Ei meistä voi mitään tulla

Olen sitä mieltä, että ihminen vastaa omista päätöksistään oli nuori tai vanha. Ikäero ei pilaa automaattisesti toisen elämää. Ainakin itse ajattelen, että on aika todennäköistä että hän haluaisi lähteä kun ikäero tulee kriittiseksi. Ja sen hänelle suon. Elämä on tässä ja näin. Ei missään suhteessa voi taata, että se kestää 90-vuotiaaksi.

Mielummin elän seuraavat 10-15v onnellisena ja sitä kautta jaan onnea myös läheisilleni. Jaksan paremmin auttaa vanhenevia vanhempia tarvittaessa ja energia riittää lasten puuhiin. Siis jos minusta olisi tämä kiinni.

Oma tyytymättömyys, rakkaudeton ja vuorovaikutukseton suhde, vajaana eläminen ei ole se malli mitä haluan lapsilleni antaa malliksi perheestä. Jos ihminen loistaa, hän loistaa myös ympäristölleen. Ilo ja onni tarttuu.

Enkä voi elää omaa elämääni jonkun muun odotukseen mukaan. Tottakai isot muutokset on vaikka vanhemmille kurjia, mutta he kyllä haluavat enemmän että olisin onnellinen kuin että elän jonkun muun normien mukaan

Jokainen miettii nämä asiat itse. Ja tekee päätökset itse. Ja tunteiden syvyys ja vakaus vaikuttaa. Ihastukseen takia ei kannata elämäänsä muuttaa, kun kohtaa suuren rakkauden on pohdinta on eri tasolla.

En tahdo, pysyn omassa elämässäni ja niissä jotka todella ovat rinnalla kun tarve vaatii. Omien halujen maksimointi ajaa ihmisen ongelmiin ja rikkoo lähellä olevat ihmiset.

Olen samaa mieltä, mutta haaveilu sen ihmisen kohdalla voi olla turhaa.

Haaveilua voi johdattaa kuten ainakin minut kohti jotain hyvää.

Pitkästä aikaa tapasin nuoren naisen jonka aikaan saama tunne on juuri sitä tahtoisin elämääni. Eikä kyse ole siitä että hän on nuori ja kauniskin vaan että hän on hän.

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa mieltä, mutta haaveilu sen ihmisen kohdalla voi olla turhaa.

Haaveilua voi johdattaa kuten ainakin minut kohti jotain hyvää.

Pitkästä aikaa tapasin nuoren naisen jonka aikaan saama tunne on juuri sitä tahtoisin elämääni. Eikä kyse ole siitä että hän on nuori ja kauniskin vaan että hän on hän.

Ikävä olla vanha ja kulunut, elämän koulima. Nuori nainen joka on sinun mieleen on varmaan sulle parasta. Jätä kaikki muu, niinhän ne muutkin tekee. Onko se sitten onni, niin se on vain kokeiltava. Nuoresta naisesta saat sen mitä et ole saanut, niin ainakin nyt oletat. Onnea matkaan jätä entiset ihmiset taaksesi ja älä katso mitä jälkeesi jätät. Näin voit ehkä olla jopa onnellinen.

Anonyymi kirjoitti:

Ikävä olla vanha ja kulunut, elämän koulima. Nuori nainen joka on sinun mieleen on varmaan sulle parasta. Jätä kaikki muu, niinhän ne muutkin tekee. Onko se sitten onni, niin se on vain kokeiltava. Nuoresta naisesta saat sen mitä et ole saanut, niin ainakin nyt oletat. Onnea matkaan jätä entiset ihmiset taaksesi ja älä katso mitä jälkeesi jätät. Näin voit ehkä olla jopa onnellinen.

Tarkoitin että hän on kuitenkin vähän liian nuori.
Mutta tuossa nuoressa naisessa vain on jotain mitä monessa muussa nuoressa naisessa tai vanhemmassa ei ole.

Se on totta että tahtoisin olla onnellinen.
Koskaan kun en ole sitä oikeasti ollut.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin että hän on kuitenkin vähän liian nuori.
Mutta tuossa nuoressa naisessa vain on jotain mitä monessa muussa nuoressa naisessa tai vanhemmassa ei ole.

Se on totta että tahtoisin olla onnellinen.
Koskaan kun en ole sitä oikeasti ollut.

Vai onko niin ettet vaan ymmärrä mikä onni on. Ehkä sulla onkin asiat liian hyvin ja ajattelet et sun oma onnellisuus tulee toisen ihmisen kautta. Olet varmaan rakastunut ja et tiedä mihin suuntaan lähdet. Vanhemmat yleensä jo tietää mikä on onnellisuuden salaisuus. Rakastunut ei osaa ajatella asioita laajemmin.

Anonyymi kirjoitti:

Vai onko niin ettet vaan ymmärrä mikä onni on. Ehkä sulla onkin asiat liian hyvin ja ajattelet et sun oma onnellisuus tulee toisen ihmisen kautta. Olet varmaan rakastunut ja et tiedä mihin suuntaan lähdet. Vanhemmat yleensä jo tietää mikä on onnellisuuden salaisuus. Rakastunut ei osaa ajatella asioita laajemmin.

" Ehkä sulla onkin asiat liian hyvin ja ajattelet et sun oma onnellisuus tulee toisen ihmisen kautta. "

Tämä on se tuttu lausahdus jonka usein kuulee.

Olen elämäni lähes yksin.
Olen ollut tyytyväinen elämääni. Onnen hetken olen kokenut toisten kanssa.
En ole ollut koskaan oikeasti onnellienn koska nuo hetken eivät ole kestäneet.
Olen epätoivoissani etsinyt onnea kaikesta muusta, yksin tai päätynyt ihmissuhteisiin joissa minua vain satutetaan.

Eikö onnellisuutta saa kokea toisten ihmsiten kautta sitä jakaen?
Mitä pahaa siinä on?
Mitä se yksin koettu onnellisuus mielestäsi on?
Olisiko se jonkin asteista narsismia?

Anonyymi kirjoitti:

En tahdo, pysyn omassa elämässäni ja niissä jotka todella ovat rinnalla kun tarve vaatii. Omien halujen maksimointi ajaa ihmisen ongelmiin ja rikkoo lähellä olevat ihmiset.

Jos on kyse halusta tai ihastuksesta toimisin noin myös itse. Samoin, jos on parisuhteessa, jossa ei ole isoja ongelmia, ja joka on vähintään tyydyttävä, en olisi koskaan miettinyt lähtemistä. Enkä olisi lähtenyt. Tuo lähteminen on itse asiassa täysin erillinen prosessi, paitsi että rakastuminen sai huomaamaan miten vajaa olin. Tässä tapauksessa korjaaminen ei auta, sille on ollut jo mahdollisuuksia monta vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on kyse halusta tai ihastuksesta toimisin noin myös itse. Samoin, jos on parisuhteessa, jossa ei ole isoja ongelmia, ja joka on vähintään tyydyttävä, en olisi koskaan miettinyt lähtemistä. Enkä olisi lähtenyt. Tuo lähteminen on itse asiassa täysin erillinen prosessi, paitsi että rakastuminen sai huomaamaan miten vajaa olin. Tässä tapauksessa korjaaminen ei auta, sille on ollut jo mahdollisuuksia monta vuotta.

Huvittavaa, mutta tossa "lähtemisessä" on totuuden siemen omaan elämääni.

Olen siis sinkku ja yksin, mutta tuli tunne että kun kohtasin tuon nuoren naisen ettei elämäni voi jatkua näin. Että elämästäni puuttuu oikeasti jotain ja tuo "lähteminen" ei tarkoita tässä parisuhteesta lähtemistä vaan muutosta ylipäätään elämässä.

Epäilen vain että kyse ei ole siitä että se muutos tapahtuisi tuon nuoren naisen kanssa ikäerosta johtuen vaan kokemani tunteet hänen kanssaan sekä se millainen hän on johtaa minua sitä kohti mitä oikeasti haluaisin.

Samoin ihastuminen parisuhteessa ei tarkoita sitä että ihminen lähtisi parisuhteesta sen toisen takia vaan että elämään ja parisuhteeseen tarvitaan muutosta jolle se ihastus näyttää suuntaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin että hän on kuitenkin vähän liian nuori.
Mutta tuossa nuoressa naisessa vain on jotain mitä monessa muussa nuoressa naisessa tai vanhemmassa ei ole.

Se on totta että tahtoisin olla onnellinen.
Koskaan kun en ole sitä oikeasti ollut.

Onnen etsijöitä maailmassa riittää. Onni ei tule etsien se tulee eläen, ei se tule odottaen se tulee onnen eteen toimien.
Onni ei tule itsestään se vaatii aina parisuhteen vaalimista. Kun tavoittelet toisen onnea, onnellisuus palaa parisuhteeseen.

Anonyymi kirjoitti:

Onnen etsijöitä maailmassa riittää. Onni ei tule etsien se tulee eläen, ei se tule odottaen se tulee onnen eteen toimien.
Onni ei tule itsestään se vaatii aina parisuhteen vaalimista. Kun tavoittelet toisen onnea, onnellisuus palaa parisuhteeseen.

Mites tuo liittyy tilanteeseeni?

Anonyymi kirjoitti:

Huvittavaa, mutta tossa "lähtemisessä" on totuuden siemen omaan elämääni.

Olen siis sinkku ja yksin, mutta tuli tunne että kun kohtasin tuon nuoren naisen ettei elämäni voi jatkua näin. Että elämästäni puuttuu oikeasti jotain ja tuo "lähteminen" ei tarkoita tässä parisuhteesta lähtemistä vaan muutosta ylipäätään elämässä.

Epäilen vain että kyse ei ole siitä että se muutos tapahtuisi tuon nuoren naisen kanssa ikäerosta johtuen vaan kokemani tunteet hänen kanssaan sekä se millainen hän on johtaa minua sitä kohti mitä oikeasti haluaisin.

Samoin ihastuminen parisuhteessa ei tarkoita sitä että ihminen lähtisi parisuhteesta sen toisen takia vaan että elämään ja parisuhteeseen tarvitaan muutosta jolle se ihastus näyttää suuntaa.

Missä ja milloin kohtasit tämän naisen?

Anonyymi kirjoitti:

Missä ja milloin kohtasit tämän naisen?

Töissä jo jonkun aikaa sitten. Koen tilanteen hieman jopa kiusalliseksi.

Minulla oli jo varastoitunut energiaa ennen sitä, mutta jotenkin hänen persoonassaan olevat piirteet saivat lyhyessä aikaan minussa tunteita ja sitä kautta myös ajatuksia monesta asiasta jotka olivat jääneet peittoon pitkätksi aikaa.

Hän herätti minut tavallaan lopullisesti unesta että näin ei voi jatkua ja valehtelen itselleni jos tyydyn vähempään.

Anonyymi kirjoitti:

Töissä jo jonkun aikaa sitten. Koen tilanteen hieman jopa kiusalliseksi.

Minulla oli jo varastoitunut energiaa ennen sitä, mutta jotenkin hänen persoonassaan olevat piirteet saivat lyhyessä aikaan minussa tunteita ja sitä kautta myös ajatuksia monesta asiasta jotka olivat jääneet peittoon pitkätksi aikaa.

Hän herätti minut tavallaan lopullisesti unesta että näin ei voi jatkua ja valehtelen itselleni jos tyydyn vähempään.

Kuulostaa siltä että teidän kohtaamisella on ollut tarkoitus. Oletko puhunut hänelle sun tunteista?

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa siltä että teidän kohtaamisella on ollut tarkoitus. Oletko puhunut hänelle sun tunteista?

Minulle sille on ollut merkitystä ja siten myös tarkoitus.
En ole puhunut enkä tiedä uskallanko tai viitsinkö. En tahtoisi pilata orastavaa ihmissuhdetta että kertoilen jotain jota hän ei välttämättä koe takaisin ja vain ahdistuu.

Hirvittävää että joku pääsee sillä tavoin "ihon alle" että alkaa välittää toisesta vain lyhyellä tuntemisella.
Olen joutunut jäädyttämään tunteet että voin olla hänen seurassaan. Se on tuntunut kyllä ihan hirveältä ja näytin varmaan hänelle sellaiselta joka ei ole kiinnostunut.

Anonyymi kirjoitti:

Olen samaa mieltä, mutta haaveilu sen ihmisen kohdalla voi olla turhaa.

Haaveilua voi johdattaa kuten ainakin minut kohti jotain hyvää.

Pitkästä aikaa tapasin nuoren naisen jonka aikaan saama tunne on juuri sitä tahtoisin elämääni. Eikä kyse ole siitä että hän on nuori ja kauniskin vaan että hän on hän.

Mitä tarkoitat? Hän on hän? Millainen hän on?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoitat? Hän on hän? Millainen hän on?

Vaikea selittää. Minun piti pohtia etten olisi vain kiinnostunut hänestä kun hän on nuori ja kaunis, mutta olen nähnyt riittävästi heitä ympärillä että tuosta vain kiinnostuisin. Jokin hänen luonteessaan on sellaista joka hivelee minua sopivasti. Jokaisella meistä on myös omat erikoisuutemme jotka tulevat esille kun toisene tutustuu.
Lievästi epäilen ettei hän varmaan näe samaa minusta, mutta sekin on ihan ok. En viitsisi pilata välejämme millään ylimääräisen haaveilulla joka ei olisi mahdollista.

Totta mutta se on eri asia Kenen kanssa. En halua tuottaa pettymystä niille jotka ovat minun tärkeimmät ihmissuhteet jo vuosikymmenien ajan.