Miten tulla toimeen sen kanssa, että viettää koko elämän yksin?

En ole viettänyt koko elämääni yksin. Nyt tuntuu siltä että olen aina yksin, koska olen niin rikki etten jaksa ruveta tutustumaan keneenkään. "Apu" on saanut minut voimaan aina vain huonommin.

Kävin lääkäriltä tai saatanalta vaikea sanoa kumpi oli kyseessä hakemassa apua ja nyt tilanne on se etten voi olla enää koskaan kenenkään kanssa. Yksin ollessa olo helpottaa.

Ihan hyvin tulen toimeen. Mulla on laaja tuttavapiiri ja aika monta hyvää ystävää mutta läheisyys ja säätäminen ei oo mun juttu. En luota ihmisiin helposti ja inhoan tota nykypäivän "seurustelu"kulttuuria, tinderpenkitystä ja pelailua. Jon mä joskus yritän jonkun kanssa jotain, on lähtökohtana se että katsotaan vähitellen mitä tulee. Ollaan ensin kavereita ja tutustutaan-parempi jos tunnetaan jo entuudestaan. Mihinkään testailuun, psykologisiin peleihin,ym. mä en lähde mukaan. Mä en myöskään ole juomanmaksaja enkä henkinen lokaämpäri, tuttujen kanssa eri asia kun toimii vastavuoroisesti mutta KETÄÄN en ala keikistelemään.

Tällä hetkellä ehkä isoin ongelma mulle on se että tota seksiä ja parisuhdetta yritetään pakottaa joka helvetin ovesta ja ikkunasta. Jos en nää telkkarissa jotain puolialastonta heilumassa, alkaa joku heti tenttaamaan mua, miksen seurustele tai koittanut iskeä vaikka seksimielessä jotakuta. Jos esim. vaihdan vaan pari sanaa jonkun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa jos satun olemaan ihmisten ilmoilla ja joku tuttu näkee tai saa kuulla, alkaa heti tuputtaminen, tenttaaminen ja saarnaaminen, kuinka mun ois MUKA korkea aika hommata pesää, alkaa seurustelemaan, ym. PASKAT. Tällä pallolla on varmasti JO jokaiselle halukkaalle joku huomio(tarve-lähde joka kehuu maasta taivaisiin tai puhuu pyörryksiin vaikkei edes ole tunteneet koskaan, tarjoaa juomat, ym. Mun EI tarvii lähteä noihin mukaan. Tiedän jo mitä haluan ja se EI ole tota

Ajattelen että lopulta jokainen joutuu luopumaan kaikesta ja kaikki kuolevat aikanaan ja sekin on yksinäinen tapahtuma. Kun on ypöyksin niin helpompi olla kiintymättå mihinkään ja on helpompi luopua kaikesta kun tulee se viimeinen hetki.

Jeesus on kanssani joka hetkessä. Itselläni tämän yksinäisyyden aiheuttaa se kun en halua, en pysty, en osaa puhua. Jeesus tietää ajatuksetkin. Mikään ei ole Hänelle salaisuus. Hän kuulee vaikka en sanoisi koskaan sanaakaan. No kestin tätä kyllä ilman Häntäkin, mutta iloa ei ollut. Nyt on ja uskoakin tulevaisuuteen. Kannattaa tutkia onko syytä uskoa Jeesukseen. Vastaus yllättää jokaisen rehellisen ihmisen.

Tointa edeltävät asiat käsittelee jokainen itsekseen, kuten esim. vietto. Niinkuin aurinko paistaa roskakasaan. ;^{)

No eipä sen kanssa pystykään elämään. Välillä on parempia päiviä, mutta enimmäkseen ahdistaa, masentaa ja itkettää. Olen niin rikkinäinen ihminen, että en tiedä mistä kohdin yrittäisin eheyttää itseäni. Ja aina olen tuntenut itseni jotenkin ulkopuoliseksi yksilöksi, sen lisäksi minut ymmärretään väärin lähes aina.

Olin 16 vuotta yhdessä ex-miehen kanssa eli en ole ollut yksin. Nyt olen ja se on ikävää. Odottelen tässä kohtaamista elämäni rakkauden kanssa.