Katsoessani yötaivaalle, kylmyyden kulkiessa kehoni lävitse ja ajatusteni vaeltaessa kohti hiljaisuuden syvintä olemusta. Olen miettinyt syitä hänen hiljaisuudelle ja hiljaisuuden merkitystä hänen ja omassa elämässäni.
Mietin, oletko enää muistamani ihminen? Onko sinusta jäljellä mitään, joita hajanaiset muistoni tietoisuuden pinnalle heijastavat? Pohdin elämänvirran muokkaavuutta fyysistä olemustamme kohtaan sekä elämän kurimuksen koettelevuutta tietoisuutemme kautta todellisuuden rajoihimme.
Vuosien kuluessa henkisten voimavarojen vaihdellessa opin, kasvun ja kehityksen myötä, ymmärsin vihdoin hiljaisuuden todellisen merkityksen ja sen parantavan vaikutuksen. Hiljaisuus ei ole laadultaan negatiivistä eikä positiivistä. Hiljaisuus on toivoa, armollisuutta itseään kohtaan, sisäisen polun löytämistä todellisen minän juurille.
Hiljaisuudessa olen käynyt tunneskaalaani läpi, joita viime kuukaudet ovat minussa tunteiden muodossa herättäneet. Olen oivaltanut paljon, jonka toivon positiivisesti vaikuttavan ajatustapaani ja sitä kautta toimintamalleihini. Hiljaisuudesta olen löytänyt voimavaran, joka auttaa minua pääsemään takaisin alkulähteelleni. Olen löytämässä itseni. Saa nähdä millainen todellinen minä on? Sinä olet todennäköisesti ainoa, joka on kyennyt todella näkemään minut.
Sinun hiljaisuutta miettiessäni, mieleeni on juolahtanut monia erilaisia ajatuksia. Ehkäpä haluat antaa minulle tilaa löytää todellisen minäni, joka on vuosia ollut myrskyävän meren riepoteltavana? Ehkäpä kantamani salaisuus pitää sinut etäällä, vaikka se sinua kiehtoo ja kutsuu luokseen? Ehkäpä pelkäät tunteidesi paloa, niiden voimakkuutta ja vaikutusta minuun sekä itseesi? Tai ehkäpä olen vain pala kaunista ja ainutlaatuista historiaa, jonka elämänvirta toi hetkeksi kulkemaan rinnallesi muttei jäämään luoksesi, jota nyt vaalit sydämessäin.
Oli hiljaisuuden taustalla syyt mitkä tahansa, sieluni on yksinäinen ilman sinua. Kaipaan sinua syvästi, ikävä sinuun kaivertaa omaa polkuaan sydänmailleni. Rakastan muistoa sinusta, joka sydämessäni vahvana elää.
Vuosien kulkiessa eteenpäin, muuttaen jokaista kokemusten ja tekojen kautta - mietin, oletko enää sama ihminen? Pystyn tunnistamaan ulkokuoresi, mutta sisäinen maailmasi lukuisineen ajatuksineen pysyy minulta piilossa. Onko sinussa säilynyt näkemäni ja kokemani kauneus ja hyvyys? Sisäinen loiste ja voima, joka on toiminut minulle toivon majakkana.
Ajatukseni vaeltavat sinuun läpi päivien ja öiden. Tunteeni vahvistuvat sinuun päivä päivältä, vaikka en tunne nykyistä sinua enkä elämäntilannettasi. Sillä kukaan ei puhu minulle sinusta eikä elämästäsi enkä tohdi kysyä sinusta, pelkään sen aiheuttavan sinulle ongelmia ja sitä en halua. Minulla on vain hajanaiset muistot sinusta. Toivon kuitenkin sinun rikkovan hiljaisuuden tulevaisuudessa ja avaavan yhteyden.
Kiitos kun näytit minulle hiljaisuuden tien. Rakkaudella hänelle.
Mietin, oletko enää muistamani ihminen? Onko sinusta jäljellä mitään, joita hajanaiset muistoni tietoisuuden pinnalle heijastavat? Pohdin elämänvirran muokkaavuutta fyysistä olemustamme kohtaan sekä elämän kurimuksen koettelevuutta tietoisuutemme kautta todellisuuden rajoihimme.
Vuosien kuluessa henkisten voimavarojen vaihdellessa opin, kasvun ja kehityksen myötä, ymmärsin vihdoin hiljaisuuden todellisen merkityksen ja sen parantavan vaikutuksen. Hiljaisuus ei ole laadultaan negatiivistä eikä positiivistä. Hiljaisuus on toivoa, armollisuutta itseään kohtaan, sisäisen polun löytämistä todellisen minän juurille.
Hiljaisuudessa olen käynyt tunneskaalaani läpi, joita viime kuukaudet ovat minussa tunteiden muodossa herättäneet. Olen oivaltanut paljon, jonka toivon positiivisesti vaikuttavan ajatustapaani ja sitä kautta toimintamalleihini. Hiljaisuudesta olen löytänyt voimavaran, joka auttaa minua pääsemään takaisin alkulähteelleni. Olen löytämässä itseni. Saa nähdä millainen todellinen minä on? Sinä olet todennäköisesti ainoa, joka on kyennyt todella näkemään minut.
Sinun hiljaisuutta miettiessäni, mieleeni on juolahtanut monia erilaisia ajatuksia. Ehkäpä haluat antaa minulle tilaa löytää todellisen minäni, joka on vuosia ollut myrskyävän meren riepoteltavana? Ehkäpä kantamani salaisuus pitää sinut etäällä, vaikka se sinua kiehtoo ja kutsuu luokseen? Ehkäpä pelkäät tunteidesi paloa, niiden voimakkuutta ja vaikutusta minuun sekä itseesi? Tai ehkäpä olen vain pala kaunista ja ainutlaatuista historiaa, jonka elämänvirta toi hetkeksi kulkemaan rinnallesi muttei jäämään luoksesi, jota nyt vaalit sydämessäin.
Oli hiljaisuuden taustalla syyt mitkä tahansa, sieluni on yksinäinen ilman sinua. Kaipaan sinua syvästi, ikävä sinuun kaivertaa omaa polkuaan sydänmailleni. Rakastan muistoa sinusta, joka sydämessäni vahvana elää.
Vuosien kulkiessa eteenpäin, muuttaen jokaista kokemusten ja tekojen kautta - mietin, oletko enää sama ihminen? Pystyn tunnistamaan ulkokuoresi, mutta sisäinen maailmasi lukuisineen ajatuksineen pysyy minulta piilossa. Onko sinussa säilynyt näkemäni ja kokemani kauneus ja hyvyys? Sisäinen loiste ja voima, joka on toiminut minulle toivon majakkana.
Ajatukseni vaeltavat sinuun läpi päivien ja öiden. Tunteeni vahvistuvat sinuun päivä päivältä, vaikka en tunne nykyistä sinua enkä elämäntilannettasi. Sillä kukaan ei puhu minulle sinusta eikä elämästäsi enkä tohdi kysyä sinusta, pelkään sen aiheuttavan sinulle ongelmia ja sitä en halua. Minulla on vain hajanaiset muistot sinusta. Toivon kuitenkin sinun rikkovan hiljaisuuden tulevaisuudessa ja avaavan yhteyden.
Kiitos kun näytit minulle hiljaisuuden tien. Rakkaudella hänelle.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Antipsykootit ja terapia auttavat jakomielitautiin. Eivät paranna tosin. Jos jotain tekisin toisin, en olisi kuntoutuslaitoksen käytävällä koskaan kääntynyt, kun pyysit lailliselle viiniä. Yritä korjata aiheuttamasi tuskat myös noissa muiden aihealueiden kirjoituksissa. Moni täällä suhteet-palstalla voi jo ihimetellä, kun rekatut profiilit häviää. Kaikesta jää jälki. Sinulle myös: ei elämä ole peliä.... ainakaan, jos ei ole vankkaa turvaverkkoa ja ja toista kännykkää, jota käyttää vain, kun on pois täältä omenapuiden katveessa rintamamiestalosta.
Syytätkö aloittajaa mistä? Kirjoituksesi on hyvin sekava. Ymmärrätkö lainkaan lukemaasi?
Aloitus on jokatapauksessa kaunis ja syvällinen. Kenelle lie?
Kelaapa peilin eteen, niin tiedät.
Korjaus: joka tapauksessa.
Et edes tiedä kuka aloittaja on? Sinulla on oikeasti todella pahaksi päässyt palstaharhat jos kuvittelet yhden jos toisenkin aloituksen olevan sinulle. Kannattaisiko hakeutua hoitoon uudelleen?
Hyvä, kun kielioppi tulee sunkin aivoon pikkuhiljaa. Sulla on useampi känny, läppäri ja liittymä. Onhan se työntekoa tämäkin. By the way....osta tie.....luuletko, että tuolla Pohjanmaan palstoilla kirjoittelu sut piilottaa....tai prepaid-liittymät?
Ja mistä laitoksesta olet karannut?
Kaunis kirjoitus menee hukkaa täällä palstalla. Kaikki mielenongelmaiset trollaamassa, pilaamassa ja omissa aloituksia, jotka eivät ole heille tarkoitettuja. Katkeria ja omassa elämässä epäonnistuneita luusereita levittämässä myrkkyään, muuta kun eivät osaa.
Miepä en ookaan trolli...taidan lähteä haukkumaan Lieksalaisia.
Jos sä olisit tän hoitanut toisella tavalla ja avautunut näistä(kin) heikkouksista, siis ap, meistä olisi tullut ehkä ystäviäkin. Mä oon kertonut J:lle susta ja senkin mielestä oli ok, että käyn sua moikkaamassa. Miksi pilasit kaiken? Äiti ja vaimo.
Outo aloitus.
Aloitus oli kaunis. T. Vaimo äiti
Jotenkin todella kaunis ja omiakin ajatuksia peilaava teksti. Välillä kun mietin viestin laittamista kaivatulle, niin herää epäilys, onko sitä muistamaani ihmistä enää olemassa. Onko hän löytänyt uuden suunnan tai tien elämälleen, jolloin oma yhteydenottoni olisi vain turha karttamerkintä sieltä vanhasta.
Kyllä mulle voi soittaa/laittaa viestiä vaikka heti. Poistan eston.. Rapsuta sä koiria sillä aikaa. Whatsapp ei toimi siinä numerossa, joka sulla on.
Joku ehka koitti ottaa paikkani kun huomasi etta kiinnostuit minusta ja kirjoitteli minuna taalla vieden sinun huomion. En kuintenkaan usko etta kukaan voi loputtomiin esiintya toisena vaan juttu lopulta aina paljastuu viimeistaan dna saikeisiin ja mitokondrioiden todistukseen ruumiillisesta epatodellisuudesta. Totuutta ei kai voinutkaan vaarentaa.
Noi umlauttien poisjätyökin on niin tuttua J
Hah...mäkin teen kirjootusvirheitä
Todella kaunis ja viisas viesti. Vanhan sielun pohdintoja. Lämmöllä ja rakkaudella sinulle ap hyvää syksyä.
Viesti on niin aito ja kaunis, että uskon menneen varmasti perille kohteelle. Jollei täältä luettuna, niin ajatuksena.
Pohdisjeleva, hyvä kirjoitus oman itsen sisäisestä maailmasta. Ymmärrän kirjoittajan ajatuksen hiljaisuudesta, se on tuttua.
Elämänkokemukset voivat muuttaa ihmistä, ainakin hänen ulkoista olemustaan ja joskus myös sisäistä. Ihmisen pahuuden liiallinen kokemus väistämättä johtaa jonkinlaiseen muutokseen. Ei ehkä kuitenkaan sen sisimmän olemuksen.
Olen iloinen puolestasi.
Wau! Todella syvää luotaava kirjoitus. Toivottavasti sinun hän lukee vielä kirjoituksen ja ottaa yhteyttä. Jaksamista syksyyn!