Yö päivän taas vei kuin varas,
kysymättä, sanomatta saapui vain.
Niin ne unetkin jostain tulevat,
kutsumatta kuiskaavat totuuden kai?
kysymättä, sanomatta saapui vain.
Niin ne unetkin jostain tulevat,
kutsumatta kuiskaavat totuuden kai?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
li se siinä vessapaperirullaan kai ilmi toi
Unohdu ei pois se hetki joka silmistä pois katoaa,
untako vain minkä tuntea näin sydän saa.
Nää on aika hyvii riimittelyi kuule. 🙂
Pimeän päällä kulkevat kuvat, äänet joita kuulla ei voi.
Silti sanat ja tahto kuin aaveina taivaan, niin lähellä ja kaukana.
Iltataivas itkuinen, kuukikin kurjana kulkee,
se on kai sitten oma syys.
Uusi kuu siellä kaukana jossain,
tunne ei aikaa, kerro ei paikkaa.
Niinhän sen pitääkin, opin kai siitä,
missä lie, tiedän vain missä se ei ole.
Näin unta sukumme 1800 luvun talosta. Tuskin totta.
Niin monta vuotta,
samaa rataa kalpein kasvoin.
Muistot jäävät kuin öinen enneuni,
samaa rataa kulkee taivaan kaivattuni.
Valo yltää liki puolen rajan,
kirkas niin mutta silti vajaa.
Valheen kautta, sen vanha taru tietää,
tämä tunne nyt täytyy sietää.
Ketähän etsii tämäkin,
yksin olen minäkin.
Kohta näkyy taas puolikuu,
mielessä silti yksi tähti,
no mikäs muu.
Kaukana valovuosien päässä yksin sekin,
erakkona kuin joskus mekin.