olen ollut aurorasssa nyt noin puolitoista vuotta ja olen tukiasuntojonossa mutta oman asunnon hankkiminen kiinnostaisi enemmän. ongelmana on se että edunvalvojani ei vastaa puheluihini enkä n
niin ollen saa häneen mitään yhteyttä eikä broidikaan aiemmista lupauksista huolimatta tunnu olevan enää järin innostunut ajatuksesta että muuttaisin omaan kämppään enkä saa häneltäkään joka aiemmin on huolehtinut monista asioistani mm. vanhempien asunnon myymisestä apua asunnon ostoon. hänkään ei juuri puhelimeen vastaa enkä osaa luoda sähköpostiosoitettakaan vaikka minulla sellainen joskus olikin. alunperin jouduin auroraan siksi että naapurit haagassa tekivät valituksia asunnossamme heidän mielestään olleesta hajuhaitasta ja kun kämppä oli lähellä lähteä alta eikä tukiasuntopaikkaa löytynyt psykiatrini määräsi minut m1 lähetteellä tarkkailuun josta epäpätevä lääkäri diagnosoituaan fobiani määräkohteisen pelkoni peräti paranoidiseksi skitsofreniaksi määräsi osastolle josta olen päässyt kuntoutusyksikköön kun minut uloskirjoitettiin sairaalasta.
mitä tilanteessani pitäisi tehdä odottaa tukiasuntopaikkaa jossa huonot kulkuyhteydet ja ahdasta vai muuttaa omaan kotiin jossakin radan varrella sijaitsevaan yksiöön? pitäisi ensin saada edunvalvojani suostumus joka hallinnoi omaisuuttani ja aiemmin hän olikin myöntyvä'inen suunnitelmaan mutten tiedä onko tilanne muuttunut koska broidin mukaan puhe oli ollut rahojeni sijoittamisesta johonkin vastuurahastoon. broidikin oli vielä jokin aika sitten innokkaasti puuhaamassa puuhapete kun on ja insinööri minua omaan yksiöön mutta nyt sanoo kun on ääni muuttunut kellossa että mikäs sun täällä on ollessa. yksiön maksaisi noin 120 000 - 150 000 e
niin ollen saa häneen mitään yhteyttä eikä broidikaan aiemmista lupauksista huolimatta tunnu olevan enää järin innostunut ajatuksesta että muuttaisin omaan kämppään enkä saa häneltäkään joka aiemmin on huolehtinut monista asioistani mm. vanhempien asunnon myymisestä apua asunnon ostoon. hänkään ei juuri puhelimeen vastaa enkä osaa luoda sähköpostiosoitettakaan vaikka minulla sellainen joskus olikin. alunperin jouduin auroraan siksi että naapurit haagassa tekivät valituksia asunnossamme heidän mielestään olleesta hajuhaitasta ja kun kämppä oli lähellä lähteä alta eikä tukiasuntopaikkaa löytynyt psykiatrini määräsi minut m1 lähetteellä tarkkailuun josta epäpätevä lääkäri diagnosoituaan fobiani määräkohteisen pelkoni peräti paranoidiseksi skitsofreniaksi määräsi osastolle josta olen päässyt kuntoutusyksikköön kun minut uloskirjoitettiin sairaalasta.
mitä tilanteessani pitäisi tehdä odottaa tukiasuntopaikkaa jossa huonot kulkuyhteydet ja ahdasta vai muuttaa omaan kotiin jossakin radan varrella sijaitsevaan yksiöön? pitäisi ensin saada edunvalvojani suostumus joka hallinnoi omaisuuttani ja aiemmin hän olikin myöntyvä'inen suunnitelmaan mutten tiedä onko tilanne muuttunut koska broidin mukaan puhe oli ollut rahojeni sijoittamisesta johonkin vastuurahastoon. broidikin oli vielä jokin aika sitten innokkaasti puuhaamassa puuhapete kun on ja insinööri minua omaan yksiöön mutta nyt sanoo kun on ääni muuttunut kellossa että mikäs sun täällä on ollessa. yksiön maksaisi noin 120 000 - 150 000 e
Vastaukset 1
Vanhimmat
alunperin isännöitsijä lähetti ilmoituksen ja huomautuksen mutta hallituksen puheenjohtaja eversti ammatiltaan sanoi että ne olivat varoituksia. tuttavani ja kaverini eivät tunnistaneet kyseistä hajuhaittaa kun jo rapussa oven takana isännöitsijä oli väittänyt olleen paha haju. mutta luonani käynyt lähihoitaja tosin oli jo paljon aiemmin haistanut lattiallani lojuneiden syötyjen jogurttipurkkien lemun nenässään. enää en kuitenbkaan roskaa enkä jätä lattialle jogurttipurkkeja lojumaan ja vien roskat ulos. aiemmin minulla oli myös virtsankarkailua korkeasta verensaokerista johtuen ja broidini joutui moppaamaan lattialle lirahtaneet pissajäljet säännölllisesti. samoin hedelmäkärpäset olivat tuolloin vallanneet huoneeni. niitä on joskus kuntoutusyksikön keittiössäkin näkynyt. viikoittain joudun myös moppaamaan ja imuroimaan huoneeni ja pesemään vessan.