Pitkään meni niin, että odotin näkeväni sinut. Et tullut missään vastaan. Nyt luulin vihdoin päässeeni pahimman yli, kun pitkästä aikaa nähtiin. Olin samana päivänä miettinyt, että nyt kykenisin torjumaan sinut. En toivonut sua näkeväni ja sitten kävi näin. En varmasti pääse koskaan sinusta yli.
Pahinta tässä on se, että olen tavannut sattumalta potentiaalisen kumppanin, josta pidän paljon. Hän haluaisi aloittaa vakavan suhteen. Olen toppuutellut häntä ja sopinut että ei kiirehditä. Viikonloppuna pitäisi taas tavata, mutta mietin pystynkö siihen kuitenkaan. Valtavan huono olla oman toimintani vuoksi. Enkä tiedä pystynkö rakastamaan ketään toista, koska olet ollut jotain ainutkertaista 😪
Pahinta tässä on se, että olen tavannut sattumalta potentiaalisen kumppanin, josta pidän paljon. Hän haluaisi aloittaa vakavan suhteen. Olen toppuutellut häntä ja sopinut että ei kiirehditä. Viikonloppuna pitäisi taas tavata, mutta mietin pystynkö siihen kuitenkaan. Valtavan huono olla oman toimintani vuoksi. Enkä tiedä pystynkö rakastamaan ketään toista, koska olet ollut jotain ainutkertaista 😪
Vastaukset 22
Vanhimmat
No mitä sille ainutkertaisuudelle tapahtu jos ette ole yhdessä? Erositte jostain syystä? Turha haikailla mennyttä, jos uusi suhde jo tuloillaan.
Hän ei halua/kykene suhteeseen kanssani. Haluan olla täysin vilpitön tälle uudelle. Mutta tietysti tästä toisesta on syytä olla hiljaa. Ja juuri tällaiset asiat sekoittaa parhaiten mun herkkää päänuppia. En voi käsittää, enkä hyväksyä omaa toimintaani, koska olen yhden miehen nainen :(
Ihan sivusta ja vilpittömästi epäilen ettet ole valmis uuteen jos vanha käy mielessäsi sori mutta hyvää jatkoa.
Kiitos! Ei se uusi ole ollenkaan hassumpi, joten mitenkään en ole itse vakuuttunut, ettei pikkuhiljalleen onnistuisi. Hänen kaltaisiaan tulee harvoin vastaan. Ehkä piti vaan katsoa tuokin tilanne vielä tuon "vanhan" kanssa. Olen melko vakuuttunut, että olen hyvää vauhtia jo pääsemässä kokonaan irti. Minä väitän, että jos odottelen vielä toisen ikuisuuden, että pääsen hänestä yli, jään loppuelämäkseni yksin. Uskon, että usealla ihmisellä on samankaltaisia kokemuksia.
Jos vielä esim. viikko pari sitten on sanonut rakastavansa toista. ei voi alkaa suhteeseen. Ajan pitää kulua. Yleensä kun etsii uutta seuraa kyse on siitä että haluaa todistaa kelpaavansa ja jonkinlaista kostoa exälle.
Me emme ole olleet pariskunta, emmekä ole olleet aikoihin tekemisissä ennen tätä kyseistä kertaa. Ja tämä toinen on valloittanut ihan omalla persoonallaan. Hän on kultainen ihminen, juuri sellainen jonka rinnalleni haluan.
Niin mutta näin kun lukee aloitusta ja toista vastaustasi et ole valmis. Ja vaikka olisitkin seuraavat vuodet yksin ei tarkoita ettetkö olisi valmis suhteeseen joskus kun olet käsitellyt menneisyytesi
Taidat siis olla muutenkin päänupista sekaisin. Saattaa olla järkevä että välttelet suhteitten aloittamista ennen kuin pystyt selviämään omillasi.
Mä voin tulla kummiks
Minulta ei löytyisi sinulle juurikaan ymmärrystä.
En tiedä miksi tämä kuullostaa totuudenvastaiselta ? Kuin kirjoittaja haluaisi tämän alkuperäisen lukevan? Miksi tätä kuvataan näin paljon? Ja kuinka tämä uusi niin suloinen´? Tarkoitus tehdä alkuperäinen mustasukkaiseksi ?
En ole tässä vuosien aikana kylläkään tapaillut ketään, vaikka on moni pyytänyt treffeille ym. Tämä edellinen on illuusio.Ei mitään mahdollisuutta mihinkään kunnolliseen hänen kanssaan, enkä myöskään koe häntä sopivaksi itselleni. Kummallista, jos ei kellään täällä ole vastaavaa kokemusta. Mielestäni tekopyhää jeesustelua ja tuomitsemista. Yksin olemiseen olen kyllä jo tottunut, enkä ole mihinkään suin päin ryntäämässä.
Sivusta. Minä tiedän kyllä mistä puhut, mutta en jaksa selittää omaa tarinaa, enkä osaa neuvoa, mitä sinun kannattaisi tehdä. En osaisi neuvoa edes nuorempaa itseäni siltä osin. Teet vain niin kuin oikealta tuntuu.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi! Sitä mikä on oikein, juuri tässä punnitsenkin. Minulla on herkkä omatunto, ketään en halua satuttaa. Olen itse aika vaativa itseäni kohtaan, enkä tee mitään hätäistä ratkaisua mihinkään suuntaan.
Oletko T nainen treelta?
En ole, eikä henkilöllisyydelläni ole väliä. Ei kannata lähteä arvailemaan sitä.
Kuulostaa taas tutulta, joten annan sittenkin pari neuvoa pohdittavaksi:
Muista kuitenkin, että elät omaa elämääsi. Ajattele myös itseäsi, eikä aina vain muita.
Älä vaadi itseltäsi enempää kuin muilta, äläkä anna rikkoa itseäsi.
Onnea matkaan!
Kiitos! Rikki olen mennyt jo liian monta kertaa. Nyt opettelen paremmin kuuntelemaan mitä sisin, intuitio yrittää kertoa.
Oletko siis suoraan myöntänyt tunteesi häntä kohtaan? Oletteko puhuneet aiheesta avoimesti? Sinuna en aloittaisi uutta suhdetta ennen kuin vanha on kokonaan alta pois. Tulet muuten katumaan päätöstä myöhemmin, pahimmassa tapauksessa särjet nykyisen miehesi sydämen.
Hän ei ole mieheni, tutustutaan vasta. En hänen sydäntä ole ajatellut särkeä. Kyllä tuo toinen on ollut ainakin joskus tietoinen tunteistani, enää niistä on turha puhua. Saattaa olla, että kiintymykseni häntä kohtaan muuttaa muotoaan, vaikkei ihan kokonaan lakkaisikaan.
Kuulostaa+aloituksen+perusteella+siltä,+ettet+ole+päässyt+edellisestä+(ihastuksesta?)+vielä+yli.+Jos+nyt+säntäät+uuteen+(vaikkakin+varmasti+järjellä+ajateltuna+ihanaan)+suhteeseen,+en+usko+että+pystyisit+antamaan+100%+suhteelle,+jos+on+joku+toinen+joka+saa+sukat+pyörimään+vielä+enemmän+jaloissa+aina+kun+kohtaatte.
Kerroin joskus tunteistani, hän tavallaan torjui tunteeni välittömästi. Kyllä hänkin minusta pitää, muttei ehkä ihan riittävästi sitten kuitenkaan. Osa torjuntaa voisi johtua siitä, että hän tietää ettemme voisi tulla keskenämme toimeen. Olen vahvasti uskollinen itselleni, minua ei voi muokata eikä alistaa. Tunnen hänet riittävän hyvin tietääkseni sen, ettemme sovi yhteen. Tiedän myös sen, että hän haluaa elää vapaana.
Edellisessä parisuhteessaan ollessaan tarvitsi melko paljon omaa tilaa. Omaa tilaa tarvitsen kyllä myös itsekin, mutta hänellä ei ole ollut intressejä sitoutua. Sekä en voisi olla ihmisen kanssa, joka on niin itsekeskeinen, kuin mitä hän on osoittanut olevansa. Riitatilanteessa on vika aina minussa, vaikka hän ärsyttäisi minua äärimmilleen. Ei koskaan hänessä. Ei mitään... Siis jotenkin näen, että olen loppusuoralla missään odotuksissa hänen suhteensa. Hän on äärimmäisyyksien ihminen. Se hyvä, mikä hänessä on, on todella hyvää. Tuo puoli hänessä on koukuttanut. Mutta löytyy myös toinen puoli.
Ilmeisesti olen kerännyt aika paljon kaunaa häntä kohtaan. Tiedostan, että en voi antaa anteeksi sitä tuskaa, mitä olen hänen vuokseen kokenut. Vaikka kyseessä ei olisikaan mitään tahallista vahingoittamista hänen puoleltaan. Siis rakastuin häneen joskus enemmän, kuin kehenkään toiseen koskaan aikaisemmin. Ja hän tyrmäsi minut, koska ei vaan jaksaisi suhdetta. Olin rakastunut, mutten voinut osoittaa tunteitani hänelle. Joka tapaamisen jälkeen koin pienen kuoleman. Toki olen tavallista herkempi ihminen.
Olen saanut pettyä useita kertoja suhteissani, vedän tietynlaisia ihmisiä voimakkaasti puoleeni. Sekä ihan omat valintani ovat menneet pieleen. Nyt tapaamani mies tuntuu herkältä ja aidolta, mutta myös toisen ihmisen huomioonottavalta, sekä hyvin avarakatseiselta. Olemme pystyneet puhumaan. Niistä vaikeistakin asioista, eli siitä millaisia olemme, mitä koemme, mitä tunnemme. Ei hän ole mikään virheetön, mutta hän tiedostaa omia ongelmiaan ja puhuu niistä ääneen.
Vaikuttaa siltä, että voin hänen seurassansa olla oma itseni, ilman että minua tai tunteitani mitätöidään. Tämä on uutta ja ihmeellistä, sekä hyvin vapauttavaa. Lähtökohdiltaan jo aivan erilaista yhdessäoloa. Lisäksi hän saa minusta esille niitä omia hyviä puoliani. Siltä tuntuu, nyt.
Tuntuu että tuo ensimmäinen ei koskaan yrittänyt tutustua minuun, vaan teki omat johtopäätöksensä siitä millainen olen. Pelkkiin omiin elämänkokemuksiin ja menneisiin ihmissuhteisiin nojautuen. Aivan kuin olisin yksinkertainen tampio, jota voi lukea kuin avointa kirjaa. Minun tarinani, eikä ihmisyyteni häntä kiinnostanut. Näitä asioita kun olen kohdannut ja jo sisäistänytkin, uskon että olen kovaa vauhtia irti kaikesta häneen liittyen. Minulla on vain vaihtelevia muistoja hänestä, ei muuta. En ikävöi niitä kokemuksia, eikä tosiasiat enää muuksi muutu.
Vielä sen verran... Eihän meillä oikeastaan mitään oikeaa koskaan ollutkaan, joten olen vain haaveideni rippeissä hiukan kiinni. En muuta.