Masennus on lisääntynyt Suomessa vuosi vuodelta ja on median mukaan jo yleisin työkyvyttömyyden aiheuttaja. Aika hälyyttävää eikö vaan.
Tiedän sen, että masennus voi alkaa yllättäin ilman mitään selkeää ulkoista syytä.
Entä jos taustalla on epävarma työ- ja taloudellinen tilanne. Päättynyt parisuhde. Päättynyt vuokrasuhde. Kuolemantapaus, monta ikävää asiaa yhtä aikaa. Tai niin, että elämä on luisunut alamäkeä tasaista vauhtia jo pidemmän aikaa. Tällaisissa tapauksissa ei varmaankaan ole ihme, että ihminen ahdistuu ja masentuu. Varmaan aika montaa tällaista (luonnollisesti) masentunutta hoidetaan kohdentaen hoitotoimet siihen masennukseen: terapiaa ja lääkkeitä, vaikka monessa tapauksessa masennuksen aiheuttaja on itse elämäntilanne. Luodaanko hoidolla jopa valheellinen hyvän olon tunne?
Onko kokemuksia?
Tiedän sen, että masennus voi alkaa yllättäin ilman mitään selkeää ulkoista syytä.
Entä jos taustalla on epävarma työ- ja taloudellinen tilanne. Päättynyt parisuhde. Päättynyt vuokrasuhde. Kuolemantapaus, monta ikävää asiaa yhtä aikaa. Tai niin, että elämä on luisunut alamäkeä tasaista vauhtia jo pidemmän aikaa. Tällaisissa tapauksissa ei varmaankaan ole ihme, että ihminen ahdistuu ja masentuu. Varmaan aika montaa tällaista (luonnollisesti) masentunutta hoidetaan kohdentaen hoitotoimet siihen masennukseen: terapiaa ja lääkkeitä, vaikka monessa tapauksessa masennuksen aiheuttaja on itse elämäntilanne. Luodaanko hoidolla jopa valheellinen hyvän olon tunne?
Onko kokemuksia?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Aika hyvä mielipide. Itse oon myös sitä mieltä että masennus taitaa olla enemmän oire kuin sairaus. Näin voisi päätellä juuri niinkuin mainitsit, elämäntilanteista. Ihminen ahdistuu ja tuskastuu usein tilanteeseensa kun elämässä tulee erilaisia mutkia matkaan.
Lääkitykset ovat tarkemmin ajateltuna sitä että ihminen tuuditetaan paremman olon tilaan, ei voi puhua edes hyvän olon tilasta. Tiedän kyllä että jotkut niistä apua kokevat saavansa ja hyvä niin. Mutta lääkkeet eivät poista niitä tilanteita elämästä jotka aiheuttavat ahdistusta ja masennusta.
Aivan, kuinka monessa tapauksessa se on hyvä ratkaisu ikään kuin turruttaa ihmisen ajatukset pois ahdistavasta elämäntilanteesta. Jos elämäntilanne ei muuksi muutu tai huononee entisestään, mielialalääkkeet voi olla ainoastaan polku kovempiin aineisiin ja päihteisiin. Ei hyvältä näytä jos näin on.
Itseä ahdistaa aaltoilevasti työtilanne ja sitä kautta taloustilanne. Olen yksityisyrittäjä ja asiakassuhteet ovat pidempikestoisia. Esimerkiksi kun menetin samalla kertaa pari isompaa asiakasta ja sen tulovirran paikkaaminen oli haastava juttu, joka taas loi ahdistusta talouden suhteen. Ahdistus iskee yleensä aamuisin siten, että näen ennen heräämistäni elämäntilanteeseen liittyviä ahdistavia unia (ei varsinaisia painajaisia) ja kun herään, olen selvästi ahdistunut ja masentunut jonkin aikaa, joskus useamman tunnin. Sitten se menee ohitse jne. Sitten taas kun asiakkaita ja töitä riittää, tilanne helpottaa. Olen miettinyt pitäisikö hankkia jotain turruttavaa lääkettä, mutta jotenkin se tuntuu kyseenalaiselta konstilta.
Kun ei ole ikinä ruoka imeytynyt normaalisti kun kärsin maitoallergiasta,niin se aiheutti masennuksen ja nyt sitä lääkitään lääkkeillä mutta kun niissäkin on laktoosia,ei kuulema ole laktoosittomia masennuslääkkeitä.
Kuukautiskierto on sitten toinen juttu.
Normaalia ja aiheuttaa tuskaa.
Joku kirjoitti että serotoniinin eli mielihyvähormonin tuotanto alkaa suolistosta,nämä masennuslääkkeet sulaa kyllä mahassa mutta meneekö niitten lääkkeitten serotoniini suolistoon...mutta yks plus kaks,jos on laktoosipitoiset lääkkeet kun laktoositoomia ei ole olemassa ainakaan vielä niin siinäpä kärsit tästä perusmasennuksesta joka on minua vaivannut jo lähes 30 vuotta.
Välillä on helpompaa masennuksen kanssa mutta paljon pitää ruokavaliosta karsia pois jos täysin maidottomana pitää itsensä.
Pullat on (jotkut) laktoosittomia mutta ei niitten 'terveellisyydestä' silti ole takuita....makeanhimo on valtava tiettyyn aikaan kuukaudesta .
Suklaat sisältää maitoa mutta kun ei sitäkään herkkua voi olla ikuisesti syömättä.
Pasta lihottaa mutta se on helppo ruoka.
Perunat on tuhtia ruokaa,pitää kyllä nälän hyvin pitkään poissa,lihaa on syötävä,tosin punainen liha on jopa epäterveellistä mutta koska sitä elimistö vaatii joskus niin onhan sitä silloin syötävä.
Vaalea liha on parasta ja ruokajuomana vesi tai mehu.
Pirun pullat😅😘.
Voisilmäpullassa (valmispitko kaupasta,) on herkkua ja siinä lukee kyllä että laktoositon mutta ainakin oikeessa voissa on laktoosia ja pulla maistuu oikealle voille niin meneppä sitten takuuseen onko sekään hyvää maitoallergiselle....
Kun pierettää niin pierettää kun tuntuu että kaikki hyvä pannassa ja naisen on PAKKO saada herkkuja silloin tällöin.
Ja oikeeta pullaa mieluusti ,namit on vaan pahan päivän vara
En mä tuossa tilanteessa vielä mitään lääkityksiä suosittelisi. Oot kuitenkin huomannut että se ahdistus tulee ja menee. Elämä ei oo ikinä tasapaksua. Itse en sen takia suostu lääkkeitä syömään koska silloin tilanteet olisi vielä vaikeampia kun pää olisi tukossa lääkityksestä ja siinä vaiheessa en osaisi ajatella kunnolla ja selkeästi. Selvin päin on helpompi käsitellä asioita. Tiedän myös kokemuksesta kun aikoinaan lääkkeitä söin että ainakin mulle aiheuttivat sen että meni mielenkiinto vähän kaikkeen, löi sellaisen hällä väliä-vaihteen päälle. Silloin ei edes huvittanut miettiä millä tavalla mistäkin tilanteesta selviää. Niin kauan kuin on järki mukana niin asioista yleensä selviää tavalla tai toisella ajan myötä.
Ihan potaskaa mitä kansalle syötetään että olisi noin paljoa lisääntynyt , totuus jota lääkärit jostain ihmeen syystä salailevat että meillä esim . työperäisiä sairauksia ei tunnusteta että saisi työeläkettä kuten muissa pohjoismaissa , meillä lääkäreillä ei ole muuta keinoa kun lääkärit näkevät ettei ihmistä saada työkuntoon eikä työeläkettä myönnetä , kuin alkaa hoitamaan masennusta jota potilaalle sitten tyrkytetään ja tarjotaan siihen asti juoksuttaen että lopuksi tuon hyväksyy , todetaan että eikös se ole sama millä diaknoosilla eläke hyväksytään , itsellä kokemusta , viisi ( 5) kertaa vakuutusoikeus hylännyt hakemuksen yksipuolisesti kun vakuutusyhtiön vaan antaa kielteisen päätöksen aina ,ei lääkärien sana paina siinä mitään , että pitäisi alkaa hiljalleen tuomaan totuuksia esiin tässäkin maassa.....
Itse kans aattelen ettei masennus ole lisääntynyt. Masennus ei ole lisääntyny välttämättä edes viimeisen 10 vuoden aikana, koska ihmisten ongelmat ovat nykyisin pitkälti samoja.
Se mikä ennen oli elämää on nykyään tauti. Ihmiset on esimerkiksi syntyneet ja kuolleet kautta aikojen mutta nyt nekin on jotain kriisejä. Jos tässä joku on sairas niin tämä yhteiskunta!
Varmaan nykyään paljon herkemmin diagnosoidaan masennus ja ei kun lääkettä vaan kurkusta alas ja kyl se siitä.
On tämä maailmakin muuttunut. Ei ennen (60-80-luvuilla) ollut tällaista määrää työttömiä ja kaikenmoisia pätkätyöllstettyjä. Jatkuvia YT-Neuvotteluja ja yritysten tai tuotannon siirtelyä halpatuontimaihin.
Ennen elämä oli simppeliä. Töitä oli kaikille halukkaille ja vaikka elintaso oli (tavallaan) matala, palkka yleensä riitti kohtuullisesti elämiseen.
Tapatyöttömän tunnisti epäsiististä olemuksesta ja usein horjuvasta kulusta. Tällaisia kavereita kutsuttiin puliukoiksi.
Jos töitä ei heti kohta löytynyt, niitä järjestettiin vaikka kiven silmästä.
Kun sitten löytyi kohtuullisen työpaikan, työsuhde kesti eläkeikään asti jos vain itse sitä halusi.
Kyllähän sen huomaa että masennukset ja muut mielialahäiriöt lisääntyvät elämän epävarmuuden, työttömyyden, köyhyyden ym. myötä. Liian pikaiseen tehdään diagnooseja, monet oireilevat epävakaan tilanteen takia vaikka muuten olisivat aivan kunnossa. Siitä pitäisi lähteä että ensin asiat kuntoon ja jos on vielä sen jälkeen ongelmia niin mietittäisiin onko masennusta tms. Lääketeollisuus tosin hyötyy kun asetellaan diagnooseja ja syötetään lääkkeitä.
Todella monet masentuneet vain syövät väärin. Serotoniinin valmistus tapahtuu suolistossa.
Se on loisimisuskonto.
Nopein tie päästä uunin pankolle makoilemaan on syödä ssri-myrkkyjä. Veikkaan että jo kahden vuoden syönnillä pääsee loppuelämäkseen makoilemaan uunin pankolle.
Pääsisiköhän jos olisi vain syövinään pari vuotta ja sitten todettaisiin, että en olekaan niiden avulla parantunut?
Mafut masentaa.
Nyt ei juuri mikään :)
Kyllä+minun+mielestä+masennus+on+sairaus.+Elämä+tuntuu+merkityksettömältä,+vaikka+siihen+ei+ole+mitään+selittävää+syytä.+Mikään+eikiinosta.Mikään+ei+ole+miutään.+Eikä+tunnu+miltään.+Oot+kuin+robotti,+voit+suorittaa+työsi+rutiinin+omaisesti.+Itsemurha+on+tälläisellä+ihmisellä,kaikista+tapauksista+ainakin+50n+%+kaikista+tapauksista.+Nykyisin+masennutaan+liian+helposti,+ei+kaikki+oo+valmista+elämässä,on+kestettävä+itsekkin+jotain.
Masennus on sairaus, joka täytyy hoitaa. Ne syyt sit selvitetään. . .
Mutta jos elämäntilanne on edettyt sairaudeksi, se hoidetaan ekana. Näin se menee, täytyy vain olla rehellinen
Ainakin se masentaa jos työasia ei ole kunnossa. Ja sellainen jos vuosien ajan puututaan yksityiselämään ilman henkilön lupaa.
Masennus ei ole tieteellisesti katsoen sairaus. Lääketiede ei tunne sellaista sairautta.
Ihmisten usein kuulee puhuvan masennuksesta sairautena, mutta tämä johtuu ainoastaan vahvasta psykiatrisesta propagandasta, jossa kansaa on marinoita aina 80-luvulta lähtien, ja itse asiassa jo sitäkin aikaisemmin. Lisäksi masentuneiden ja samalla masennuksesta sairautena puhuvien taustalta löytyy erilaisia sosiaalisia ja taloudellisia intressejä olla sitä mieltä.
Psykiatrian instituutiolla on selvä valtapoliittinen intressi jekuttaa kansalaisia puolelleen. Psykiatriaa ei ole koskaan tieteelliset faktat kiinnostaneet, joten toisin kuin kansalaisia vastaan, psykiatriaa vastaan on ajanhukkaa yrittää argumentoida tieteellisten faktojen kautta. Ihmiset kyllä ymmärtävät hyvällä prosentilla, ettei masennus ole kirjaimellisesti sairaus, kun sen selkeästi selittää, mutta kuten edellä todettua, osalla on samalla tavalla intressejä kuin psykiatrialla olla tunnustamatta asiaa.