Sinä nainen, jolla on kauniit ruskeat silmät, sinulle kirjoitan. Mulla on sulle paljon asiaa. Tekisi mieli jutella sulle kaikenlaista, ja kun en saa, niin juttelen mielikuvituksessani sinulle makoillessani sängyssä. Kuvittelen kulkevani kanssasi rauhallisessa paikassa ja samalla kertovani omia asioitani. Ne ovat sellaisia, joita haluaisin kertoa vain sinulle. Olet vain niin rakas aina.
Tänä iltana sinulle
Anonyymi
5<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kaunista. Mäkin ajatuksissani kuljen hänen kanssaan. Siniharmaat silmät ja maailman lämpöisin hymy.
Mikset voi hänelle puhua?
Puhun hänelle päivälläkin, ja joskus naurahdan kun mieleen tulee jokin hassu sattumus tai sanonta mieleen. Mutta illalla ja yöllä ojennan käteni ikään kuin hänen suuntaansa ja kuvittelen sillä tavoittavani hänet ja koskettavani häntä, ja samassa minä puhun ja sopertelen ikävyyttäni hänelle sanomattomilla sanoilla. Toivon niin, että hän kuulisi puheeni. Korvikenaisena toimii milloin mikäkin. Tyynyä usein puristelen kuvitellessani häntä lähelle.
Joskus ikävä saavuttaa valtavat mittasuhteet, ja silloin raastavasta sydämen kaipauksesta puristuu kyynel silmään, enkä voi sille mitään. Ne monet sanat, joita en ole sanonut, ne tulevat tällaisena kerrontana ulos. Ja kyllä minä hänelle olen jutellut, mutta en riittävästi enkä niistä asioista, joista tahtoisin niin sanoa kertoa.
Milloin näit hänet viimeksi?
Talvella nähtiin.
Olemme nähneet aina silloin tällöin, mutta ei liikaa. En näe häntä tarpeeksi, enkä saa hänestä kyllikseni. Taitaa niin olla, ettei hän jaksaisi kuulla sitä puhetulvaa, joka suustani tulisi tilaisuuden koittaessa. Väsyttäisin hänet, tai parhaimmassa tapauksessa puhuisin hänen päänsä pyörryksiin. Pyörryksiin-juttu on tässä vain minun omaa toiveajatteluani.