ALUSSA OLI VAIN VASEMMISTO JA OIKEISTO
Käsityksemme Keskusta-aatteesta tarkentuu vähitellen. Parhaan näköalan Keskustasta saa tarkastelemalla sitä ikään kuin ilmalaivasta. Lyhyesti voisi sanoa, että nykyään näemme keskusta-aatteen historiallisena jatkumona History and Continuity, kuten oppiaine brittiläisissä opetusohjelmissa edelleenkin ilmaistaan. Keskusta-aate muuttuu koko ajan, mutta sittenkin melko pienin askelin, hitaasti, ikään kuin raskaasti hengittäen.
Suomalaisten ajatustavalle ominainen täydelliseksi mielletty katkos vanhan ja uuden välillä tuntuu nyt liioittelulta. Modernismi alkaa näyttäytyä vain yhtenä vaiheena kehityksen pitkässä saatossa.
Tämä ei ole mikään uusi oivallus. Keskusta-aate - todellinen Modern Movement, elää ja voi hyvin. Samanaikaisesti sen voi nähdä erilaisten intressien moniarvoisena kenttänä. Harmonia osoittautuu mielettömäksi tavoitteeksi, sekä käytännössä että intellektuellisti, sillä sen edellytyksenä on yhden osapuolen absoluuttinen ylivalta - se ei kanna.
Kansalaisyhteiskunnan on löydettävä omat yhteistyöhön perustuvat menettelytapansa. Tulokset eivät ehkä täytä esteetikkojen vaatimuksia. Mutta tilalle saadaan aateympäristöjä, jotka eivät pyri piilottamaan fyysisen ilmiasun takana vaikuttavia ristiriitoja vaan heijastamaan niitä. Moniarvoisuus ja -muotoisuus ovat itse asiassa aina olleet keskusta-aatteen ominaisuuksia. Yhtenäisyys on laajimmillaankin ollut vain katkelmallista.
HENKISEN KASVUN MYÖTÄ TULI TILAUS KESKUSTA-AATTEELLE
Yksilöitä on kuinka paljon tahansa. Heidän kokemustensa variaatio on rajaton. Keskusta-aatteen elähdyttämän yksilön kokemat merkitykset voivat olla minkälaisia tahansa, sillä ne piiloutuvat ihmisten yksityisiksi ajatuksiksi ja asioiksi. Kun oma kokemus ja käsitys yleistetään, muuttuu aate itse asiassa universaaliseksi. Kaikkien ihmisten oletetaan suhtautuvan ympäristöön ja aatteeseen samalla tavalla, ei ainoastaan meillä ja länsimaissa, vaan missä tahansa kulttuurissa.
Tällaisten tulkintojen takana vaikuttaa fenomenologinen kuva maailmasta, mikä ainakin meillä näyttää olevan vallitseva filosofinen perusmalli.
Fenomenologiasta on tullut taikasana, jonka avulla melkein minkä tahansa ongelmat ratkeavat. Sen nimeen vannovat tutkijat, sitä pitävät itsestään selvästi oikeana sekä poliitikot että muut kansalaiset. Vain ajan ja valistuksen kysymyksenä pidetään sitä milloin epäilijät liittyvät ruotuun.
Yhdessä sukupolvessa heiluri on heilahtanut äärimmäiseen yksilökeskeisyyteen. Mutta se mikä ei ole muuttunut on yksiarvoisuus, vaihtoehtojen ja kritiikin lähes täydellinen puuttuminen. Kerääntyminen yhden ainoan punaisen konvention ympärille on jo sinänsä huolestuttavaa.
KESKUSTALAISUUS ON NYKYAIKAA JA EDISTYSTÄ
Sosialistiseen fenomenologiseen käsitykseen sisältyy suvaitsemattomuuden siemen. Eräs ilmentymä siitä on ns. "kepukauna". Keskusta-aate tuo kuitenkin poliittiseen elämään siitä muuten puuttuvaa dynamiikkaa. Keskustan mukana olo on välttämätöntä, sillä ilman keskusta-aatteen tervehdyttävää vaikutusta ei kohta enää ole demokratiaakaan. Kannanotto on sekä filosofinen että käytännöllinen. Asiantuntijoiden mielestä se saattaa olla triviaali ja maallikkomainen, mutta juuri tästä syystä hedelmällinen.
Pysyvät merkitykset eivät synny monumenttien äärellä koettujen ahaa-elämysten pohjalta. Ne eivät avaudu henkisen turismin vaan kansalaisten arkielämän ja pitkäaikaisen käytön kautta. Eivätkä silloinkaan ilman kiinnostusta, ponnisteluja, tietoa ja ymmärrystä.
Keskusta-aatteen kulttuuriseen käsitykseen sisältyy suvaitsevuus. Se on hyvä ohjenuora meille kaikille.
Käsityksemme Keskusta-aatteesta tarkentuu vähitellen. Parhaan näköalan Keskustasta saa tarkastelemalla sitä ikään kuin ilmalaivasta. Lyhyesti voisi sanoa, että nykyään näemme keskusta-aatteen historiallisena jatkumona History and Continuity, kuten oppiaine brittiläisissä opetusohjelmissa edelleenkin ilmaistaan. Keskusta-aate muuttuu koko ajan, mutta sittenkin melko pienin askelin, hitaasti, ikään kuin raskaasti hengittäen.
Suomalaisten ajatustavalle ominainen täydelliseksi mielletty katkos vanhan ja uuden välillä tuntuu nyt liioittelulta. Modernismi alkaa näyttäytyä vain yhtenä vaiheena kehityksen pitkässä saatossa.
Tämä ei ole mikään uusi oivallus. Keskusta-aate - todellinen Modern Movement, elää ja voi hyvin. Samanaikaisesti sen voi nähdä erilaisten intressien moniarvoisena kenttänä. Harmonia osoittautuu mielettömäksi tavoitteeksi, sekä käytännössä että intellektuellisti, sillä sen edellytyksenä on yhden osapuolen absoluuttinen ylivalta - se ei kanna.
Kansalaisyhteiskunnan on löydettävä omat yhteistyöhön perustuvat menettelytapansa. Tulokset eivät ehkä täytä esteetikkojen vaatimuksia. Mutta tilalle saadaan aateympäristöjä, jotka eivät pyri piilottamaan fyysisen ilmiasun takana vaikuttavia ristiriitoja vaan heijastamaan niitä. Moniarvoisuus ja -muotoisuus ovat itse asiassa aina olleet keskusta-aatteen ominaisuuksia. Yhtenäisyys on laajimmillaankin ollut vain katkelmallista.
HENKISEN KASVUN MYÖTÄ TULI TILAUS KESKUSTA-AATTEELLE
Yksilöitä on kuinka paljon tahansa. Heidän kokemustensa variaatio on rajaton. Keskusta-aatteen elähdyttämän yksilön kokemat merkitykset voivat olla minkälaisia tahansa, sillä ne piiloutuvat ihmisten yksityisiksi ajatuksiksi ja asioiksi. Kun oma kokemus ja käsitys yleistetään, muuttuu aate itse asiassa universaaliseksi. Kaikkien ihmisten oletetaan suhtautuvan ympäristöön ja aatteeseen samalla tavalla, ei ainoastaan meillä ja länsimaissa, vaan missä tahansa kulttuurissa.
Tällaisten tulkintojen takana vaikuttaa fenomenologinen kuva maailmasta, mikä ainakin meillä näyttää olevan vallitseva filosofinen perusmalli.
Fenomenologiasta on tullut taikasana, jonka avulla melkein minkä tahansa ongelmat ratkeavat. Sen nimeen vannovat tutkijat, sitä pitävät itsestään selvästi oikeana sekä poliitikot että muut kansalaiset. Vain ajan ja valistuksen kysymyksenä pidetään sitä milloin epäilijät liittyvät ruotuun.
Yhdessä sukupolvessa heiluri on heilahtanut äärimmäiseen yksilökeskeisyyteen. Mutta se mikä ei ole muuttunut on yksiarvoisuus, vaihtoehtojen ja kritiikin lähes täydellinen puuttuminen. Kerääntyminen yhden ainoan punaisen konvention ympärille on jo sinänsä huolestuttavaa.
KESKUSTALAISUUS ON NYKYAIKAA JA EDISTYSTÄ
Sosialistiseen fenomenologiseen käsitykseen sisältyy suvaitsemattomuuden siemen. Eräs ilmentymä siitä on ns. "kepukauna". Keskusta-aate tuo kuitenkin poliittiseen elämään siitä muuten puuttuvaa dynamiikkaa. Keskustan mukana olo on välttämätöntä, sillä ilman keskusta-aatteen tervehdyttävää vaikutusta ei kohta enää ole demokratiaakaan. Kannanotto on sekä filosofinen että käytännöllinen. Asiantuntijoiden mielestä se saattaa olla triviaali ja maallikkomainen, mutta juuri tästä syystä hedelmällinen.
Pysyvät merkitykset eivät synny monumenttien äärellä koettujen ahaa-elämysten pohjalta. Ne eivät avaudu henkisen turismin vaan kansalaisten arkielämän ja pitkäaikaisen käytön kautta. Eivätkä silloinkaan ilman kiinnostusta, ponnisteluja, tietoa ja ymmärrystä.
Keskusta-aatteen kulttuuriseen käsitykseen sisältyy suvaitsevuus. Se on hyvä ohjenuora meille kaikille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Re: Pidä jo Perse-Jaska pturpasi kiinni!
Lähettäjä: KEPPULI 6.1.2003
> > > > ---------------------------------------
> > > > Tuo litania ei koske hallituspolitiikkaa, vaan on pelkkää seli-seli-selittelyä punamullan ja porvareiden syrjinnän puolesta...."
> > ****
> ..kunhan muistat sanoa sen aina ja kaikille.
Pidä nyt jo pikkuhomo suusi kiinni: Jätkä on kuin pienen stallarin räkää ja huutelee aikuisten jutuissa. Häivy persehermanni!"
Kyse ei ole siitä, että kaikkien tulisi olla samanlaisia ja samaa mieltä, vaan ennemminkin kulttuurisesta egosentrismistä. Jos egosentrismillä tarkoitetaan maailman hahmottamisen tapaa, jossa oma sisäinen maailma ja ulkoinen maailma sekoittuvat toisiinsa, eroa näiden välillä ei tehdä.
Ei voida puhua egoismista tai narsismista sanojen vulgaarissa mielessä. Egosentrismi on tapa nähdä maailma vain oman itsensä kautta, "Näin minä sen näen. piste". Eikä näkemystä voi muuttaa, se on ainoa omaisuus, siksi siinä pitäydytään.
Melko usein, sarkastisesti ajatellen, ollaan onnellisia kun ylipäänsä on mahdollisuus olla mitään mieltä, oma mielipide on aarre, jota vartioidaan tarkasti. Näin asennoituessa menetetään esteettisen mahdollisuus silloin tällöin hypellä erilaisten näkökantojen välillä, mikä voisi olla ilo ja älyllinen seikkailu.