...pystyykö joku jeesaa mua?
Mitä te miehet ajattelette jos saatte suhteen alkuvaiheessa jo tietää naisen kärsivän itsetuhoisista ajatuksista vaikka ei olisi (vielä) sellasia tehnyt? Meneekö suhde heti poikki siinä vai jaksatteko olla naisen tukena ja rakastaa tätä pyyteettömästi?
Mitä te miehet ajattelette jos saatte suhteen alkuvaiheessa jo tietää naisen kärsivän itsetuhoisista ajatuksista vaikka ei olisi (vielä) sellasia tehnyt? Meneekö suhde heti poikki siinä vai jaksatteko olla naisen tukena ja rakastaa tätä pyyteettömästi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mä vastaan naisena, mutta kysymyshän ei oo pelkkä sukupuolijuttu. Mutta jos on itsetuhoinen niin siinähän on kaks vaihtoehtoo: hakea apua tai päättää päivänsä.
Eikö ollut vähän ilkeää sanoa noin? Apua kun ei helposti nykyään saa! Eri asia on sitten että kaikki ihmiset eivät halua suhteeseen ihmisen kanssa jolla on ongelmia. Ei heitä sitä pidä tuomita.
No halusin kärjistää asiaa ja olihan tuolla jäljempänä tiukempia kannanottoja. Itsetuhoisia ajatuksia on nuoristakin nykyään aika monilla. Ajatukset eri juttu kuin teot ja pitää puuttua ajoissa eli pitää osata puhua asiasta. Miehillä näkisin asian ongelmmallisempana, kun eivät puhu asioista. Nykyään tarjolla hyvää hoitoa tuommoisiin eli ite en arvosta ihmisiä jotka ei yritä hoitaa ongelmiaan. Hoitoihin voi olla vaikee kyllä päästä, kun tosiaan uutislähetyksetkin toitottaa jo pelkästään nuorten ongelmien räjähdysmäisestä kasvusta.
Ei tosiaan sitä apua riittävästi saa. Psyk.lääkäri piti luennon siitä miksei, kun hain apua. Sanoi että ystävien kuuluu tulla kotiisi, laittaa takin päälle ja viedä sinut käsikynkkää ulos. No eihän se noin mene. Kaikilla ei ole edes niitä ystäviä. No minulla on pari. Mutta heillä on oma elämänsä, ei tarvitse tulla hyysäämään, riittää että ovat tavoitettavissa välillä. Onneksi tilanne muuttui, olen saanut ensimmäistä kertaa ihanan terapeutin ja säännölliset käynnit. Mutta tiedän, että kaikki ei sitä apua saa, vaikka tarvitsevat.
Kannattaa pitää suu soukemmalla tosiaan niin kauan, kuin itsellä vielä asiat ovat hyvin. Edes anonyymipalstalla, mikä tosiaan voi olla joillekin ainoa tapa purkaa tunteitaan, ei pidä kenellekään sanoa ilkeästi. Muista, että tekemäsi hyvät asiat kertautuvat ja sama toimii myös toisin päin. Ei ole kyse mistään karmasta, vaan se on ns elämänlaki. Ajatuksella on valtava voima.
Ja vastaus aloitukseen: kyllä voi rakastaa pyyteettömästi, tärkeintä on että olet aito oma itsesi ❤️ Herkkyys on viehättävää ja fiksu ihminen ei mittaa arvokkuutta sen perusteella.
Älä selitä paskaa. Mä kerroin ihan fiksusti ja perustellusti mielipiteeni ja jos joku tarttee apua niin tää palsta, ilkeilyviesteineen ja pahan tarkotuksineen, kusetuksineen nyt on vihon viimenen paikka siihen ja oot muuten aika helvetin vääräsä että hyvä saa hyvää ja paha pahaa. Niinhän sen pitäs mennä, mutta niin se ei kyllä mee.
Miehenä sanoisin, että ainakaan ei kannata jättää kertomatta. Syitä ja seurauksia on sitten helpompi pohtia.
Ihan syystä jatkaisin matkaani.
Itseä ei ainakaan haittaisi vaan tahtoisin tietää rehellisesti sellaisesta ja yhdessähän sitä sittten paranneltaisiin.
Kiitos kaikille :,)
Olen hyvin onnellinen siitä että, mun uusi rakas jaksoi, halusi olla rinnallani vaikean ajan yli.
En tiedä mistä hän aina löysi oikeat sanat mulle. Hän ei kiirehtinyt, hän ei käskenyt tms. sain olla surullinen, ja hän oli aina läsnä. Soitti joka aamu, soitti joka päivä, soitti joka ilta. Joskus valvoimme öitä puhelimessa.
En ymmärrä miten hän jaksoi.
Nyt on elämä parempaa kuin koskaan.
rakastan häntä valtavasti.
Tuntuu kummalliselta herätä joka aamu tietäen, tänään on hyvä päivä taas.
Vähänkö suloista!😍