Tai kuinka on?

Lapset on syvältä, ja se on fakta

Juuri noinhan se on. Kaikista ei ole. Viisasta myöntää itselleen ja elää sen mukaan.

Minusta ei ole parisuhteeseen. Haluan sitoutua yhteen naiseen loppuelämäkseni. Mikään muu ei ole minulle sen arvoista. Vanhempia ollaan yhdessä, jos me saadaan lapsia.

Minä tiesin jo 9-vuotiaana etten koskaan tule haluamaan parisuhteeseen enkä halua lapsia. Silloin julistin sen kaikille, ja minulle hymähdeltiin. Vielä kun olin parikymppinen ja mieli ei ollut muuttunut, sanottiin että kyllä sinä vielä muutat mieltäsi ihan varmasti.
Niin ei käynyt eikä käy. Alan olla nelikymppinen eikä parisuhde ja lapset ole koskaan tuntuneet kaukaisemmilta ajatuksilta.
Olen ura-orientoitunut ja tarvitsen paljon omaa tilaa ja itsenäisyyttä. En olisi onnellinen kenenkään kanssa, eikä se toinenkaan olisi onnellinen minun kanssani.
Minulla on muutama todella hyvä ystävä ja kissa ja koira. Rakastan työtäni ja se on minulle hyvin tärkeä. Elämäni on hyvää näin enkä vaihtaisi!

On myös paljon jo lapsia tehneitä jotka ei koskaan ikinä sovellu lapsien vanhemmiksi.

Mutta kun ollaan aikuisia jolla pelit ja vehkeet toimii vaikka pää on sekaisin, sairas, huumattu, humaltunut tms.niin sitten se kulli tikkaa reikään ehkäisyttä ja lapsia tulee väärille ihmisille siinä sivutuotteena sekoilusta.

Vastuu on sitten eri juttu kuin se seksileikki. Seksileikki on usein huoletonta kivaa, mutta lapset ei ole huoleton eikä aina niin kivakaan juttu. Niillä kun on oma tahto ja persoona joka voimistuu jokainen eletty ikävuosi.


Itse olin sellaisen äidin lapsi joka haaveili että ihanaa saada oma pieni nukke itselle. Minä olinkin kiva kun olin hiljaa ja osoitin rajatonta rakkautta äitiäni kohtaan, mutta mitä isommaksi vartuin ja enemmän aloin osoittaan omia ajatuksia, mielipiteitä, tahtoa ja tunteita eli aloin muokkaantuun äidistäni erilliseksi ihmiseksi, omaksi persoonakseni, niin sitä enemmän äitini hylki ja ajatteli ettei haluakaan tota lasta.


Ne tahdottomat vauvat voi olla kivoja. mutta vauvat ei ole kauaa vauvoja eikä tdellakaan tahdottomia ja mielipiteettömiä!

Halusin joskus nuorempana lapsia. Valtion tarjoamien elämän kokemuksien jälkeen en halua enää muuta kuin kuolla.

Parisuhteeseen hyvä löytää ihminen, jonka kanssa on kemiaa ja suhde toimii niin hyvinä kuin huonoinakin päivinä. Omanarvontunto voi toimia esteenä parisuhteelle? Onko riittävä toiselle ja osaako elää toisen kanssa? Epäileväinen suhtautuminen suhteessa oloon.

Totta. Ja vaikka pitäisikin lapsista, niin kannattaa ensin harjoitella huolella yhteiseloa lastentekokumppanin kanssa, sillä pikkulapsivuodet on aika raskaita.