Muistan ikuisesti sen lämmön ja onnen tunteen meidän välillä kun vedit minut viereesi. Peileistä näin ainakin oman pepsodenthymyni, luulen että sinäkin hymyilit. Sanoit että älä lähde, minä kuitenkin lähdin, kun luulin että avaat sen pullon ja tarjoat muille. Toivon etten olisi lähtenyt. Haluaisin tietää tunsitko samoin? Minulle se oli ainutlaatuista. Toivon niin paljon että puhuisit mulle, jos edes yhtään välitit puhut. Heräsin monta tuntia aiemmin kuin minun olisi pitänyt, koska mietin meitä. Nähdäänhän tänään puhutaan tai ainakin sovitaan koska puhuttaisiin. Olen ollut sulle todella avoin ja tähän asti sinä et ja olet vain loukannut mua, en uskalla siksi enää paljastaa tunteitani..
Laivareissustamme on kohta 10v
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.