Suomalainen juoksukulttuuri on vauhtivihamielistä. Väitän näin sillä perusteella, että korkean sykkeen pelko on vallannut alan, pitkää askelta pidetään huonona ja harjoittelu lämpimissä olosuhteissa nähdään ikävänä, vaikka käytännössä kaikki arvokisat kisataan lämpimässä.
Kyllähän sen arvaa miten siinä käy, kun viileässä hölkkäillään säästöliekillä ja sitten arvokisojen trooppisessa pätsissä pitäisi vetää ennätysvauhtia.
Eli sykemittarit kierrätykseen, kierrokset ylös (ei formuloillakaan ajeta tyhjäkäynnillä) ja ennen kaikkea muutto jonnekin lämpimään maahan.
Kyllähän sen arvaa miten siinä käy, kun viileässä hölkkäillään säästöliekillä ja sitten arvokisojen trooppisessa pätsissä pitäisi vetää ennätysvauhtia.
Eli sykemittarit kierrätykseen, kierrokset ylös (ei formuloillakaan ajeta tyhjäkäynnillä) ja ennen kaikkea muutto jonnekin lämpimään maahan.
Vastaukset 93
Vanhimmat
Veteraaneista taitaa löytyä ne vauhtia rakastavat tyypit. Toisissa ketjuissa on keskustelua Juha Molari nimisen kaverin juoksuharjoittelusta, kaveri ei näytä turhaa passailevan, vaikka yli viisikymppinen ukko.
mollella kieltämäti hyvä roti tekemisessä
Kannatan juha molaria. Videoista moni oiva ottaa opin.
Totta turiset. Eetu saisi ottaa oppia.
Eliud Kipchoge tuli lauantaiselta maratoniltaan maaliin hyvävoimaisena kuin sunnuntailenkiltä, vaikka aika painui alle kahden tunnin. Siitä on hyvä ottaa oppia näitten vauhtisetien, jotka jaksavat sitä helppoa vauhtiaan vain 300 metriä.
Siitä onkin todella helppoa oppia ottaa
Juokseminen olisi yksinkertaista, jos pitäisi vain treenata enemmän ja/tai kovempaa. Silloin pakkomielteisin jätkä olisi paras.
Aloittajalle: odotamme sinulta lisää kovia tuloksia. Milloin osallistut maratonille? Puolikkanhan juoksitkin jo 1.21 ja osia 2018 alkuvuodesta.
Onko Anonyymi juossut näin 2018 alkuvuodesta, hän on paljon palstoilla.
Ei kai tåmä aloittaja ole sama ihmemies joka kolkuttelee ME-tuloksia ihan ohimennen treeneissää , mutta ei viitsi kilpailla?
Vsikea sanoa, korkeat sykkeet ainakin ovat kyseisen nimeltä mainitsemattoman urheilijan tavaramerkki.
Poikkeuksellisen korkeat sykkeet, poikkeuksellisen kovat vauhdit ja poikkeuksellisen kova tarve liioitella kahta edellistä reilusti.
Tuo vauhtivihamielisyys näkyy suomalaisessa juoksukulttuurissa ihan harrastelijatasollakin. Kokeneet maratonharrastelijat laittoivat kävelyksi, kun 20 km:n lenkillä oli yksi lyhyt nousu. :O Heidän mielestä nousu oli jyrkkä ja vaarana oli sykkeen liallinen kohoaminen. Kirosivat epätasaista reittiä ja mittarit piipittelivät ja vauhti hidasteli.
Ei kyllä mitään järkeä olla sykemittarin orja ja vuodesta toiseen ja takoa neljän tunnin maratonaikoja.
Tästä olen samaa mieltä. Mutta yhtälailla ei ole mitään järkeä tykittää aina vaan kovilla sykkeillä
Peruskestävyys rakennetaan kestävyysjuoksijoilla pitkillä ja hitailla lenkeillä. Tämä on täysin yleinen metodi ja ollut tie menestykseen. Tästä on niin paljon tutkimustuloksia ja käytännön näyttöä, että sen yli ei kävellä. Jos joku meinaa olla maratonin huippu juoksemalla koko ajan maksimitreenejä, niin metsään menee. Se on sitten eri asia, että huippujen kynnykset ja sen myötä treenivauhdit ovat paljon korkeammalla kuin perusharrastajilla, mutta yleisperiaatteet on ihan samat.
Mistä se tietää minkä verran nuo kuvailemasi peruskuntolenkillä kävelyksi ylämäessä pistäneet maratoonarit juoksevat vauhtikestävyyslenkkejä. Tuskinpa siinä kuitenkaan hitaan pk-lenkin hyötyjä menettää vaikka syke hetkeksi nousisikin vauhtikestävyysalueelle.
Ei tietenkään haittaa ja hyvähän se onkin pitkällä lenkillä välillä pyräyttää lyhyt nosto vaikka kilsan, parin välein. Ettei mene pelkäksi junnaamiseksi ja tulee heräteltyä kroppaa välillä. Tiedä sitten vauhtivihamielisyydestä, kun Vantaan maratonilla M60-sarjassakin parhaat pisteli vielä 3:08-3:13 aikoja. Alle 3:30 viisi kaveria.
En myöskään usko, että pienet poikkeamat PK-alueelta haittaavat. Mutta tiedän useita, jotka todellakin alkavat heti kävellä, kun syke nousee liian ylös. Itse en niin dogmaattinen ole. No, empä kummoinen juoksijakaan ole
Hölkkäilyähän tuollaiset ajat ovat joidenkin mielestä. Ehkä tämän ketjun aloittajankin.
Sille ei voi mitään jos noin on, mutta hölkkäkin on hölkätty vasta kun nimi löytyy tuloslistalta. Sitten voi itse kukin sanoa että oliko se helppo juoksu vai ei.
Kuulemma pitää vaan uskoa, kun toinen niin sanoo.
Saattaa olla jopa häpeällisen hidasta hölkkää..
Se taitaa olla semmoista eJuoksua, kun juostaan tuloksia excelissä ja paperilla.
Itse katson mihin keskisykkeen pitää asettua. Esimerkki: jos päivän ohjelmassa on pitkis PK1 18 km, niin keskisykkeen pitää olla maksimissaan 130. Aiemmista juoksuista ja treenidatasta tiedän mikä pitää suunnilleen olla keskinopeus, jotta tuon 130 bpm lukemaan päädyn. Aloitan ekan kilsan hitaammin, sitten nosto matkanopeuteen, seuraan sykkeen nousua ja suunnilleen vikalla vitosella nostan/hidastan tarvittaessa vauhtia. Jos syke nousee hetkellisesti PK2 tai jopa VK1 alueelle, niin siitä ei hötkyillä, vaan katson että se laskee kuitenkin piakkoin alas sinne tavoitesykkeen tuntumaan. Eli hidastan vähän hetken aikaa. Jos siis vaikka tekee muutaman lyhyen pyrähdyksen pitkiksen aikana tai juoksee rivakasti mäen ylös, niin syke toki nousee mutta ei se nyt vielä treeniä tuhoa. Sitten homma menee ketuilleen, jos kotipihassa keskisyke näyttääkin 140 sen 130 sijaan, koska PK1 muuttuikin VK1 lenkiksi ja sotkee muun sen viikon suunnitellun ohjelman.
Silti täällä kerrotaan, että pitää uskoa, kun suomalainen mies niin sanoo. Vaikka väittäisi mitä. Pitää uskoa. Eikä kenenkään tarvitse mitään todistaa.
Tismalleen samoin toimin. Ja osoittautunut ihan toimivaksi. Vaikken SE-aikoihin näin pääsekään. Mutta se taas johtuu lahjojen puutteesta. Paljon kuitenkin olen kehittynyt.
Pääasia lienee se, että kehitystä tapahtuu. Itsekin aloin juoksemaan kilpaa vasta vanhemmalla iällä, mutta joka vuosi edelleen tulokset eri matkoilla paranee. Maltilla ja määrätietoisesti vuosi kerrallaan, niin hyvä tulee. Joku nimeltä mainitsematonhan koittaa joka talvi kahden viikon sikarääkillä vetää itsensä ME-kuntoon, mutta lopputulos on ollut aina sama. Nolla kisaa, nolla mitalisijaa, nolla kpl virallisia aikoja. Nolla kaikkea, paitsi sairaslomapäiviä. Jatketaan me pojat silti hyväksi ja toimivaksi havaitulla linjallamme treenien suhteen, vaikka ne jonkun virtuaalijuoksijan mielestä surkeita aikoja tuottaakin.
Siinä on kyllä jotain tragikoomista, kun virtuaalijuoksija halveksuu toisten aikoja, joita itse ei edes juokse
aki juuri kertoi meille, että paremmat tulokset tulevat kovilla vauhdeilla. ei jolkottamalla tolkuttomia määriä hölkkää
Ihmettelen tuota suomalaisessa juoksumaailmassa sitkeästi elävää väitettä jonka mukaan kunto nousee, kun vain tekee mukavia hitaita lenkkejä vuodesta toiseen. Ihminen tunnetusti uskoo sellaista mikä on oman edun mukaista; tässä tapauksessa juoksija uskoo mielellään, että kovia lenkkejä ei tarvita. :)
Kyllä vakavasti otettavan kilpaurheilijan kroppa pitää totuttaa siihen, että siitä otetaan kaikki irti ja vähän enemmänkin. Väliin toki hitaampia lenkkejä, mutta kunnon noustessa niidenkin vauhdissa on selvä nousutrendi.
Terveysliikunta on sitten erikseen, siihen nuo hitaat hölköttelyt ovat parasta.
Liekö nyt tahallista väärinymmärtämistä, mutta pyramidimallin treenimetodissa vedetään toki VK- ja MK-treenitkin. PK:t vedetään pk-sykkeellä ja nuo muut niiden sykealueilla. Siitähän tässä on kyse. Jos vetää pelkästään reikä päässä ja sykkeet tapissa koko ajan, kroppa ei mukaudu nousevaan rasitustasoon, ei palaudu, jolloin seurauksena ei ole suoritustason nousu vaan lasku. Tai jopa loukkaantuminen. Jokaisen tavoitteellisen liikkujan tavoite on nostaa kuntoa, ei tehdä "virtuaalijuoksijoita" eli treenata paikkoja paskaksi lyhyessä ajassa niin, ettei saa tehtyä edes yhtä ehjää talvikautta ja nostaa tasoaan. Jos mestarit treenaa noin, niin miksei tavalliset kilpakuntoilijatkin? Sanon nyt taas, että huippujen määrät, vauhdit ja sykkeet on tietenkin eri tasolla kuin perusveteraanin, mutta kyllä nekin tahkoaa omalla tasollaan ne perusPK:t maltilla. Joka muuta väittää, ei tiedä asiasta tarpeeksi, vaikka dokumentaatiota asiasta on netti väärällään. Vai väittääkö lainaamani kirjoittaja että kaikki viikon treenit pitää olla MK-treeniä? Jos näin on, annatko vinkkiä millä tasolla itse olet tällä kaudella kisoja juossut?
Kuka näin uskoo??
Olen ollut mukana urheilijana ja valmentajana kestävyysurheilussa 80-luvulta asti. Ei silloin, eikä koskaan sen jälkeen ole väitetty tai uskottu että hidasvauhtinen harjoittelu olisi ainoa tapa harjoitella tai ettei nopealla vauhdilla tehtävää harjoittelua tarvittaisi.
Asia on ollut valmennuksessa päinvastoin koko sen ajan mitä muistan.
Matalatehoista, joka ei välttämättä tarkoita hidasvauhtista, harjoittelua tarvitaan riittävän paljon, jotta kovatehoinen ja kovavauhtinen harjoittelu saadaan tuottamaan jotakin.
Bloggaaja Molari on hyvä esimerkki siitä, mitä pelkkä kovatehoinen ja -vauhtinen harjoittelu tuottaa: se tuottaa vamman vamman perään ja suuren määrän täysin päättömiä puheita. Tuloksia se ei tuota lainkaan.
Tuon+mainitsemani+pyramidimallin+lisäksi+nykyään+huiput+treenaa+myös+polarisoidun+mallin+mukaan,+josta+oikeastaan+liki+puuttuu+ne+aerobisen+lähelle+vedetyt+kisavauhtiset+treenit.+Siinä+malli+sisältää+kumpaakin+ääripäätä+eli+rankkoja+maksimitreenejä,+mutta+vastapainoksi+ja+ihan+jo+palautumisen+vuoksi+superhidasta/matalatehoista.+Tuon+puolestapuhujana+on+toiminut+mm.+Stephen+Seiler.+Siinä+kisavauhdin+alle+vedetään+liki+80%,+ylivauhtista+alle+20%+ja+loput++eli+vain+hitunen+kisavauhtista.+Siitä+voi+olla+hyötyä+tietyille+urheilijoille.+Netistä+googlaamalla+tuosta+lisää.
Oleko kokeillut? Omasta puolestani olen kokeillut, eli ottaa kaikki irti tuskasta ja kivuista välittämättä, juoksemalla saa turrutettua jonkin aikaa rsitusvammakipuja. Empiriiset useaan kertaan toistetut kokeeni osoittivat itsestään kaiken irti ottamisen johtavan aina lopuksi liikuntakyvyttömyyteen.
Juoksukuntonsa saa kehittymään kuuntelemalla kehoaa ja annostelemalla sopivissa annoksissa matalan sykkeen peruskestävyysjuoksua, kovan sykkeen vauhtikestävyysjuoksua ja palauttavaa lepoa.
Se on juurikin noin.
Lisään vielä että nousujohteisuus on toki mukana, mutta se tarkoittaa sitä, että peruskuntokauden alussa juostaan määrällisesti vähemmän ja määrää nostetaan loppua kohden, kunnes alkaa kisoihin valmistava kausi. Samoin jos 18 km:n pk meni 130 sykkeellä ja 5:15/km, niin loppukaudesta se on edelleen 130 bpm, mutta vauhti 5:00/km. Samoin vauhteja ja sykkeitä nostetaan VK-lenkeillä talvikauden edetessä. Ei ole mitään järkeä tehdä täysiä vauhtitreenejä joulukuussa, kun niiden aika on vasta maalis-huhtikuussa. Nousujohteisuus = myös ohjelman sisällön jaksotus.
Olisi kyllä kiva kuulla, millaisia aikoja ketjun aloittaja on tänä vuonna juossut kisoissa eri matkoilla. Ei tarvitse laittaa sekunnilleen, ettei tule tunnistetuksi.
Arvaan että ketjun aloittaja ei kisoissa ole juossut koska on vain pappakuntoilija jonka kumto ei riitä kisoihin, mutta treeneissä hän on kyllä vedellyt ohimennen esimerkiksi kaseja 2min tuntumaan ja sitä ennen muutaman tonnin siivun verryttelyhölkkänä 3mim/tonni.
Voin tietysti olla väärässäkin.
Kukapa ei moisia juoksisi. Parantaa vaan aikaa sekunnin päivässä, niin ei se muuta vaadi. Kuukauden päästä menee tonni jo 02:30/km ja loppuvuodesta 01:30/km. Täytyy vaan treenata 5 kertaa päivässä syketasolla 200, syödä porkkanaa ja välttää nukkumista. Tällä systeemillä 1,5 viikkoa ja se on siinä.
No eipä piruilla ... jos puhutaan eräästä kovasta veteraanista, niin voi tulla poliisiasia, jos lähtee vihapuhelinjalle. Kyllä se poliisi vielä asiaan puuttuu enemmin tai myöhemmin.
Ei ketään saa perusteetta parjata joukolla, se on kiusaamista ja vainoa ja voi hyvinkin täyttää rikoksen tunnusmerkit.
En tiedä kehen viittaat, eihän ketään ole edes nimeltä mainittu, mutta kannattaa sinunkin tarkistaa mitä se "vihapuhe" oikeasti tarkoittaa. Leukojen louskutus ja kuvitteellisten esimerkkien heitto ilman nimiä ei sellaista ainakaan ole. Jos kovalla veteraanilla taas tarkoitit jotakin esim. Espoon SM-kisojen osallistujaa, niin hehän oikeasti treenaavat niin kuin pitääkin ja ovat kovia veteraaneja. Kaikki kisaavat veteraanit ovat kovia. Toiset vaan vähän kovempia kuin toiset ja siitä muodostuu tulosliuskalla järjestys.
Juuri näin!
Jokainen SM-kisoihin osallistuva on kova ja jos puhutaan vaikkapa 50 ikäisistä niin jokainen ylipäätään kilpailullisiin tapahtumiin osallistuva on kova juoksija riippumatta siitä meneekö esim. kymppiin 50min tai 35min.
Mitä sitten tulee esim. tässä keskustelussa nähtyyn julkiseen kuittailuun ja kettuiluun jonka joku voi mieltää liittyvän erääseen julkiseen, usein juoksua käsittelevään blogiin, niin siitä ei rikosta tai poliisia viran puolesta kiinnostavaa vihapuhetta saa aikaiseksi, ei sitten millään. Jotakin juoksua harrastavaa poliisia jutut voivat huumorimielessä vapaa-ajallaan kiinnostaa, viran puolesta ei sitten niin mitenkään.
Hieman vakavammin puhuen, jos internetin keskustelupalstalla poimitaan vaikkapa jonkun kisan tuloslistalta joku juoksija joka ei ole kuunaan ollut mitenkään julkisuudessa ja aletaan julkisesti kettuilemaan hänen suorituksestaan, niin asia olisi hieman eri. Jos taas kuittaillaan vuosia julkisesti juoksusta blogia pitäneen bloggaajan blogiteksteille niin kyllähän sitä jo joutuu vähän tiukempaakin kuittia sietämään. Niin se homma vaan menee.
50 minuutin kympin menijä juu tosi kova juoksija. Kaljapaarin kunkku.
Penkkiurheilijaa kiinnostaa muiden vauhti.
Suomi24 hölkkäguru kommentoi muiden vauhtia.
Kova juoksija osallistuu kisaan ja juoksee maaliin. Aivan sama mikä se loppuaika on. Kova juoksija on sellainen jonka aika on tulosluettelossa.
Itse en ole kova juoksija. Hölkkäilen aivan Kuntoilutarkoituksessa enkä edes häpeällisen hidasta vauhtia.
Aloitusviestiin palataksemme, mitä hyötyä on koittaa juosta loikkimalla ("pitkä askel")? Onkohan sellainen asia kuin juoksun taloudellisuus ja sen nimenomainen vaikutus vauhtiin ja samalla loppuaikaan, etenkin pitkillä matkoilla, tuntematon asia aiheen aloittajalle? Pitkä askel ei siis ole itsetarkoituksellinen asia, vaan optimaalinen askelpituus, jolla saavutetaan pienimmällä mahdollisella vaivalla suurin mahdollinen nopeus. Tähän liittyy suoraan kadenssi, joka kertoo kuinka lähelle oma henkilökohtainen askelpituus osuu sitä optimaalista. Käsittääkseni tämä on erilaisten juoksukoulujen ja valmennusoppaiden peruskauraa.
Näinhän se on, juoksutekniikan perusteitahan tuo.
Monet kokeneet valmentajat neuvovat juoksijaa keskittymään vauhdin lisäämiseksi (tai hidastamiseksi) rytmiin, askelpituus seuraa luonnollisesti vauhdin muutosta.
Lisää vauhtia = nopeampi rytmi, vauhdin kasvaessa askelpituus kasvaa itsestään.
Jokainen juoksija on varmasti kuullut rytminvaihdoksista juoksun aikana, harvemmin on puhuttu askelpituudenvaihdoksista. Kertoo oleellisen tämäkin.
Kokeilin lyhentää aikaisemmin pitkää askeväliäni ja nopeuttaa rytmiä sekä nostaa hieman enemmän polvia hitailla peruslenkeillä. Vauhtikestävyyslenkit alkoivat sen jälkeen kulkea helpommin eikä tunnu enää niin jyrkkää kynnystä. Askelpituus kyllä kasvaa itsestään vauhtia lisätessä, ja myös ylös koukistettuna jalka tulee takaa takaisin eteen pienemmällä energiankulutuksella. Kuvittele pitkävartista heiluria johon laitetaan keskelle nivel. Heiluessaan se taittuu itsestään nivelen kohdalta koska se siten lyhentyessään heilahtaa puolelta toiselle helpommin.
Suomalainen juoksukulttuuri on kokeiluhenkistä: Pumpataan ukko täyteen testoa, ja katotaan mikä on sen junan pääteasema.
Maratoonari ei ole enää mitään. Siihen pystyy venymään treenaava taviskin. Pitkillä ultramatkoilla kuntoilijan pitää olla aito kestävyys tyyppi, että homma sujuu yhtään mitenkään.
Aiheesta lisää, eli oli vauhti mikä tahansa, jalkojen pitäisi juostessa pudota sinne lantion alle. Tekniikan alaa opiskelleet muistanevat mekaniikasta vapaakappalekuvien piirtämisen: jos eteenpäin askeltavasta jalasta piirretään siihen vaikuttavien voimien vaaka- ja pystysuorien komponenttien kuvaajat, niin mitä edemmäs jalka lantion alta osuu, sitä pienemmässä kulmassa maahan nähden sääriluu on. Tästä seuraa se, että myös vauhtia jarruttava voiman komponentti on myös sitä suurempi, mitä edemmäs jalka osuu eteen. Tämähän ei auta juoksemisessa asiaa ollenkaan, koska askel ei rullaa ja energiaa menee silkkaan loikkimiseen ja jarruttava voiman kompensoimiseen.
Vähän asiaa sivuten, niin polkujuoksukisoissa tämä tulee hyvin esiin. Vähemmän alamäkijuoksua harrastaneet jarruttavat menoaan tarkoituksella tai tarkoituksettomasti menemällä kantapää pitkällä edessä mäkeä alas ja asiaan tottuneet tikkaavat rullaten mäen näiden juoksijoiden ohi. Joskus vauhtiero on jopa melkoinen, vaikka tasaisilla osuuksilla tultiin samaa vauhtia. Tämä vaan esimerkkinä siitä askeltamisesta.
Hölkötellään vaan kevyesti ja ihmetellään kun ei kunto kehity. Oikei, jostakin on aloitettava ja kunnon mukaan edettävä, mutta kyllä se nousukunto on aina työn ja tuskan takana ollut. Ilmaiseksi ei saa mitään. Juoksu ei voi olla kevyttä ellei ensin ole juossut riittävästi niitä raskaita metrejä!
Juoksija lehessä eetu.
Paljo puokin enkka? Kotvan alle 2 tuntia.
Siinä vasta vauhtivihamielinen juttu.
Molarista ja jo harjoituksissa juostuista SE:stä pitäisi saada vauhtimyönteinen juttu sinne
Saako sinne kirjoittaa palautteen
Mikähän vastaus kuultaisiin, jos Juoksija-lehti ottaisi yhteyttä ja ehdottaisi jutun tekoa testijuoksuineen? Ei ole mies tähän tarttunut, vaikka on puhuttu, huikea tilaisuus saada mainetta ja miksi ei siis tartu tilaisuuteen? Osaako joku arvella syytä?
Juoksijalehden pena on liika heikkokuntoinen.
Ei pysy mollen vauhissa. Haastattelu ei onnistu
Kuunnellaan kari Niemi-nikkolan arvio.
Mikko Kolehmainen kultaa barcelonassa 1992.
Sähäkkä kisa.
Eliud Kipchoge pitää parhaillaan vauhtia Tokion olympiamaratonilla Sapporossa. Raaka peli.
Lippikset saa kyytiä kun lähdetään tekemään ratkaisuja. Voorumin oppeja.
Paljon dnf:iä myös. Rentoa periksiantamista.
Nylkyillä riittää lenkkikamuja.
Kuka haluaa hölkätä vauhtihirmun seurassa.
Suomalainen juoksukulttuuri ei todellakaan ole vauhtivihamielistä, päinvastoin. Se on määrävihamielistä, vedetään liian kovaa eikä kunto kestä.
Jakob veti jo 12v enemmän määrää kuin useimmat miesjuoksijat suomessa.
Kyllä näin on. Juostaan kovaa, mutta peruskunto ei kestä kovaa juoksemista. Pitäisi juosta paljon rauhallisia semipitkiä lenkkejä. Niin se taso nousee.
Ikäkin pitää ottaa huomioon. Kuuskymppisenä ei ehdi palautua lenkkien välillä jos peruskuntolenkkien juoksumäärät on suuria, ja pitää juosta siihen päälle lisäksi ne vauhtikestävyyslenkitkin.
Totta turiset. Tavisläskit juoksevat 5x viikossa eivätkä pääse edes alle 40min kympillä.
Kestävyysjuoksu ei ole laiskojen laji, mutta miksi?
Talostakin rakennetaan ensiksi perustukset, sitten seinät ja vasta lopuksi katto päälle.
Sama pätee juoksuhommiin: pohjien pitää olla kunnossa, ja sen päälle aletaan tekemään vauhtia. Sillä varmistetaan että paikat kestää. Muuten käy kuten yhdelle umpilaiskalle somejuoksijalle, joka aikoi oikaista varsinaisen työn osuuden, mennä siitä mistä aita on matalin ja siirtyä suoraan huipulle. Eihän tuo ole ehjää kuukautta nähnyt varmaan vuosikymmeneen. Samaan aikaan tunnolliset treenaajat napsii kisoista mitalit ja muutenkin nauttivat harrastuksesta terveenä.
Kestävyysjuoksu ei todellakaan ole laiskojen laji, siinä ei voi oikaista.
Vinkatkaa joku, kukamikäketä somejuoksijaan tässä viitataan?
Kuvaus sopisi jodiin ja baltsuun.
Onko tuo tuntematon umpilaiska somejuoksija osallistunut kilpailuun, onko hän kutsunut itseään urheilijaksi, tavoitellut mitaleita, joita muu tunnolliset urheilijat ovat voittaneet?
Muuten hyvä mutta voi olla vaikka miten rakentaisit pohjat kuntoon niin ei ne paikat silti välttämättä kestä kovaa treeniä.
Kauas venäjästä kannattaa muuttaa vaikka Keniaan.
Hitaalla lenkkeilyä kunto nousee. Toki hitaus on suhteellista. Ingebrigtsenille 4.00/km on hidasta ja pappahölkkääjille 7.00/km on hidasta.
Se on muuten jännä kun noi eliitti juoksijat menee tota noin 4.00/min/km niin se näyttää kevyeltä hölkältä kun taas tavisläskillä se näyttää ihan muulta.
Johtuu siitä että eliitti menee pidemmällä askeleella eikä jakku tikkaa 180/min hölkässä.
Miulla askelpituus 107cm.
Maltti on valttia. Kunto kehittyy parhaiten rauhassa.
Aki paras vauhtiukko.
Suomalainen juoksukulttuuri on never easy henkistä. Aina pitää painaa vaikka ei jaksa.
Joo totta mitä avauspostaaja sano, mutta ei sitä kovvaa vaahtia voi edes pithää yllä jos pohjakunto ei oo tarpeeks hyvä eli ensin pitää tehdä pohjat ja sitte alkaa nopeaa vauhtia vettää. Kuten muistaakseni&tietääkseni nämä norjalaiset ingrebritsenin veljekset näin tehneet ja puhun nyt 1500 metrin juoksumatkasta. Myös pitemmillä matkoilla eli 5000 metrillä suomalaiset juoksijat kait treenaa liian hitaalla vauhdilla.
Vain vauhtivihamielistä?
Väittäisinpä että se on peräti juoksuvihamielistä ja palkintopallivihamielistä!
Urheiluvihamielistä ja voittovihamielistä!
Naisilla se jopa on juoksukenkävihamielistä, halutessaan juosta vain korkeakorkoisissa, ja niillä se siis on korkeakorkoiskenkärakkaudellista.
Pururatavihamielisyys myös on juoksijoilla yleistä kuten myös juoksukilpailuvihamielisyys.
Huhujen mukaan juoksijoilla olisi esiinynyt myöskin hernekeittovihamielisyyttä ja ilmavaivavihamielisyyttä.
Asiantuntijoiden mukaan syynä olisi se kun lapsena ovat käyttäneet liian pieniä kenkiä, pientä pipoa ja liian lyhyttä kaulaliinaa!
Se myös kun juoksukilpailuissa eivät saa käyttää mopoa!
Eetunkova vauhti helsingissä oli liikaa some yhteisölle.
Ukko saatiin ruotuun.
Tukholmassa käveli rennosti maran.
Ukolla kova hellepelko. Pelkäsi, että pyörtyy ja laiva jättää. Rennosti meni maraton kävellen Tukholmassa. Joka juomapisteellä reilusti juotavaa, niin pysyi tajuissaan ja ehti laivaan. Ei pidä ahnehtia!
Ukot kenuan naisia hittaampii
Peruskestävyysharjoittelu on kaiken a ja o. Ei piä ahnehtia.
Ai että tarkenee kun kehopositiivinen vauhti.
8min/km rentoa. Mihis sulla on kiire.
Paljonko Jotlaajan vauhti tänäpäivänä?
Viime viikolla 101km ja 5.14/km.
Kyllästyin hitaaseen hölkkää ja kähöön. Tästä lähtee pysäyttämätön nousukiito.
Juu. Suomalainen juoksukulttuuri on vauhtivihamielinen.
Parempi juosta hieman nopeammin ja lyhyemmin. Hidas lyllerrys ei tuota tulosta. Pohjien luominen vaatii sen, että suoritusteho on riittävä.
Hidas lyllerrys se on jolla pohjat luodaan.
Itse asiassa formuloita ajetaan nykyään tyhjäkäynnillä.