Ikävöitkö sitä ihmistä vai jotain mitä

Ikävöin ihmistä, häntä, koska hän on mahtava ja ihmeellinen persoonallisuus. Hän kiehtoo loputtomasti. Hän tarjoaa itsestään olemalla aito hän.

Kun kerran kysyit, mitä tekisimme yhdessä jos olisimme. Ehdotin mökilläoloa takkatulen ääressä. Se oli niin ihana ajatus. Minä vaan haluan sinua.
Tietenkin ajattelet, että pakenen tässä jotakin. Odotan, että olet jumala, joka ratkaisee minun ongelmani mutta se ei ole niin. Ajattelen, että osaat ja haluat auttaa minua niin paljon. Sitä minä haluan.
Ps. Minulla on vapaapäivä huomenna, siksi olen vielä hereillä.

Kaipaan jutteluamme ja sitä että meillä oli hauskaa yhdessä, vaikka ei kaksin varsinaisesti oltukaan. Uneksin siitä, että vielä joskus pääsisin kahden kesken ja iholle, mutta ei sitä tule tapahtumaan. Aika ajoi ohi. Mies on mennyt eteenpäin. Silloin kuukausia sitten tuntui, että ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta, ja hänen lähellään oli hyvä olla. Hän on älykäs ja hauska ja osaa olla huomaavainen. Mutta minä koen nykyään olevani hänelle vain häiriöksi. Joten jätän rauhaan.

Vaimoa kaipaan. Tekisi paremman vaan olemalla. Voidaan istua vaikka kotona hiljaa kaksin. En odota mitään. Kun vaan olisi mun kanssa. Voidaan vaikka kumpikin vaan puhua näin:"Hmmm..." ja vastata "Hmmmm..." Mietittäisiin vaan vaikka kaksin. Se olisi jo ihan mukavaa.

Meillä on ollut useita onnellisia hetkiä yhdessä. Ollaan käyty eri paikoissa, naurettu, juteltu kaikesta taivaan ja maan välillä, ollaan suudeltu ja vietetty öitä yhdessä. Syöty paljon ja humalluttu (eniten ehkä toisistamme). Uskon, että hänessä on se mikä minulta puuttuu. Hänen takiaan olen valmis antamaan anteeksi, enkä tarkoita hänen tekojaan, vaan nimenomaan omat tekoni ja antamaan itselleni luvan olla jälleen onnellinen. Muiden takia en sitä ole koskaan osannut tehdä.

Miten asia uteliaalle liittyy, kun ei kuulukaan.

Samalla aaltopituudella surffaamista, sitä hänellä oli tarjota ja sitä kaipaan.

sekä että.
MInä tarvitsen häntä ja hän tarvitsee minua.

Hän tekee minusta kokonaisen tai pikemminkin ehjän.
Hänellä on paljon rakkautta, jonka hän haluaa kaataa päälleni.
Minä myös tarvitsen paljon rakkautta.
Haluan myös antaa kaiken rakkauteni hänelle, kaikissa rakkauden muodoissa.
Meillä on valtavasti rakkautta välillämme. Molemmat tiedämme, toisen rakastavan täydestä sydämestä.

Meillä on oma huumorimme, jota on kenellekään muulle turha selittää, koska kukaan muu ei sitä ymmärrä.

Kaipaan hänessä kaikkea. Hänen kehoa, hänen sydäntään, hänen hymyään, hänen halausta, hänen nauruaan, hänen katsettaan, meidän keskusteluja, meidän kävelyitä paratiisirannalla, meidän yhteisiä öitä, jokaista hetkeä, jonka me olemme olleet yhdessä. myös kyyneliä. Hänen hulluuttaan,hänen nerouttaan, hänen ajatuksiaan, hänen kauneuttaan, hänen arvojaan, hänen moraaliaan.

Ensimmäisen kerran elämässäni tiedän, minua rakastetaan varauksetta. Hän myös tietää minun rakastavan häntä, saman verran.

Teemme toisemme onnellisiksi. Nautimme siitä.

Me vaan emme nyt voi olla fyysisesti yhdessä, koska meillä on kaukosuhde. Hän asuu oikeasti kaukana. Voimme olla hyvin harvoin yhdessä. Jouluna seuraavaksi. Mutta sitten onkin kuukauden treffit :)

Kirjoitan tätä koneella koska, rakas nukkuu puhelimessani kamera päällä.

Jaa-a... Taisinpa kaivata peluria, jolla ei ollut mitään aikomustakaan tehdä tästä totta. En oikein tiedä mitä ajatella hänestä. Hän tuntuu arvostavan kaikkea hyvää, mutta itse käyttäytyy täysin päinvastoin...käyttäytyy, kuin hemmoteltu kakara.

En ikävöi ketään.

Ikävöiminen on kohdallani väärä sana. Ajattelen ihmistä. Ihminen kenen hyvinvointia aidosti ajattelen ei itse välitä.
Voin nauttia yhdessä olemisesta ilman odotuksia ja tunteita.
Siihen tottuu ja vuosien myötä sitä oppii hyväksymään elämän ja sen mahdollisuudet. Aina ne eivät kohtaa.