Pianonsoiton oppiminen aikuisena

Anonyymi

Aina silloin tällöin joku miettii, oppiiko aikuinen soittamaan pianoa. Itselläni on nyt n. 7 vuotta kokemusta asiasta, joten kerron omista ajatuksistani, kokemuksistani ja virheistäni.

Eri ihmisillä oppimistavat ja -kyvyt vaihtelevat. Esim. hahmotuskyvyssä ja muistissa on eroja. Oppimiseen vaikuttaa myös oma käsitys itsestään oppijana ja muut henkiset kyvyt (kuten järjetelmällisyys, kurinalaisuus, kyky noudattaa ohjeita, luovuus jne). Vauva ei tiedä syntyessään maailmasta mitään, vaan hänen on opittava kaikki. Näin ollen ensimmäisinä elinvuosina aivot muokkautuvat parhaiten saatujen ärsykkeiden mukaan. Soiton oppiminen on tehokkaampaa, kun sen aloittaa varhain.

Aikuisena aloittaneissa pianonsoiton oppilaissa on niitä, jotka ovat soittaneet jotain muuta instrumenttia (jopa korkeakoulututkinnon tasolla) ja saaneet muutenkin musiikillisia virikkeitä, ja niitä, jotka ovat saaneet lähes ateistisen musiikillisen kasvatuksen. On selvää, kumpi ryhmä edistyy paremmin. On myös lapsena soittaneita, jotka aloittavat aikuisena uudelleen. Hekin todennäköisesti edistyvät hyvin tai erinomaisesti, mutta ei aina.

On määrittelykysymys, mitä tarkoittaa käsite pianonsoittotaito. Jollekin se merkitsee sointumerkeistä tai korvakuulolta säestämistä, toisille suhteellisen vaativien pianokappaleiden prima vista -soittamiskykyä, jonkun mielestä pianonsoittotaitoinen on vain virtuoosimainen konserttipianisti. Mielestäni kuka vaan voi oppia soittamaan pianoa, mutta saavutettava taitotaso riippuu aloitusiästä, harjoitteluun käytetystä ajasta ja muista henkilökohtaisista ominaisuuksista. Eli myöhään pianonsoiton aloittanut aikuinen voi hyvinkin oppia soittamaan kauniista rauhallisia kappaleita tai säestämään soinnuilla, mutta oppimiseen menee todennäköisesti n. 10 vuotta.

Suosittelen jokaista ottamaan yksityisiä pianotunteja tai menemään opiston ryhmäopetukseen. Itse opiskellessa on sokea omille virheilleen. Esim. soittoasennossa tai muissa teknisissä seikoissa voi olla korjattavaa, josta ajan myötä tulee muuten haittaa (ja jälkeen päin virheiden korjaaminen on paljon hitaampaa kuin virheellisten tapojen oppiminen). Suosittelen opettelemaan kappaleita ulkoa alusta lähtien. Silloin soitto on enemmän kuin taktiikkapeli, jossa oikea kosketin ja nuotti sattuvat kohdalleen.

Suosittelen kaikkia myös suhtautumaan musiikkiin monipuolisesti. Kaikki musiikkiin liittyvä auttaa oppimista. Laulakaa (mieluusti ryhmässä/kuorossa). Opiskelkaa musiikin hahmotusaineita (teoria), käykää konserteissa (opistoilla ym. on paljon vapaan pääsyn tapahtumia), menkää seuraamaan mestarikursseja, jos pääsette. Kuunnelkaa myös muuta kuin ihan omaa mielimusiikkia.

Oma musiikillinen kasvatukseni oli lähinnä ateistinen. Olin lähes 40-vuotias aloittaessani soittamaan. Soitin ensin vuoden ilman opetusta (ensimmäinen virhe). En juurikaan kuunnellut musiikkia (toinen virhe). En ollut riittävän kärsivällinen nuottien luvun suhteen, joten esim, aika-arvot menivät pahasti pieleen (kolmas virhe). Harjoittelin pelkällä sähköpianolla (neljäs virhe). Muistini on varsin huono, joten en ole opetellut kappaleita ulkoa (viides virhe) jne. Eli aloitin kaikin tavoin väärin, ja tuntuu, että vasta nyt alan hitaasti edistyä. Toivon, etteivät muut aloittelijat tee yhtä paljon radikaaleja mokia, kuin itse olen tehnyt. Tällä hetkellä suurin edistys on ajattelun tasolla. Ja kaikki lähtee ajattelusta ja ymmärryksestä. Ei pianosta, nuoteista, vahvoista sormista tms.

3

<50

Vastaukset

  • Motoriikka ratkaisee. Kakiki eivät yksinkertaisesti osu oikeisiin koskettimiin, vaikka miten harjoittelisivat. Vasenkätisyyskin on ongelma.

  • EI kannata. Et opi kuitenkaan

  • Juuri sitä on tullut mietittyä. Yläkerrassa on nuorison jälkeensä jättämä piano ja kitara. Toinen kitara lähti mukana. Piano kiinnostaa mutta aloittamiskynnys on korkea.
    1. Pitäisi kerrata nuotit. Se lienee ykkösasia.
    2. Sävelkorvani on tarkka.
    3. En aio virtuoosiksi mutta muutama kappale olisi kiva osata soittaa..
    Saa nähdä.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.