Jukka Seppinen: Mahdottomasta mahdollinen. Suomen tie Euroopan Unioniin:
Väyrynen kepun ydinarvoista v. 1983:
”Me olemme maatalousyhteiskunnan puolue ja meille siirtyminen tähän keskittyneesen kovaan teknologiaan perustuvaan teolliseen yhteiskuntaan on ollut jatkuvasti kielteistä kehitystä. Me olemme koko ajan kokeneet menetyksiä omien ihanteidemme kannalta. Nyt minä näen, että tämä teknologinen muutos kääntää tavallaan pyörää ja monissa asioissa tulee mahdollisuus palata lähemmäksi maaseutuyhteiskunnan miellyttävämpiä olosuhteita.”
”Toinen ulottuvuus, joka erotti Kokoomusta ja kepua, olivat painotukset. Kun Kokoomus yritti saada teknologiateemalla yhteyksiä länteen, kepu näki siinä mahdollisuuden pysytellä juurillaan maaseudulla, eikä liittänyt sitä Suomen lähentymiseen länteen.”
Väyrynen kepun ydinarvoista v. 1983:
”Me olemme maatalousyhteiskunnan puolue ja meille siirtyminen tähän keskittyneesen kovaan teknologiaan perustuvaan teolliseen yhteiskuntaan on ollut jatkuvasti kielteistä kehitystä. Me olemme koko ajan kokeneet menetyksiä omien ihanteidemme kannalta. Nyt minä näen, että tämä teknologinen muutos kääntää tavallaan pyörää ja monissa asioissa tulee mahdollisuus palata lähemmäksi maaseutuyhteiskunnan miellyttävämpiä olosuhteita.”
”Toinen ulottuvuus, joka erotti Kokoomusta ja kepua, olivat painotukset. Kun Kokoomus yritti saada teknologiateemalla yhteyksiä länteen, kepu näki siinä mahdollisuuden pysytellä juurillaan maaseudulla, eikä liittänyt sitä Suomen lähentymiseen länteen.”
Vastaukset 15
Vanhimmat
Agraariliikkeiden tapa suhtautua maailmaan voi asiaa tuntemattomien mielestä vaikuttaa terveeltä, "aidolta elämältä".
Useimmat muistavat Suomalaisen maalaisidyllin: Kirkkaana paistavan kesän, työteliäät ihmiset nostamassa heinää seipäälle, Tauno Palon paljaan hikisen yläruumiin vaikutuksen kahvittavan tyttösen hormoonikiertoon. Entä massiiviset puunjuoksutukset Kolin huipulta katsottuna. Tai kunnon entisajan suomalaiset maalaistalvet, hevonen vetämässä isännän avustamana puuta uppolumisesta metsästä koontipaikalle kuorittavaksi. Emännän tuoman kahvinkorvikkeen ja eväiden nauttimisen työn lomassa, kylläpä maistui hyvälle. Tai Jouluna tapahtunut rekiajelu kirkolle, vuoden kohokohta, hetki aikaa hiljentyä työn lomassa ja kiittää korkeinta auktoriteettia.
Suomen idylli oli hyvin saman tapainen, mitä tapaamme Hitlerin aikaisessa kuvakerronnassa. Jänteviä ja kestävän lihaksikkaita miehiä, joille nuoret kukkamekkoiset neitoset huiskuttelivat. Moottoritietä syntyy, vanhoja arvostetaan kunnioituksella ja hyvillä töillä. Elämä on sanalla sanoen hyvän yhteiskunnan rakentamista. Jumala jää saksalaisessa hierakiassa taka-alalle, sen korvaa hänen maanpäällinen sijaisensa Valtakunnan Johtaja Adolf Hitler. Olisiko tässä ero suomalaisen ja saksalaisen maalaisihannoinnin välillä. Ei ehkä tässäkään?
Agraariyhteiskunnan piinkova kontrolli on tuttua kaikille, jotka ovat oman henkilökohtaisen "elintilansa" vuoksi joutuneet muuttamaan muualle saadakseen toteuttaa itseään, kehittyäkseen. Se oli aikoinaan onni länsimaille. Amerikkalaiset ja britit saivat lahjaksi Saksan älykkäimmän osan, tiedemiehet, taiteilijat ja ajattelijat. Samoin Suomen taajamat ovat saaneet kaut´aikain nauttia älyköiden maaltapaosta. Se on ollut onneksi Isänmaalle, sen kehittyneisyydelle ja vauraudelle. Pienten yliopistopaikkakuntien kultahetket ovat kuitenkin jo takana päin.
Agraariyhteiskuntien yhteinen nimittäjä onkin kova, kontrolloitu ja lopulta väkivaltaan turvaava pakottaminen. Saksassa väkivalta teollistettiin. Suomessa, joka oli rahvaan osalta sivistymätön tiedollisesti ja taidollisesti, kuri perustui enemmän heimoyhteiskunnan kuriin, jolla tosin oli kirjoitettu laki mutta tulkitsijan kanta ratkaisi. Saksassa ihannoitu yhteiskunta perustui tiukkaan yhteisöllisyyteen, auktoriteetin mielipiteeseen jota valitut valvoivat. Tämä systeemihän on käytössä uskonnollisissa yhteisöissä säännönmukaisesti. Suomalaisten kuuliaisuus perustui eristyneisyyteen ja heimon viisaimpien mielipiteisiin.
Matti Vanhanen haluaa asua metsässä perheensä kanssa taloaan nikkaroiden. Vanhanen edustaa suomalaista agraaria mielentilaa. Jyrki Katainen metsästää ja ampuu mielellään. Katainen edustaa svinhuhvudilaista toimeliaisuutta ja oikeassaolemisen riemua, mikä saakin saada tilaa. Agraarin ja hereilläolevan liitto voi toimia, jos toiselta ei vaadita mitään. Luonnoton se kuitenkin on.
ps. Minna Lintonen sanoo hyvin sanoo hyvin tämän päivän Ilta-Sanomissa:"Olen oppinut seuraamaan näiden miesten touhuja, eivätkä he yleensä näin läpinäkyvästi touhuile. Tässä on jokin muu kuvio käynnissä, mutta mikä? Onko nyt menossa keskustan kosioretki tulevaisuutta ajatellen". Kepun tiet ovat tutkimattomat?
...
Valehtelu pitää suunnata yksinkertaiselle kadunmiehelle!
Yksinkertainen "sloukani" vaan, niinkuin Rautalehtikin tekee.
Oletko antiteesi ollut pakkohoidossa mömmöillä täytettynä viimeiset kolmekymmentä vuotta? Väykky-Patelta "lukee kuin piru raamattua" -metodilla haettu lausuma tukisi olettamaani.
Maaseudulla kylähullut ovat aina saaneet oman tilansa, eikä heitä ole sen vuoksi mollattu. Antiteesikin saisi elää maalla aivan rauhassa. Ihmiset, joilla on huono itsetunto haluavat sulautua kaupungin tarjoaman anonymiteetin turviin. Tosin suomalaiset kaupungit ovat säälittävän pieniä, Helsinkikin on helevetin pieni oikeisiin suurkaupunkeihin verrattuna. Ehkä sekin tarjoaa suojaa kepukammoisille ihmisten välttelijöille.
Mitä tulee fasismiin, on antiteesin vuodatus tyypillistä fasistista propagandaa. Mikä tekee antiteesin tapaisista jopa suhteellisen hyvää suomea kirjoittavista, siis päällisin puolin tavallisista suomalaisista, tyhmiä fasisteja. Onkohan heitä käytetty hyväksi lapsena? Hakattu? Voittiko maanviljelijän poika hiihtokilpailuissa ja oli muutenkin älykkäämpi?
Useimmiten he kai ovat maalla kasvaneita koulukiusaajia, joille on kiusaaminen jäänyt päälle. Ovat siis olleet jo nuorina esifasisteja ja vanhemmiten kääntyneet uusfasismin kautta kunnon fasisteiksi.
*31.5.-97 Iltasanomat: Lipponen oli saanut kirjeitä kansalaisilta, jotka olivat joutuneet syrjityiksi kepulaiskunnissa. Esimerkkejä:
"Täytyy olla kepulainen.. Kunnan työpaikat täytetään siten, että niihin valitaan ‘sopivat’ henkilöt.”
“Pyydän, että ryhtyisitte toimenpiteisiin toimenpiteisiin keskustalaisen, Suomen valtiosäännön vastaisen poliittisiin perusteisiin nojautuvan syrjinnän lopettamiseksi.”
“Kunnan tilaisuudet rauhanyhdistyksellä
- - -rauhanyhdistyksen talolla pidettävät kunnan eri hallintokuntien järjestämät tilaisuudet, joihin on kutsuttu kuntalaisia tai sitten pelkästään luottamushenkilöt. - - - näin sulkee pois koko joukon kuntalaisia ja luottamushenkilöitä ao. tapahtumasta.”
“Näin, mitä on keskustan valta
- - -Kokemuksesta sanon, että - - - keskustan ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus täällä Kainuussa yltää.”
Lipponen: “Tässä on mahdollisuus harrastaa loukkaantumisteatteria, mutta se ei poista sitä, että ongelmat ovat todellisia.” “Monet ovat kiitollisia, kun ovat terveinä selvinneet.”
*Soundi-lehti 6/97:
“Kuusrockia 70- ja 80-luvuilla järjestettäessä törmäsi poliittiseen vastustukseen. Markku Hänninen: ‘Ongelmana oli kepulainen nurkkakuntaisuus, eikä asiaa auttanut lainkaan se, että järjestäjänä oli demareitten työväenyhdistys.’ “
Yleisesti puhuen kyse ei ole siitä, että kaikkien tulisi olla samanlaisia ja samaa mieltä, vaan ennemminkin kulttuurisesta egosentrismistä. Jos egosentrismillä tarkoitetaan maailman hahmottamisen tapaa, jossa oma sisäinen maailma ja ulkoinen maailma sekoittuvat toisiinsa, eroa näiden välillä ei tehdä.
Ei voida puhua egoismista tai narsismista sanojen vulgaarissa mielessä. Egosentrismi on tapa nähdä maailma vain oman itsensä kautta, "Näin minä sen näen. piste". Eikä näkemystä voi muuttaa, se on ainoa omaisuus, siksi siinä pitäydytään.
Melko usein, sarkastisesti ajatellen, ollaan onnellisia kun ylipäänsä on mahdollisuus olla mitään mieltä, oma mielipide on aarre, jota vartioidaan tarkasti. Näin asennoituessa menetetään esteettisen mahdollisuus silloin tällöin hypellä erilaisten näkökantojen välillä, mikä voisi olla ilo ja älyllinen seikkailu.
SAK:ssa ei kepulaiset juhli, vaikka työväestöstä huomattavan suuri osa on kepulaisia. SAK dumppaa jäsenmaksut SDP:n vaalikassaan ja valitsee elimiinsä ainoastaan demareita. Näin siis, vaikka SAK:n jäsenistöstä demareita on vain kolmisenkymmentä prosenttia.
Tehdastyöpaikoilla ei kepulaisen kannata kertoa kenellekään äänestävänsä kepua. Jos kertoo alkaa järjestelmällinen vaino ja syrjintä. Metalli- ja puunjalostusteollisuudessa tämä on säännönmukaista.
p.s. on muuten hyvin kuvaavaa, että Lipponen kertoo muka saaneensa paljon kirjeitä muka kepulaiskunnissa syrjityiltä, hänhän on pahin kepuvihaaja koko Suomessa. Lipposen Suomessa kepulaisia syrjittiin joka tasolla. Onneksi mokomasta kiiluvasilmäisesttä sikanaamaisesta fasistista päästäneen eroon lähiaikoina.
Hyvin mielenkiintoinen kirjoitus:-)!
Sen verran, että ei agraarisuus ole fasismia, vaan fasismi otti sen yhdeksi propaganda-alueeksi, koska saksalainen yhteiskunta 1920-30 luvulla oli hyvin agraarinen ja kaupungeissa vallitsi sormella osoitettava dekadenssi.
SAMALLA tavalla Neuvostoliitto käytti agraarisuutta omaan propagandaansa. Puimuriarmeija puimassa ääretöntä vehnäpeltoa. Työläinen Stahanov saamassa mitalia ylittäessään yksilön tuotantokyvyn (sama merkitys kuin kapitalististen firmojen tulospalkkiot piiskana). Yäk. Yäk.
Propaganda - eli mainostaminen - kuuluu kaikkien vallanpitäjien ja etenkin vallantavoittelijoiden keinovalikoimiin. Kyse on aivopesusta. Toiset osaa sen hyvin kohderyhmälleen - toiset eivät.
t:jarmo
Hieman häiritsee se, että jos yrittää jotain sanoa siten kuin asiat näkee, hyökkäävät kepulaiset "ajattelijat" sutena kirjoittajan henkilön kimppuun. Staran mielestä olen ollut mömmöissä viimeiset kolmekymmentä vuotta, olen kylähullu jne. Ei mitään esittämästäni asiatulkinnasta. Sinun mielestä olen kepukaunainen ja minäkeskeinen, tiukasti omasta "ikuisesta ideasta" kiinnipitävä asennejumiutuma. Ei sanaakaan itse asiasta. Omasta mielestäni olen niin ennakkoluuloton ja erilaisten näkökantojen välillä hyppelevä seikkailija, kuin se nyt ylimalkaan on mahdollista. Itsestään ei tietenkään pääse eroon, mutta kyllä joihinkin päätelmiin voi ihan aidosti päätyä, vaikka on vulgaarin egosentrinen.
"Ryhtiliikkeet" ovat historiallisesti päätyneet harvainvaltaan, koska ryhtiliikkeiden sisään on rakennettu ajatus kovasta kontrollista, jonka tavoitteena on dekadenssin tuhoaminen. Diktatuuriin on päädytty juuri agraarin taustan omaavissa yhteiskunnissa. Neuvostoliitossakin vallankumous onnistui agraariväestön tuella, samoin Kiinan. Marxin teoria valistuneiden työläisten kapinasta ei osoittautunut toimivaksi. Suomessakin lapuanliikkeet ja mäntsälän kapinat tulivat suoraan agraarin ytimestä. Muiluttajat ja kirjapainojen polttajat tulivat opettamaan muille tapoja. Suomen perustuslain luojakin muilutettiin itärajalle, agraaritausta ja fashismi kohtasivat.
Visiossasi saattaa olla hieman korjattavaa.
Patriarkaatti on yhdistävä tekijä agraarin, yhtenäiskulttuurin, sosiaalisten hierarkioiden ja kurin sekä fasismin välillä.
Natsi-Saksa piti talonpoikaista perusperhettä arvossa, koska se koettiin - myös kaupunkioloissa - perheenpään hallitsemana pienoisvaltakuntana. On ehkä mahdotonta sanoa, mikä tällaisissa toisiinsa kietoutuvissa motiiveissa on se alkuperäisin.
Patriarkaatti tuottaa näkyviä ilmentymiä. Matriarkaatti taas vajoaa näkymättömiin. Tämäkin tekee näiden arvioimisen vaikeaksi. Mutta esim. Venäjän historia ehkä saa erityiset piirteensä juuri siitä, että maa on pohjimmiltaan matriarkaatti. Kuriyhteiskuntaa on siellä toteutettu aina ylimääräisten ruoskaniskujen säestyksellä.
Ehkä idylli on sittenkin olemassa. Jokaisen mielessä elää kaipuu johonkin tuollaiseen rauhan paikkaan, jossa tavoitettaisiin yhtä aikaa yhteys elämän alkuvoimiin ja mahdollisuus olla ihan oma itsensä. Matriakaainen takaisinkytkentä. Luovan työn alkupiste.
Jo muinaisessa Roomassa keisari tuki provinssien maanviljelijöitä, jotta saataisiin Panem et Circum - systeemit toimimaan keisarin poliittisen vallan pönkittämiseksi. Kansa sai ilmaista ruokaa ja sirkushuveja Roomassa.
Aivan samaan ajatukseen perustuu EU:n maatalouspolitiikka, jossa kaupunkilaiset saavat EU:lta halpoja elintarvikkeita ja maalaiset tukiaisia. Sitten on "mediagladiaattorit" jotka tuottavat ihmisille sisältöä elämään tv:stä katsottavaksi.
Kun tämä järjestelmä toimii, eikä ketään riistetä - ei synny kapinaa tai vallankumoustarpeita.
Agraarisuus on monessa asiassa kaupunkilaisuutta viisaampaa ja agraarisuudessa nähdään asioiden kokonaisuudet ja kiertokulku paremmin kuin dekadenssissa.
On aivan sama mitä muotiaatepaskaa (esim. kaupunkien boulevardivihreät, aiemmin taistolaiset) ihmisen päässä pyörii, mutta jokaisen on syötävä. Siihen tarvitaan agraarisuutta.
t:jarmo
"vientitukea maksettiin työllistävälle teollisuudelle
Lähettäjä: Jarmo Nousiainen 5.3.2003
Vientitukea maksettiin lähinnä sen vuoksi, että sillä työllistettiin jalostavaa elintarviketeollisuutta ja tuettiin sen vientiä alentamalla hintoja kauppakelpoisiksi maailman markkinahintoihin.
Omavaraisuus tai ylituotantotilanteesta ei ollut kyse, vaan jalostavan teollisuuden tuotantotehokkuuden paranemisesta, työllisyydestä ja vanhasta hintapolitiikasta, joka edelleen vallitsee TUPOssa, mutta on poistunut elintarvikkeiden tuotannon ja jalostuksen osalta 1995.
Nykyisin elintarvikkeiden hinnat muodostuvat dumppausmarkkinoiden maailmanmarkkinahinnasta - EU:n sisähinnoista (EU:n tukijärjestelmä) - kansallisista tuotantokustannukset alittavista näennäishinnoista
t:jarmo"
"Diktatuuriin on päädytty juuri agraarin taustan omaavissa yhteiskunnissa. Neuvostoliitossakin vallankumous onnistui agraariväestön tuella"
Yhtä hyvin voisi sanoa, että lapsia on saatu perheissä, joissa isä ja äiti harrastavat seksiä keskenään.
Ei ole sellaisia yhteiskuntia, joilla ei olisi agraaritaustaa. Agraaritaustan puuttuminen tarkoittaa ihmisten kuolemista nälkään, yhä tänä päivänäkin.
"Neuvostoliitossakin vallankumous onnistui agraariväestön tuella, samoin Kiinan."
Kannattaisi ehkä tarkentaa agraariväestön määritelmää. Itselliset talonpojat eivät varmasti koskaan eikä missään ole kommunismia kaivanneet, saati osallistuneet kommunistisiin vallankumouksiin. Maaorjat ovat asia erikseen.
Lokakuun vallankumouksen jälkeen Neuvostoliitossa sotilaat menivät jokaiseen maataloon, tappoivat talon isännän ja veivät viljat ja eläimet. Leninin käskystä, koska nälkäänäkevä kansa on alttiimpi proletariaatin vallankumouksen aateille.
Nykyään ei sentään tapeta, viedään vain mahdollisuus elättää itsensä itsellisenä maanviljelijänä.
Terve!
t:jarmo