Siksikin tää on niin raastavaa, etten oikeasti tiedä, onko kaikki sittenkin tapahtunut omassa päässäni pelkästään. Että jos kuitenkin sinä järkevänä, olisit jatkanut jo elämääsi, minut unohtaen. Olinhan aiemminkin epävarma kaikesta. Mitä enemmän aikaa kuluu, sen epävarmemmaksi muutun. Kuitenkin tiedän, että rakastan.
En näe sinua missään, koskaan. Olen miettinyt myös sellaista mahdollisuutta, ettet halua nähdä enää. Toisaalta mietin, että ehkä sua ei tavoita enää niistä paikoista, koska et niissä halua enää käydä. Luulen (en tiedä), että se onkin juuri niin, mikä olisikin mielestäni hyvä asia. Enkä itsekään kyllä aktiivisesti enää missään käy, joskus pyörähdän.
En näe sinua missään, koskaan. Olen miettinyt myös sellaista mahdollisuutta, ettet halua nähdä enää. Toisaalta mietin, että ehkä sua ei tavoita enää niistä paikoista, koska et niissä halua enää käydä. Luulen (en tiedä), että se onkin juuri niin, mikä olisikin mielestäni hyvä asia. Enkä itsekään kyllä aktiivisesti enää missään käy, joskus pyörähdän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kryptinen viesti. Ehkä tarkoitus ettei vastaanottajakaan täysin ymmärrä?
Olen koittanut päästä sinusta irti ja auttaa sinua minusta irti, siksi en ole tullut enkä tule minnekään. Olen kokenut että vetovoima välillämme on liian suuri ja joka kerta meidän välillä leimahtaa joko hyvässä tai pahassa, enkä oikein jaksa sitä. Toivoisin jotain vakaampaa, johon voisi luottaa ja tietää että rakkaus on ja pysyy eikä muutu niin helposti vihaksi välillä. Olen suojellut itseäni ja joutunut sydämeni ääntä ja huutoa ja kipua vastaan työntämään sinua pois luotani. Ja vaikka järki on sanonut että niin on parempi, olen pelännyt sitä päivää, tätä päivää, kun oikeasti menet ja jätät minut lopullisesti. Ja tämä on minulle tuskaa. Ja juuri nyt en tiedä mikä on oikein ja mikä väärin, mutta muiden väliin en mene ja sinulla on toinen ja tämä asia pakottaa minut kätkemään rakkauteni sinua kohtaan ikuisiksi ajoiksi ja pysymään kaukana luotasi. Ihan kuin meidät olisi tarkoitettu toisillemme ja samaan aikaan ei. En tiedä miten tämän sanoisin... sinä olet elämä minussa, kuin olisin kantanut sinua itsessäni ja joutuisin nyt luopumaan sinusta. Kuin sielustani ja minusta riivittäisiin osa pois, rakas osa, jota ilman on vaikea hengittää ja elää. Ja tuskallisemmalta tuntuu, että olen osin itse aiheuttanut tämän työntämällä sinua koko ajan pois. Sanon tämän, että tiedät, että et ole kuvitellut rakkauttamme, se on ollut ja on edelleen todellista. Mutta tämän kanssa nyt elämme ja paluuta ei enää ole. En halua olla sinulle ilkeä, en ole se ilkeä ihminen jolta välillä kuulostan, mutta en voi enää nähdä sinua enkä edes ajatella sinua. Tämän kaiken on loputtava tähän. Suru on otettava syliin sinun tilallesi ja sijastasi. Raskas suru 💔 Se ei välttämättä näy minusta, olen vahva pinnaltani ja pystyn yleensä jotenkin toimimaan vaikka sydämeni ja sieluni olisi murskana. Siltä minusta nyt tuntuu sisimmässäni, murskatulta. Nyt tiedät.
Onko alempi kirjoitus Ap:n vain kommentoijan?
Mikäli oikeasti haluaa jotakin vakaampaa, luotettavaa ja pysyvää rakkautta niin kannattaa toimia sen mukaan ja jättää nettileikit pois ja olla itsekin vakaa ja luotettava. Sitä ei todellakaan ole piirrellessään sydämiä kenelle hyvänsä ja kuvittelemalla puhuvansa oikean kanssa.
Tämä on pelkkää huuhaata ja noin toimien on turhaa puhua nooin isoista asioista, ei näitä asioita nettipalstalla ratkota anonyymien ihmisten kanssa.
En halua jatkaa riitelyä enää, varmasti olisin voinut toimia toisinkin. Tähän on tultu ja tästä on jatkettava. Nyt tuntuu kuin irrottaisin sinusta umpisumussa enkä tietäisi mihin suuntaan jatkaa. Teen asioita autopilotilla ja saadakseni muuta ajateltavaa. Mutta en halua enää riidellä kanssasi, enkä olla täällä enää.