Pianonsoiton oppiminen aikuisena

Robottien suunnittelussa on ollut se ongelma, että kahvikupin huulille viennin kaltaiset suoritukset ovat monimutkaisia motorisia kokonaisuuksia, joita robotin on ollut haastavaa saada tekemään. Kävelemisestä puhumattakaan. Eli toisin sanoen jos ihminen osaa sulkea kengännauhat, juoda läikyttämättä kahvia, kirjoittaa ja piirtää, kävellä, ajaa polkupyörällä ja autolla, kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä jne, niin on jonkinlainen pianonsoittotaito myös mahdollinen. Puhumattakaan älylaitteista, joiden näppikset ovat mikroskooppisen pieniä. Koskettimet ovat sentään kooltaan huomattavasti suurempia.

Toki jos ei pysty saamaan kahvikuppia huulilleen, niin silloin minkäänlainen pianonsoittokaan tuskin onnistuu. Olen nähnyt netissä videoita hyvin vaikeasti vammaisista ihmisistä, jotka laulavat ja säestävät itseään koskettimistolla muutamalla soinnulla. Eli on legenda, että "sormet eivät osuisi koskettimille". Oikeille koskettimille osumista täytyy harjoitella oikealla tavalla. Jo pikkulapsi hallitsee pinsettiotteen. Eli jos laitetaan herne keski-C:n päälle, niin lapsi voi sen siitä napata. Jolloin myös koskettimelle osumisella ei ole ongelmaa. Siitähän se herne lähti ihan oikean koskettimen päältä.

Yleensä virheet opitaan itse väärillä oppimistekniikoilla. Aloitetaan kappale aina alusta sen sijaan, että harjoiteltaisiin vaikeaa kohtaa erikseen. Tällöin aivoissa vahvistuu toiston kautta virhe, eikä oikea toimintatapa.

Muusikoissakin on sekä vasen- että oikeakätisiä. Ja on pianisteja, jotka ovat menettäneet toisen kätensä. Yhdellä kädelläkin voi soittaa, ja yhtä hyvin vasemmalla kuin oikealla. Monissa sormiharjoituksissa samaa asiaa harjoitellaan molemmilla käsillä. Usein vasurillakin oikealla sujuu paremmin, koska sitä on enemmän treenattu. Tosin jotkut temput voi vähemmän harjaantuneella vasuriharrastajalla sujua paremmin vasurilla, kuten itselläni trilli. Joissakin kappaleissa melodia on vasemmalla kädellä ja säestys oikealla. Eli pianonsoitto ei katso kätisyyttä. Sen näkee aivokuvistakin: viulisteilla kehittyy tietty aivoalue toispuoleisesti, pianisteilla sen sijaan sama sorminäppäryyteen liittyvä muutos on molemmissa aivopuoliskoissa.

Tarkoitit kakikilla varmaan jotain erikoista apinalajia? Se voi olla totta. Kakikit eivät ehkä soita pianoa.

Ei tietenkään kannata! Mutta vaikkapa jatkuva viikonloppukännääminen kannattaa, tai pari tuntia päivässä tupakalla räntäsateessa seisten? Sen saman ajan voi ihan hyvin viettää vaikkapa pianon äärellä, tosin makuasioista ei sovi kiistellä. Eihän sukkien kutominenkaan kannata. Langat ovat kalliita, ja loppujen lopuksi niiden tekeminen on niin hidasta, että sillä ei "leiville pääse", jos myydä meinaa. Muitakin esimerkkejä turhuuksista löytyy (lasten harrastusten vuoksi kentä laidalla seisominen, koiran kusettaminen, työmatkaliikenne, shoppailu...).

Kannattaa tarttua siihen instrumenttiin meinaamisen sijaan! Etenkin jos on omakotitalo, ja kukaan ei ole soittoa kuulemassa, niin mikäs siinä.

Ja jälleen kerran oma päivitys. Olen päätynyt ensimmäisen kerran elämässäni pianonsoiton yksityistunneille. Aiemmin olin ryhmäopetuksessa. Yksilöopetus on kyllä tehokasta, vaikka ryhmäopetuksessakin on puolensa. Suurin ahaa-elämykseni tällä hetkellä on metronomi. Oikeasti "ajantaju" heittää helposti, ainakin itselläni. Ja tahti tuppaa kiihtymään. Metronomi auttaa kappaleen opettelussa. Samalla huomaa myös oikeasti haastavat kohdat, kun ei pysy metronomin tahdissa niissä kohdin. Samoin ei jää junnaamaan virheiden kohdalla, vaan yrittää jatkaa eteenpäin, kun metronomi naputtaa.

Yksityisopetuksesta sen verran, että se tehostaa myös harjoittelua, koska ei vaan kehtaa mennä huonosti valmistautuneena tunnille. Jotain on pitänyt oppia, vaikka kaikki läksyt eivät vielä olisikaan hallinnassa. Eli on harjoiteltava tehokkaasti, ei tyylillä kappale alusta loppuun kahdella kädellä aina uudelleen ja uudelleen kaikkine virheineen.

Suosittelen kyllä kaikille pianonsoittoa aikuisenakin, jos vaan asiaan kiinnostusta on. Kaikista ei tule virtuooseja, mutta jotain voi silti oppia. Itse asiassa en taida olla edes niin huono ainakaan oppilaana, kuin luulin. Ainakin olemme edenneet yksilötunneilla muutamassa tunnissa kivasti, eikä tarvinnut edes ihan atomeista aloittaa, vaan jotakin pohjaakin jo oli.