5. Helmikuuta:
Elämäni alkoi tänään. Isi ja äiti eivät vielä tiedä sitä, mutta täällä minä jo olen. Minusta tulee tyttö. Saan vaaleat hiukset ja isot ruskeat silmät. Joka tapauksessa kaikki ominaisuuteni on jo määräytyneet, jopa se, että tykkään kukista ja perhosista.
19. Helmikuuta:
Jotkut väittävät, etten ole vielä oikea ihminen ja että oikeasti vain äitini on olemassa. Mutta minä olen oikea ihminen, aivan samoin kuin pieni leivänmurunen on oikeaa leipää. Äitini on ihminen, ja minä olen ihminen.
23. Helmikuuta:
Suuni on juuri nyt avautumassa. Mietihän, että noin vuoden kuluttua minä nauran ja sitten myöhemmin puhun. Tiedän, mikä on ensimmäinen sanani: se on ÄITI.
25. Helmikuuta:
Sydämeni alkoi tänään sykkimään itsestään. Tästedes se lyö kevyesti lopun elämääni pysähtymättä koskaan lepäämään! Ja monien, monien vuosien kuluttua se väsyy. Se pysähtyy, ja silloin minä kuolen.
2. Maaliskuuta:
Kasvan hiukkasen joka päivä. Käsivarteni ja jalkani alkavat muotoutua. Mutta saan odottaa vielä kauan ennen kuin nuo pienet jalkani nostavat minut äitini syliin ja ennen kuin pystyn keräämään näillä pienillä käsilläni kukkia tai kietomaan ne isäni kaulaan.
12. Maaliskuuta:
Käsiini alkaa muodostua pikkuruisia sormia. Hassua, miten pieniä ne ovatkaan! Voin silittää äitini hiuksia niillä.
20. Maaliskuuta:
Vasta tänään lääkäri kertoi äidille, että minä elän täällä hänen sydämensä alla. Voi, miten onnellinen hänen täytyykään olla! Olethan sinä onnellinen, äiti?
25. Maaliskuuta:
Äiti ja isä ehkä jo miettivät minulle nimeä. Mutta he eivät edes tiedä, että minä olen pikkuruinen tyttö. Haluan, että minua sanotaan Miraksi. Olen jo iso tyttö.
10. Huhtikuuta:
Hiukseni kasvavat. Ne ovat sileät, kiiltävät ja hohtavat. Millaiset hiukset äidillä mahtaa olla?
13. Huhtikuuta:
Pystyn jo melkein näkemään. Ympärilläni on pilkkopimeää. Kun äiti tuo minut maailmaan, se on täynnä auringonpaistetta ja kukkia. Mutta ennen kaikkea haluan nähdä äitini. Miltäköhän sinä näytät, äiti?
Elämäni alkoi tänään. Isi ja äiti eivät vielä tiedä sitä, mutta täällä minä jo olen. Minusta tulee tyttö. Saan vaaleat hiukset ja isot ruskeat silmät. Joka tapauksessa kaikki ominaisuuteni on jo määräytyneet, jopa se, että tykkään kukista ja perhosista.
19. Helmikuuta:
Jotkut väittävät, etten ole vielä oikea ihminen ja että oikeasti vain äitini on olemassa. Mutta minä olen oikea ihminen, aivan samoin kuin pieni leivänmurunen on oikeaa leipää. Äitini on ihminen, ja minä olen ihminen.
23. Helmikuuta:
Suuni on juuri nyt avautumassa. Mietihän, että noin vuoden kuluttua minä nauran ja sitten myöhemmin puhun. Tiedän, mikä on ensimmäinen sanani: se on ÄITI.
25. Helmikuuta:
Sydämeni alkoi tänään sykkimään itsestään. Tästedes se lyö kevyesti lopun elämääni pysähtymättä koskaan lepäämään! Ja monien, monien vuosien kuluttua se väsyy. Se pysähtyy, ja silloin minä kuolen.
2. Maaliskuuta:
Kasvan hiukkasen joka päivä. Käsivarteni ja jalkani alkavat muotoutua. Mutta saan odottaa vielä kauan ennen kuin nuo pienet jalkani nostavat minut äitini syliin ja ennen kuin pystyn keräämään näillä pienillä käsilläni kukkia tai kietomaan ne isäni kaulaan.
12. Maaliskuuta:
Käsiini alkaa muodostua pikkuruisia sormia. Hassua, miten pieniä ne ovatkaan! Voin silittää äitini hiuksia niillä.
20. Maaliskuuta:
Vasta tänään lääkäri kertoi äidille, että minä elän täällä hänen sydämensä alla. Voi, miten onnellinen hänen täytyykään olla! Olethan sinä onnellinen, äiti?
25. Maaliskuuta:
Äiti ja isä ehkä jo miettivät minulle nimeä. Mutta he eivät edes tiedä, että minä olen pikkuruinen tyttö. Haluan, että minua sanotaan Miraksi. Olen jo iso tyttö.
10. Huhtikuuta:
Hiukseni kasvavat. Ne ovat sileät, kiiltävät ja hohtavat. Millaiset hiukset äidillä mahtaa olla?
13. Huhtikuuta:
Pystyn jo melkein näkemään. Ympärilläni on pilkkopimeää. Kun äiti tuo minut maailmaan, se on täynnä auringonpaistetta ja kukkia. Mutta ennen kaikkea haluan nähdä äitini. Miltäköhän sinä näytät, äiti?
Vastaukset 15
Vanhimmat
noin? Luin ja porasin, miten joku voi tappaa oman lapsen? terveen ihanan lapsen. Itelläni on neljä mukulaa ja viides tulos, eikä ne ajotukset aina niin täydellisiä oo ollu, toka nuorin on ylläri laps(mun ei lapsia edes enää pitäny saada) ja erokin oli juuri tullu, takas yhteen palattiin mutteihan siitä mitään tullu(ero tuli kuitenkin), vaikka kaverikin sille lapselle tehtiin.
Nyt uudessa parisuhteessa ja ylläri vauva tulossa, lapsen teosta oli puhuttu, mut sen yrittäminen piti alottaa vasta nyt keväällä ja
mulla kuitenki viikkoja jo 23 3 vauva syntyy heinäkuussa.
Minkä johdosta mun tärkeä laikkaus siirty melkein vuodella eteen päin minkä vuoksi olen ollu saikulla jo 3kk ja olen äippälomaan asti. Talous tässä äärimäisen tiukalle joutuu:(
Kuitenkaan mulle ei iknä ole tullu mielee, että tappaisn sisälläni kasvavan ihmisen.En voi käsittää kuinka joku voi olla niin julma? en varsinkaan kun tälläkin hetkellä vieressäni leikkii 4v laps, maailman ihanin hymy kasvoillaan ja selittää asioita silmät loistaen, mieli täynnä elämisen/ oppimisen halua.
Tämä on typerää jenkki-itketystä.
Sikiö on varhaisvaiheessa kasa soluja, ei tietoinen olento.
Itkekää samantien munasolujen ja siittiösolujen kohtaloa, onhan niissäkin perintö-aines säilöttynä, ja ne ovat mahdollisia lapsia jos vain kohtaisivat.
Tuo oli kuin suoraan minun suustani. Sain 18.6.04 kuulla että olen raskaana toisella kuulla. Minä! olen vasta 19, ja koulukin alkaisi syksyllä... Mutta noin minäkin asiasta ajattelin. Pienet sormet ja kädet. Minun lapseni jota kukaan ei tapa!! Tänään minulla on maailman kaunein tyttövauva joka palkitsee kaiken sen hämmennyksen yhdellä hymyllä. Mietit varmaan, että voi sinua raukkaa. Elämä ohitse. Ei, nyt minulla on kaikki mitä taritsen, muu on turhaa. Alkiohan se tuossa vaiheessa vielä oli, mutta katsopas mitä siitä kehittyi. Eihän kuolemansairastakaan saa tappaa edes vaikka hän itse sitä pyytäisi. Terveen, kehittyvän ihmislapsen saa.
... minä olen kohta nelikymppinen ja neljän lapsen äiti.
Rakastan lapsiani yli kaiken, ja koska halusin lapsia, lapseni tuntuivat tietenkin alusta asti vauvoilta.
Todellisuudessa kuitenkin sikiö on varhaisvaiheessa solumöykky ja on hienoa, että suomessa abortti on laillinen.
noin tunteeton?
minäkin olen lähellä 40v ja vartoon yllätys vauvaa ja 4 kersaa ennestään.
Solumöykystäkin kehittyy ihminen, tommonen ihana ipana.
Itsekkin olin 18v kun ekan sain, edes silloin ei tullu abortti mieleen.
joku jolla on järkeä päässään. kamalaa nyyhkintää jonkun solukimpun takia. ei se mikään vauva ole, ei sillä oo tunteita eikä ajatuksia.
kiitos keberos, mä jo luulin että kaikki on tollasia tyhmiä abortin vastustajia.
Kuten sanoin, minun lapseni ovat mielesäni olleet vauvoja jo ensimmäisestä päivästä, todellisuudessa sikiö ei varhaisvaiheessa ole vauva.
En ole nyt ihan 100% varma mutta tämä ei ole sinun tekemä tarina vaan erään toisen jonka olet kopioinut ja hieman muunnellut!!!
Niin se onkin kai jossain julkaistukin, en tiedä missä, kuulin vaan joltain kaverilta ja kolahti, et just noin se on... sit kirjoitin sellaisena ku muistin.
Mut ajattelin, et kun se sai mutkin itkemään (yksi keskenmeno takana, aborttia en hyväksyis ikinä!), niin se sopeis just tänne...
Ei sillä ole merkitystä kenen tarina se on, koskettava joka tapauksessa.
Siis mun täytyy oikeesti kysyä, mikä ihme on näillä henkilöillä vialla, jotka tänne kirjoittelevat, ja vieläpä sikiön kokemuksia - joita ei kukaan vielä tietääkseni ole voinut tieteellisesti todistaa.
Abortti / keskenmeno. Sama juttu molemmissa. Sikiö poistuu naisen kehosta, ja se siittä. Pitäiskö keskenmenon kokeneet tuntea jatkuvaa surua (mitä varmasti tuntevat) miettimällä, mille heidän keskenmenneen lapsen ajatukset olivat kun tulivat ulos ennen aikojaan. Alkuperäisen kirjoittajan tyyliin vois olla" tänään olen iloinen ja olen saanut kaksi uutta kulmakarvaa. Hjäälp,, mitä nyt tapahtuu.. minun pikkuinen kehoni tuntuu tukehtuvan ja on pakko tulla ulos...älä äiti anna mun mennä, äiti AUTA"...
Helkkari sentään, mua alkaa pikkuhiljaa vit***aan nää Martat, jotka jauhaa asioista, jotka heille ei kuulu sentin vertaa! En käy selittään omia kokemuksiani, mutta minäkään en tuomitse näitä yhteiskunnan elättejä, joilla mukuloita on enemmän kuin kahden käden sormet yhteensä!
Taas yksi tapa jeesustelijoiden räkiä päin heikkohermoisia lapasessa kasvaneita tyttölapsosia.
Voioi, kun oli ihan kauheaaa miten taidokkaasti joku
onneton mammatautinen sai itketettyä heikkohermoja.
Minä olen menossa ensi vkolla tekeen abortin, eikä tuo käännytyspuhe ainakaan tässä tapauksessa auttanut. Sori vaan, mut ihan hyvä yritys!
Mikähän siinä on, että 12 raskausviikolle on määritelty ihmisyyden raja. Jos kerta on lähdetty spekuloimaan, niin samatenhan se voisi olla vaikka syntymässä tai vaikkapa kolmen vuoden iässä, kun sitten voidaan sanoa tuleeko lapsesta kaunis tai fiksu.
Kun mies ja nainen yhtyvät ja lapsi laitetaan alulle, on kyseessä silloin lapsi, eli ihminen - vaikkakin vielä vaiheessa. Ei kuitenkaan siittiöistä tarvitse kantaa huolta, eihän ne itsessään ole mitään lapsia?
Suomessa olisi kutakuinkin 500 000 ihmistä enemmän tällä hetkellä, jos -70 luvulla abortti ei olisi sallittu. Vanhimmat heistä olisivat 30 vuotiaita ja heillä olisi omia lapsia. Mutta heillä ei ollut oikeutta elää.. ties mistä syystä :(
Kanta kyllä on Raamatullinen, näinpä se on, mutta niinpä on sekin, että ei saa tappaa. Kuka sallisi tappamisen - kenestä se olisi oikein? Miettikääs vähän, kovasydämiset.
Ei kait kenenkään ole pakko mitään iljettävää kääröä ristikseen ottaa tai sisälläään kantaa muille annettavaksi jos ei halua.
Jos vahinko sattuu, niin abortti on vastuun kantamista siinä missä lapsen tekeminenkin. Kaikki eivät halua lapsia koskaan...
Mietihän sinä, miten Jumala voi olla niin julma, että suurin osa raskauksista menee jokatapauksessa kesken. Jo ennen kun äiti tietääkään olevansa raskaana.Ruvetaanko itkemään näitä sikiöitä?
Jumala on luonut meidät hienoiksi, lisääntymiskykyisiksi olennoiksi, mutta se lisääntyminen on ihan biologiaa, ja alkuun siittiösolun ja munasolun muodostama solukasa on vain solukasa. Johonkin on laitettava abortin raja ja minusta se on nyt oikealla paikallaan.
aborttia jos on vahinkolapsi! asiassa on aina kolme osapuolta joista joku tulee kärsimään...joko äiti,isä tai lapsi.Jos lapsi päätetään pitää joutuu isä elämään loppuelämän asian kanssa loppuelämän ja lapsikin "ihmettelee" mikä mussa on vikana kun isä ei halua nähdä mua? abortti olisi taas naiselle se kovin tilanne mutta kaikista paras vaihtoehto näistä kaikista muista.