En voi sanoa sulle nainen, että en halua suhteemme päättyvän ja selitys sille on hyvin yksinkertainen. Meillä ei ole ollut mitään suhdetta, mikä on itsessään niin surullinen juttu.
En voi sanoa
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näinpä se juuri on!
Ei tällaisiin kannata vastata? Nämä niin ympäripyöreitä toteamuksia, et moni voi luulla osuvan kohdalleen, harmittaa tälaiset itsekkäät aloitukset.
Olen joskus miettinyt ihan samoin. Toivoisitko hänen kanssaan saavasi suhteen? Mikä siinä on ollut mielestäsi esteenä? Itse olen yrittänyt ajatella asioita hänen kannaltaan. Ja paljon myöskin alkanut ymmärtämään yhtä sun toista asiaa sen kautta. Jossain vaiheessa olin melko vapautunut ja ajattelin, että asiat varmasti menee niin kuin niiden pitääkin. Mitään ei voi väkisin vääntää mieleiseksi. Aikaa vaan kului ja sitten tuli ahdistus. Toivon, että oppisin elämään näiden tunteiden kanssa. Niin, ettei tarvitsisi olla surullinen.
Toivoisin, vaikka en tiedä onko se mahdollista ja onko se viisasta. Surua seuraisi siitäkin. Haluan kyllä, mutta luultavasti haluan mahdottomia.
Valintojensa kanssa on vain elettävä.
Oletko osannut jäsentää ne elementit, mitkä toisivat surua? Voisiko mitenkään ehkäistä? Voisiko suhde tuoda iloa, sen surun vastapainoksi? Miten ajattelet haluavasi mahdottomia? Olet varmasti ihan rehti kaveri kuitenkin.
Ei ole ollut suhdetta kenenkään kanssa. Ja mikäli olen oikein ymmärtänyt yksi haluaa siivoojan ja yhdestä toisesta ei saanut mitään selvää koskaan kun ei halunnut jutella.