Millaisia kokemuksia teillä on ikäerosta niin päin, että nainen on vanhempi.. Oon ite 30 ja poju 23. Ja voi että se on nätti ja innokas ja ihan ihana. Mitään sen kummempaa ei ole "tekeillä", ihan hauskanpitoa vaan, mutta mitäs jos ihastun rankasti siihen namistukseen?
Nyt suhtaudun siihen avoimella mielellä ja ajatuksella, ettei tämä tästä mihinkään kuitenkaan johda (eli voidaan pitää hauskaa - ja hitto että sängyssä pelittääkin hienosti...), mutta mitäs jos sittenkin.... Lisäksi vielä meidän taustat on aika erilaiset. Itse olen akateeminen ja tienaankin varsin mukavasti, hän taas ei ole kouluttautunut, vaikka hyvin tuntuukin tulevan toimeen.
Aatteleekohan se, että oon ihan fossiili? Näytän kyllä ikäistäni nuoremmalta, mutta uskoisin, että intressit ja elämänasenne on sitä 3-kympin tasoa.
Nyt suhtaudun siihen avoimella mielellä ja ajatuksella, ettei tämä tästä mihinkään kuitenkaan johda (eli voidaan pitää hauskaa - ja hitto että sängyssä pelittääkin hienosti...), mutta mitäs jos sittenkin.... Lisäksi vielä meidän taustat on aika erilaiset. Itse olen akateeminen ja tienaankin varsin mukavasti, hän taas ei ole kouluttautunut, vaikka hyvin tuntuukin tulevan toimeen.
Aatteleekohan se, että oon ihan fossiili? Näytän kyllä ikäistäni nuoremmalta, mutta uskoisin, että intressit ja elämänasenne on sitä 3-kympin tasoa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
aikansa ja vaihtaa sitten nuorempaa kun rupsahdat.
ainakin panee hyvin ;)
vikana olis, sehän on hyvä vaan. :)
Mullakin on nuorempi miekkonen ja ku tavattiin se oli 21 ja minä 25 ja edelleen menee hyvin melkein 3 vuoden jälkeen!!!
Tuo teidän ikäero on lähinnä teoreettinen, käytännössä olette saman ikäisiä. Ehkä ala-asteella 2-3v ikäero on suuri, mutta aikuisena sitä ei voi edes ikäerona pitää.
itseäni 6 vuotta vanhempaan naiseen. Jotenkin minua viehättää hieman kypsemmät ja itsevarmat perheenäidit. Nuoremmat on niin tyhmiä ja epävarmoja, ettei niiden kans tuu yhtään mitään. Niiden kans ei voi keskustella yhtään mistään.
Itse seurustelin 2vuotta vanhemman naisen kanssa ja ikäeroa oli 12vuotta.Toimi hyvin siihen asti kunnes alettiin keskustelemaan suhteen etenemisestä kihlaukseen/perheen perustamiseen.Haluttiin vaan niin erilaisia asioita tulevaisuudessa ja ei päästy yhteisymmärrykseen.Ja jälkeen päin kun olen suhdetta miettinyt niin kyllä minua koitettiin koulia kovalla kädellä,silloin sitä en huomannut,kun olin niin in love.Esim vaatevarasto meni uusiksi,löysät rennot vaatteet vaihtu asiallisiin kauluspaitoihin ja suoriin housuihin,käytöstavat hiottiin vimpan päälle,oisinhan ajan myötä kypsynyt muutenkin,mutta nyt se tapahtu nopeammin kun joku oli ohjailemassa olkapäällä,mut tapansa kullakin,kyllä se siitä kun ei liikaa pingota ja antaa toiselle tilaa,kumpainenkin.
Siis tosta juuri huomaa että ihmisiä on niin erilaisia...ite kun oon nyt hetken tapaillut sellasta 24v miestä (oon ite hiukan yli 30), niin eka kertaa elämässäni alan tässä iässä tajuta, ettei toista ihmistä saa yrittää muuttaa...Nuorempana ex-avomiehen kanssa yritettiin kumpikin muuttaa toisiamme (hän mun pukeutumista, mä hänen käytöstapoja), ja huonostihan siinä kävi :) Tää mun uus tuttavuus on mielestäni ihana juuri sellaisena kuin on pukeutumiset yms. mukaan lukien. Eihän sen naisystävän tarkoitus oo olla mikään äitihahmo, vaikka ikäeroa sattuis oleen muutama vuosi, vaan pitäis silti ajatella seurustelevansa samanarvoisen, itsenäisen miehen kanssa. Mä ainakin oon iän myötä tässä asiassa viisastunut, mutta oisko se toi entinen suhdekokemus kasvattanut...
Vuosi sitten menin treffeille "ihan muuten vaan" itseäni seitsemän vuotta vanhemman jätkän kanssa. Vei jalat alta. Oli niin ihanan erilainen kuin oman ikäluokan asennekasvatetut äijät, jotka eivät osaa puhua muusta kuin urheilusta ja "äijähommista". Akoilla on kuulemma marttakerhoja, miehet keskustelee. Tämä nuorukainen on kiihkeä, kokeilunhaluinen, syvällinen ja puhuu. Viihdyn hänen kanssaan, en tunne olevani vanha. Mutta välillä pelkään, että hän tuntee olevansa liian kokematon - mitä hän ei missään nimessä minun mielestäni ole. Sitä paitsi sanotaan, että kolmikymppisen naisen ja parikymppisen miehen seksuaalienergiat ovat samalla tasolla, eli korkealla. Ps. menemme naimisiin ensi kesänä.
pidä vain kiinni siitä "amitsupojusta":) Ei tunteet katso taustaa eikä ikää eikä muutakaan pinnallista. Elä ja nauti. Sulle(kin) sen suo.
Jos olisit mies ja hän nainen, niin tilanne ois ihan arkea. Mitä te naiset ongelmatisoitte kaikki asiat. Elä äläkä nyhvää! Mitä valiä ikäeroista on?
Miksi edes mietit? Minusta 20 ja 30 vuotiailla nyt ei vielä suurta ikäeroa tai elämänkatsomus eroa ole. Ite olen 32 ja en kyllä tunne itseäni yhtään vanhaksi, tosin en ole noita ikäjuttuja taipuvainen edes miettimään. Hämmästyn tuosta ikäproplematisoinnista aina suuresti.
Seurustelin kolme vuotta itseäni 10v vanhemman naisen kanssa ja nyt 10v nuoremman. Ikäero ei ole koskaan ollut ongelma...se kestääkö suhde on muista jutuista kiinni.
Akateemisia kasvaa nykyisin puissa, ei se ole nykyään häävi meriitti. Rautaisista duunareista sen sijaan alkaa olla pula.
Harvoin kehenkään ihastun, tällä hetkellä kuitenkin olen ihastunut itseäni 8 vuotta vanhempaa lyyliin.
naiset ihania! Siis jos nyt 2-10v vanhempaa edes voi vanhemmaksi sanoa. En oikein edes tiedä mikä vanhemmissa viehättää? Kait sitä on jotenkin itsevarmempi ja ns. löytänyt itsensä. Ei mikään kikattava itsestään epävarma teini. Jo lukiossa seurustelin kolmosen kanssa ykkösvuosikurssilla. Tietty sitä ihastuu ihmiseen ja sen persoonaan ihan iästä riippumatta.
Itselläni kans kokemusta 7 vuotta nuoremmasta "miehestä". Minun kohdalleni osui vain aikuinen lapsi. Haluttiin todellakin loppujen lopuksi ihan eri asioita, noin niinku elämältä yleensäkin. Ero tuli ja en voi muuta sanoa kuin, että olen todella helpottunut. Olisi vain pitänyt älytä erota aikasemmin.
Olen 49 vuotias kahden lapsen (5v. ja 7v.) äiti. Minun mieheni on minua 16 vuotta nuorempi. Olin 41 v. tavatessame, joten mieheni oli silloin 25. Hän oli kylläkin ikäisekseen todella kypsä. Minäkin elin ensin asenteella ei tästä voi mitään tulla ja odotin homman lopahtavan koska vain. Reilun vuoden jälkeen seurustelu alkoi aidosti tuntua vakavalta. Varsinkin jälkimmäinen lapsemme syntyi mieheni "painostuksesta".
Olemme nyt olleet neljä vuotta naimisissa ja meillä menee hyvin. Olemme kyllä molemmat kohtuu hyvin koulutettuja. Omistame omakotitalon hyvällä paikalla ja muutenkin menee hyvin. Selän takana puhujia on vuosien varrella riittänyt ja näyttää edelleen riittävän. Varsinkin muilla näyttää olevan jonkinlainen ongelma meidän seksielämä. Sekin meillä sujuu mukavasti. Olemme ajatelleet, että meidän asiat ei muutenkaan kuulu muille.
Sen verran ikäni vaikuttaa asioihin, että jos minä olisin nuorempi, niin me tekisimme vielä sen ilta tähden. Muuta ongelmaa ikäerosamme ei ole ollut.
Pieni lapsus edellisessä otsikossa
Mahtavan positiivisia kommentteja täällä!! Ikäerosta ressaaminen siis sikseen, ja fiilispohjalta :) Parasta koko hommassa on se, että koska mulla ei ole tässä mitään suurta missiota (tyyliin "Tämä on nyt SE juttu, mun tarttee saada tää toimimaan"), voin olla ihan täysin oma itseni, ja toimia just niin kun sillä hetkellä tuntuu. Ei tartte pelailla mitään pelejä ("Voinko mä nyt laittaa sille viestiä, vai pitääkö odottaa sen aloitetta") tms. Ja mitä menetettävää tässä olisi - ei yhtään mitään. Elämä on sitte välillä ihanaa!
Tärkeintä on olla oma itsensä, eikä saa missään nimessä antaa muiden puheiden ja ajatusten vaikuttaa asioihin. Eikä teillä lopulta niin paljon ikäeroa ole, joten minusta sinun kannatta kokonaan unohtaa ikäero ja lähteä rohkeasti kokeilemaan ihan vakavasti.
Sen verran tuosta yhteenotosta, että ikäero voi tehdä asiasta ongelman myös miehelle. Ota ihmeessä yhteyttä ja ajattele periaatteella että haluat hänet. Ja ole jatkossakin aktiivinen yhteydenpitäjä Teet silloin asian miehelle helpoksi ja hän varmasti asennoituu asiaan aivan eri vakavuudella. Minäkin olin silloin aikanaan se aktiivinen osapuoli, mutta minä annoin valitettavasti muiden vaikuttaa ajatuksiini,
Toivottavasti tajuat ottaa yhteyttä. Mies varnasti toivoo sitä ja unohda tuo ikäero.
Hieno homma, että kerroit "tapauksestasi" täällä!! Rohkaisee tosi paljon, kun oon itse kiinnostunut nuoremmasta miehestä ja tapailtukin on. Toi kun kirjoitit, että voit laittaa viestiä, kun siltä tuntuu, sai mut tajuaan että voin itsekin tehdä niin!! Ihanan positiivisia ja kannustavia kommentteja on muutenkin tässä ketjussa ollut...nythän mä uskallan mitä vaan :)
Jos olisin sen nuoren miehen tilalla, josta olet kiinnostunut, niin minäkin toivoisin sinun ottavan yhtettä. Jotenkin se olisi helpompaa ja ei tarvitsisi miettiä liikaa.
Kun ajattelet tuota N49ä, niin ei se nuorempi mies varmasti niin pahalta tunnu. Nuoret miehet ovat monessa asiassa miehiä parhaassa iässä. Ja mitä tulee juoruiluun makuuhuoneasioissa, niin olisikohan kateellisten juttuja. Hänellä saattaa olla vähän toisenlainen elämä makuuhuoneessa, kuin muilla tuon ikäisillä naisilla. Moni joutuu tuossa iässä tyyttymään nopeaan toimintaan jonkun örveltävän ukon kanssa. Jos ikäero epäilyttää, niin ajattele asiaa tältä kantilta.
Pitääpä laittaa omaakin tarinaa, kun kerrankin osuu ns. kohdalle. Minä olen 43 v., naimisissa 11 v. nuoremman kanssa ja meillä on kolme lasta. Vanhin on 5 v. ja kaksoset 3 v. Olemme olleet yhdessä seitsemän votta ja meilläkin asiat ovat hyvällä tolalla. Juoruilua tietenkin on, mutta mitä sitten. Meillä menee ainakin hyvin ja me nautitaan elämästä.
Meillä on avopuolisoni kanssa ikäeroa 10 vuotta. Minä siis 30 ja avopuolisoni pian 40. Tytär on kaksivuotias ja toinen lapsi syntyy huhtikuussa. Hyvin menee.
Unohda ikäero ja pidä hauskaa.
Meillä minä 24 ja kundi 21. Aika kriittisessä iässä tämä ikäero tämmönen, mutta hyvin on ainakin meillä lähtenyt alkuun :)
Ja meillä menee todella hyvin, olemme seurustelleen yli vuoden ja tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu kihlaus, häät ja lapsia jos Luoja suo=)
Ei iällä ole todellakaan mitään merkitystä, jos muuten kaikki natsaa! Niin sängyssä kuin henkiselläkin tasolla. Ja meillä myös niin, että mä olen akateeminen, poikaystäväni "duunari", mutta tittelillä ei ole loppupeleissä mitään merkitystä, ei akateemisuus onnea takaa.
Ei muuta kuin anna mennä vaan!
mun kundikaveri on monesti ihastunut vanhempaan naiseen meidän yhdessäolon aikana.Lapset ja perheen haluaa kuitenkin kassani.minä 26 ja hän täytti just
24.