Tulee hieman onneton olo, kun avautuu täällä, mutten tähän hätään parempaakaan keinoa keksi purkaa ajatuksia kirjoittaen. Ja vielä onnetomampi olo tulee, kun toivon kovin ihastukseni näkevän tämän tekstin, mutta luulen, ettei hän täällä pyöri.
Johtuu varmaan liian pessimistisestä asenteestani, mutta olen katkeroitunut (En siis hänelle vaan itselleni) vaikka en ole kunnolla edes yrittänyt tehdä mitään, joka on älyttömän typerää. Tuntuu vain, että en yletä hänen tasolleensa. Ihastuksessani vaikuttaisi olevan kaikki piirteet, joita voin vaan kumppanilta koskaan toivoa! Ja hassuahan tässä on se, etten edes kunnolla tunne häntä, mutta jollain tavalla tämä ihastukseni ”hehkuu” sellasita tietynlaista viisautta ja lämminhenkisyyttä. Tiedän, kuulostaa hullulta, mutta minusta on varmaan jo tullutkin ihan hullu tämän ihastumisen myötä..
Inhottavaa, kun ihastumisessa on karkeasti sanottuna vain kolme vaihtoehtoa toimia: koettaa unohtaa ihastus täysin (joka on ainakin omalla kohdallani mahdoton ajatus) tai kertoa suoraan tunteistaan hänelle, jossa pätee sama kuin laastarin repäisyssä; ”kerran kirpaisee mutta nopeasti ohi”, mutta se on paljon helpommin sanottu kuin tehty! Ja näin melko heikon itsetunnon omaavana en kestäisi mahdollista torjumista.
Ja kolmas vaihtoehto on tuskailu asian kanssa ja turha märehtiminen sekä säälittävät vihjailut, joka mielestäni on kaikkein huonoin vaihtoehto, mutta vaihtoehto johon luulen monen päätyvän ja päätyneen.
Tänään vilkuilin ihastustani ihan sopimattoman paljon, ja luulen, että hän taisi sen huomata... Minä idioottina ymmärrän asian nolouden vasta kotona.
Olen muistellut lämmöllä niitä kertoja kuinka hän on asettautunut todella lähelle minua, vaikken edes tiedä, tarkoittivatko ne hänelle mitään. Tuskinpa. En uskalla toivoa mitään, enkä alkaa liikaa analysoimaan, sillä luulen, että ihminen voi alkaa uskomaan todeksi sen mitä toivoo. Yritän kuitenkin pysyä edes jotenkin rationaalisena...
Ihastuminen jännittävää ja ihanaa, mutta niin kamalaa! (Ainakin minun kaltaisille epävarmoille introverteille)
Sinulle ihastuskeni: Olet ihan mahtava persoona ja sinulla on hyvä huumorintaju. Lisäksi olet todella mukava sekä taitava ihminen! Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Naiselta miehelle, Kanta-Häme
(Kuten otskokosta huomaa, tämä on vain ajatusten virtaa, eli pahoittelut tekstin epäloogisuudesta ja mahdollisista kirjoitusvirheistä, en jaksanut lukea tekstiäni uudelleen)
Johtuu varmaan liian pessimistisestä asenteestani, mutta olen katkeroitunut (En siis hänelle vaan itselleni) vaikka en ole kunnolla edes yrittänyt tehdä mitään, joka on älyttömän typerää. Tuntuu vain, että en yletä hänen tasolleensa. Ihastuksessani vaikuttaisi olevan kaikki piirteet, joita voin vaan kumppanilta koskaan toivoa! Ja hassuahan tässä on se, etten edes kunnolla tunne häntä, mutta jollain tavalla tämä ihastukseni ”hehkuu” sellasita tietynlaista viisautta ja lämminhenkisyyttä. Tiedän, kuulostaa hullulta, mutta minusta on varmaan jo tullutkin ihan hullu tämän ihastumisen myötä..
Inhottavaa, kun ihastumisessa on karkeasti sanottuna vain kolme vaihtoehtoa toimia: koettaa unohtaa ihastus täysin (joka on ainakin omalla kohdallani mahdoton ajatus) tai kertoa suoraan tunteistaan hänelle, jossa pätee sama kuin laastarin repäisyssä; ”kerran kirpaisee mutta nopeasti ohi”, mutta se on paljon helpommin sanottu kuin tehty! Ja näin melko heikon itsetunnon omaavana en kestäisi mahdollista torjumista.
Ja kolmas vaihtoehto on tuskailu asian kanssa ja turha märehtiminen sekä säälittävät vihjailut, joka mielestäni on kaikkein huonoin vaihtoehto, mutta vaihtoehto johon luulen monen päätyvän ja päätyneen.
Tänään vilkuilin ihastustani ihan sopimattoman paljon, ja luulen, että hän taisi sen huomata... Minä idioottina ymmärrän asian nolouden vasta kotona.
Olen muistellut lämmöllä niitä kertoja kuinka hän on asettautunut todella lähelle minua, vaikken edes tiedä, tarkoittivatko ne hänelle mitään. Tuskinpa. En uskalla toivoa mitään, enkä alkaa liikaa analysoimaan, sillä luulen, että ihminen voi alkaa uskomaan todeksi sen mitä toivoo. Yritän kuitenkin pysyä edes jotenkin rationaalisena...
Ihastuminen jännittävää ja ihanaa, mutta niin kamalaa! (Ainakin minun kaltaisille epävarmoille introverteille)
Sinulle ihastuskeni: Olet ihan mahtava persoona ja sinulla on hyvä huumorintaju. Lisäksi olet todella mukava sekä taitava ihminen! Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Naiselta miehelle, Kanta-Häme
(Kuten otskokosta huomaa, tämä on vain ajatusten virtaa, eli pahoittelut tekstin epäloogisuudesta ja mahdollisista kirjoitusvirheistä, en jaksanut lukea tekstiäni uudelleen)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Anna mennä vaan ja tee aloite! Se on ainoa tapa saada hänet! Kärsimällä kärsit ja jäät joka tapauksessa ilman. Rohkeutta!
t. Nainen sivusta
Näinhän se kyllä on! Kiitos ☺️
Milloinka hän on tullut todella lähellesi ja millä tavalla ? Minäkin tänään erään naisen näin hetkenaikaa...
Koulussa on välillä istunut viereen tai kulkenut ihan läheltä, tällaisia hyvin arkisia ja normaaleja lähestymisiä :D
Match, heti ekalla nappas. Samat mielessä mulla skolessa.
Kanta-Häme aika laaja,keskitä hieman tai sano suoraan paikkakunta.