Vaikka sitä mietit, että mitä ajattelen, niin uskon kuitenkin, että et oikeastaan mieti ollenkaan. Ei minun rakkaudellani ole sinulle mitää arvoa ja siksi ajatus rakkaudesta rupeaa asettumaan oikeisiin mittasuhteisiin. Sitä ei ole lainkaan. Minun kait pitäisi nauraa omalle tyhmyydelleni ja lapsellisuudelleni. Helpomminkin olisin voinut tehdä itseni naurunalaiseksi, mutta ehkä siitä on joillekin huvia pitkäksi aikaa. Siinä minun paikkani, ainainen pilkkataulu.
Et ajattele minusta mitään
Anonyymi
19<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älähän nyt! Olet varmasti rakastamisen arvoinen. Me kaikki olemme!
Itselläni sitä rakkautta kyllä on, mutta tarkoitin, että hänellä sitä ei ole lainkaan.
SE on tässä oleellista. Jos sitä ei ole, muusta en välitä. En halua olla rakastamisen arvoinen, vaan rakastettu, hänen rakastamansa. Muuten se on hei.
Kyllähän rakastamisen arvoinen tarkoittaa että Sinua joku rakastaa!
OK. Hyvä jos näin sinulla.
Miten minä olen saanut sellaisen käsityksen ettei sinua parisuhde ja yhdessä asuminen kiinnosta ollenkaan. Tykkäät vaan elää omaa vapaata elämää.
Ketä? Tarkoitat. Omalta kohdaltani voin sanoa että ehkä olen kokenut sekä hyvää että erittäin ikäviä asioita parisuhteessa, ja siksi olen varovainen siinä mitä toivon ja haluan!
Ei ainakaan mulla pidä paikkaansa yhtään! En kirjoittelisi täällä hiton palstalla ilman vahvoja tunteita. Enkä osoittaisi tunteita myöskään irl jos niitä ei olisi.
Olen huomannut itsessäni samaa. Iltaisin alan väsymään, väsyneenä on alttiina ahdistukselle. Jos annan sille kunnolla tilaa, se lyö pahimmat kauhuskenaariot silmieni eteen. Voin myös valita toisenlaisen tavan ajatella. Avaan tien itseeni kaikelle hyvälle. Rentoudun ja huolehdin itsestäni. Tuuletan makuuhuoneen ja menen kohtuu ajoissa nukkumaan. Voin nukahtaessani ajatella myös häntä. Lämpimästi. Ajatella vain hyviä asioita elämääni. Hyvää yötä!
Olen minäkin myös yrittänyt ajatella positiivisesti, mutta kun realiteetit lyövät aika rankasti kasvoille, niin se positiivisuus rupeaa hiipumaan yhtä matkaa jatkuvien iskujen kanssa. Jos nyt saisi edes joskus onnenpotkun, niin voisi positiivisuuskin nostaa päätään, mutta on vain todettava, että raipaniskujen puolella on pysytty ja niitä tulee yhtä varmasti kuin uusi päivä nousee. Eivät ne ole minua koskaan hyljänneet.
Tässä tekstissä on asennetta.
Juuri noin pitää ajatella.
Jos laittaa oman elämänsä toisten ihmisten arvoille NIIN AINA joutuu lähes satavarmasti pettymään.
Tämä ei tarkoita sitä etteikö olisi rakkauden jne. arvoinen vaan sitä että ei odota aina ulkopuolelta vahvistusta "onnelle".
Itsekkin miettinyt syntyjä syviä, mutta jos on tehnyt parhaansa tai yrittänyt tehdä voitavansa ja se ei riitä niin silti SE RIITTÄÄ.
Ei toisiin ihmisiin voi siten vaikuttaa joten on turha odotella heiltä sen ihmeellisempää.
Kummallinen asenne. Miksihän me olemme tekemisissä toisten ihmisten kanssa, jos ei heihin voi vaikuttaa? Riittäähän se kun on pakko riittää, mutta silloin elämä on täyttä paskaa. Sen huomaa, koska kirjoittaa henkilö, joka on uinut hyvässä suhteessa ja elämässä, hän pitää tilaansa itsestäänselvänä ja sitten katsoo nenänvartta pitkin niitä, joita elämä kolhii. Ylimielisyyttä on niin monenlaista, mutta koskaan se ei halua ymmärtää vaan polkaista toisen vielä syvemmälle.
Kiitos tällaisten ihmisten elämäni onkin niin täyteläistä sontaa.
Minä en tykkää syyllistämisestä, mikä tämäkin tavallaan on, provo? Ihmiset ajattelevat tunteella omin tavoin, itsekin sitä peittelen hyvin silloin, jos tuntuu siltä, että olen yksin tuntemuksineni. Jos saan vastakaikua niin olen julkisempi rakkauden tunnustuksineni. Omalla käytöksellä voi ennakoiden vaikuttaa myös omaan persoonaan vaikuttavia tekijöitä myönteisesti tai vähemmän?
Huomionkipeys, "toisen" aiheuttaa ylireakointia ja myös hallaa itselle, kun voi tuntua ulkopuolisille pinnalliselta ja ei niin toivotulta, vaikka totuuskin voi olla toisin? Tilanteiden kärjistämiset synnyttää riitoja ja jos se pitkän päälle tuntuu toiselle jopa pahalta tavalta käsitellä omia tuntemuksia niin ei se ainakaan helpota asioiden hoitoa jatkossakaan?
Mene hyvälle terapeutille, jolta voit peilata omaa asennettasi ja käytöstäsi.
Luo ihmiseesi terve suhde palstan ulkopuolella.
Vaikutat hemmotellulta.
Itsensä uhrina esittäminen narsistista!
En ymmärrä puhetta uhrista tai uhriutumisesta, kerron vain sen, miten koen hänet ja hänen käyttäytymisensä.
Hemmottelu on kaukana kokemusmaailmastani. Vihjaaminen terapeutista on loukkaavaa. Kuulostaako viisaalta ehdottaa sulle terapeuttia, kun ystäväsi kuolee? Menatyksistä kärsiminen on normaalireaktio, ilmeisesti sitä ei sallita kaikille. Mieti sitä.
Miten voi terapeuttista vihaaminen olla loukkaavaa, ei se sinusta hullua tee!
Jos kukaan ei ole antamassa palautetta kun vaivut yhä syvemmälle noihin tuntemuksiin, niin siinä kärsii muutkin. Terapeutille puhuminen auttaisi varmasti. Ja sille kehtaa kertoa asiat realistisesti. Silloin asiat kulkevat oikeaan suuntaan.
Tuotat kirjoituksessasi itsesi uhriksi. Kun ihmisellä on vain kielteisiä tunteita. Ei hän itseään muuna näekään! Jopa silloin kun itse tekee väärin, kaikki on muiden syytä! Tällälailla voi välttää jopa rikosvastuun!
Mutta kun ei auta. Tiedän varmuudella, että ei auta. Se on yhtä tyhjän kanssa. Tuollaiseen toivonsa asettaminen ja uskottelu, että se parantaa oloa tuottaa vaan moninkertaisen pettymyksen ja ahdistuksen. Mitä suurempia toiveita, sen suurempia pettymyksiä.
Eli ei koskaan. Älä tarjoa minulle typeriä temppuja. Minulle on sama, mihin suuntaan katseeni on, kun seison kaulaani myöten mudassa. Ei sillä suunnanmuutoksella liejusta päästä. Näistä tuntemuksista ei pääse kevyellä kikkailulla, se olisi hyvä ymmärtää. Minä en muutenkaan pidä puoskaroinnista ja toisen elämän ja henkilökohtaisten asioiden mestaroinnista, se kertoo vain ylimielisestä asenteesta ja paisuneesta egosta, suurista luuloista voida vaikuttaa asioissa, joihin ei kenelläkään ole voimaa eikä valtaa. Lopputulos näissä on yleensä se, että liejussa rämpivä jää mutakoloonsa, mutta viisastelija saa pitää ylpeytensä ja voi kerskua jatkossakin omalla onnistumisellaan ja erinomaisuudellaan. Hänen mielestään vain hyvät ihmiset onnistuvat ja pääsevät jatkuvaan liitoon korkealla mutarapakkojen yläpuolelle, josta rähmälleen kaatuneet voivat vain uneksia..
Höpsistä! En ole syyttänyt muita omista kömmähdyksistäni.