Joko sä mies

Naisethan ne pääasiassa eron ottaa. Miehet sinnittelee huonoissa suhteissa, kunnes löytävät seuraavan naisen. Miehet kestävät naista huonommin yksinoloa.

Anonyymi kirjoitti:

Naisethan ne pääasiassa eron ottaa. Miehet sinnittelee huonoissa suhteissa, kunnes löytävät seuraavan naisen. Miehet kestävät naista huonommin yksinoloa.

En ole lukenut tilastoja noista mutta varmaan totta tuo naisten aloitteellisuus. Moni ei ymmärrä, mitä hyvä ja toimiva parisuhde vaatii ja edellyttää. Koska ei ymmärretä, ei myöskään suhdetta hoideta. Suhteen hoitamattomuus johtaa eroon. On tietysti niitäkin tilanteita, että ihmiset kasvavat erilleen, intohimo ja kiinnostus hiipuu, ehkä rakkauskin loppuu, kun siitä ei huolehdita tai kun löydetään joku "parempi".

Jotkut avioliitot tietysti päättyvät toisen (tai molempien) puolison henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan, henkiseen tai fyysiseen pettämiseen, päihdeongelmaan jne. Noista tilanteista on vaan lähdettävä pois. Kysyy selkärankaa ja rohkeutta uskaltaa lähteä rehellisesti ilman kolmatta osapuolta. Luulen, että moni sinnittelee yhteisen asuntolainan ja/tai yhteisten lasten tähden. Joku voi tietysti aidosti uskoa avioliittoonkin ja että se on periaatteessa tarkoitettu elämänmittaiseksi. Monella ihanteet ja lupaukset unohtuu, kun arki jyllää päälle ja ensimmäiset ongelmat ilmaantuvat.

Ihmisen on silti oikeus ajatella myös omaa onneaan. Joskus avioero voi olla itsensä kuuntelemista ja tie onneen. Avioliiton pitäisi periaatteessa olla hyvä ja positiivinen asia, joka tuo pääosin hyvää elämänsisältöä. Jos näin ei ole, pitäisi hälytyskellojen soida. Tämä ei tarkoita sitä, että suhteen voi jättää mistä syystä vain, koska mikään avioliitto ei ole haasteeton ja hyvää avioliittoa ei ole eikä tule ilman molempien vaivannäköä. Ei ole silti sama, kenen kanssa avioliitton solmii ja lapset tekee. Pahimmillaan tietysti voi tajuta valinneensa väärin ja olevansa mottitilanteessa.

Harvemmin se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Tosin voi kyllä joskus olla. Monilla samat ongelmat seuraa myös suhteesta suhteeseen, jos niitä ei ajoissa tunnista ja tee muutoksia. Suomessa moni eroaa liian helposti, koska puolet avioliitoista päätyy eroon. Sama asia muuallakin. Onko kysymys aina siitä, että ei valitse puolisoaan huolella? Kumpikohan on yleisempää suhteen hoitamattomuus vain avioliitto väärän ihmisen kanssa?

Drosin 6 kk sitten ja mulla on jo uusi vakituinen. Olen onneni kukkuloilla

Anonyymi kirjoitti:

Drosin 6 kk sitten ja mulla on jo uusi vakituinen. Olen onneni kukkuloilla

Oletpa ollut nopea kuin elohopea. Tuossa ei kyllä kauaa ole nokka tuhissut! Itse olen ollut parisuhteeton koko aikuiselämäni, jos parisuhteeksi määritellään vain avo- tai avioliitto. Tapailu ja seurustelu on asia erikseen, niitä on ollut. Mitä enemmän tulee ikää, sitä vaativammaksi ihminen voi tulla tai ehkä vain paremmin tietää sen, mitä haluaa ja mitä ei halua. Näin ainakin kauan sinkkuina olleilla. On tietysti niitäkin, joilla voi olla hyvin erilaisia kumppaneita. Toisaalta en ole mitään nopeita muutoksia vastaan, jos henkilö tuntuu oikealta. Muutos, olipa se millainen tahansa, on kuitenkin aina hyppy tuntemattomaan. Ilman riskiä ei voi hypätä.

Anonyymi kirjoitti:

Harvemmin se ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Tosin voi kyllä joskus olla. Monilla samat ongelmat seuraa myös suhteesta suhteeseen, jos niitä ei ajoissa tunnista ja tee muutoksia. Suomessa moni eroaa liian helposti, koska puolet avioliitoista päätyy eroon. Sama asia muuallakin. Onko kysymys aina siitä, että ei valitse puolisoaan huolella? Kumpikohan on yleisempää suhteen hoitamattomuus vain avioliitto väärän ihmisen kanssa?

Siksi ei ole aikomustakaan vaihtaa. Mistä olet saanut päähäsi, että suhteeni olisi jotenkin huono ja toimimaton? Ethän säkään minua saanut, joten en hiffaa mistä moinen puolisoni mollaus. Rakastan häntä.