oli niin lämmin ja hymyilevä, että olisin voinut sulaa siihen paikkaan
Eiköhän jokaisen hymyily ole enemmänkin sisäsyntyistä ja kertoo enemmän ko. henkilön sisäisestä maailmasta. Kaikki eivät ole tarkoitushakuisia, eikä vilpittömällä hymyllä ole mitään erityistä pyrkimystä.
Oletteko vapaita tämän naisen kanssa? Ihan selvältä ihastukseltahan tuollainen käytös kuulostaa
Luen itse tuosta oman persoonani myös. Ehkä se vain on vilpitöntä hyväksyntää, jota kohdallesi on tullut.
Minä hymyilen miehelle koska rakastan. Hymyilen muillekin , mutta en yhtä lämpimästi. Ketään muuta en katso pitkään syvälle silmiin.siinä ero.
Tuo kyllä riittää perusteluksi nainen. Syvälle silmiin siis.
Ei ihastuminen haittaa, jos et möläytä siitä mulle.
Koska en etsi ketään tällä hetkellä, en tarkoita hymyllä mitään sen kummempaa.
Tämä kirjoitus sitten pelkästä kohteliaisuudesta.
En ole ketään kaivannut, siispä hymyjä ei myöskään enää tule.