Takana 60 savutonta päivää. Pääsiäisenä pitäisi nyt pikkaisen juhliakin. Pää kaipaa yksikertaisesti nollaamista. Mutta,mutta..Kaikki ystäväni polttavat. Kuinka siinä kestän istua vieressä kun ämmät vetää posket lommollaan röökiä. Katsonko silloin vaan kylmästi ikkunasta ulos ja yritän olla, ettei tässä mitään. Tiedän jo nyt, että kovat paikat tulee. Toisaalta en voi kotiakaan jäädä. Joskushan se on kuitenkin mentävä.Miten te toiset olette selvinneet kunnialla tällaisesta baarikeikasta?
Neuvoja kapakkiin
Aurinko
4698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Lakon alussa vedin baarikeikoilla tupakkaa ihan normaalisti ja jatkoin lakkoa seuraavana päivänä.
Nyt pystyy pikkuhiljaa olemaan kännissäkin polttamatta. Selvinpäin en ole polttanut.
Otin alusta asti asenteen että nollalinja eli ei yhtään savua, missään tilanteessa. Ensimmäisen kerran kapakassa pikkuisen meinasi tihkaista mutta vedin tiukkaa linjaa. Joka kerta tämän jälkeen oli helpompaa. Toiset pystyy polttamaan silloin tällöin kapakassa. Minä en. Se on menoa jos rupean asialla leikkimään. Tunnen itseni sen verran hyvin. 11 kk savuttomuutta täynnä!
Eli ensimäiset 5kk poltin sillon ku olin juhlimassa ja jatkoin lakkoa seuraavana aamuna. Ei ollu vaikeuksia lopettaa seuraavana päivänä, mihin varmaan vaikutti se etten oo ikinä krapulas pysytyny polttamaan..
Ja nyt viimeset 3kk oon ollu polttamatta myös baareis ja onnistunu hyvin. Eka kerta oli pahin ja jännitti ku melkein kaikki kaverit polttaa mutta hyvänä puolena huomasin sen että krapula oli huomattavasti lievempi. =) Ja samalla juomamääräällä siis ku yleensä..
Johannan kanssa samaa mieltä. Itse päätin niin kohta vuosi sitten. On monen tutkimuksen tulos, että ns. lipsuilijat rupeavat polttamaan noin 95% todennäköisyydellä. Hyväntahtoisia itsepetoksen lajeja löytyy muitakin, mutta tupakka sai jäädä. Tämä on nyt elämää kaikilla aisteilla!!