Mun Masennus

Hei ystävä kallis.
Menehän kiireesti juttelemaan vaikka kouluterveydenhoitajan kanssa. Masennus on sairaus, johon täytyy saada apua. Itse olen kokenut useamman masennuksen elämäni aikana. Se on kamalinta mitä tiedän. Tällä hetkellä olen toipumassa. Takana on kolmen kuukauden makailu sängyn pohjalla. Lääkkeiden ansiosta ilo on palaamassa elämääni pikku hiljaa.
Minulla on viisi nuorta kotona, joiden elämässä yritän olla tukena. Sinulle toivon kovasti voimia. Paranet varmasti, kunhan haet apua!

Hei,

Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi tänne! Ja edelliseltä vastaajalta saitkin jo hyviä neuvoja.

Tässä vielä tiedoksesi pari paikkaa, jos haluat jutella tilanteestasi ulkopuolisen tahon kanssa. Näihin voit olla yhtyedessä matalalla kynnyksellä ja anonyymisti:

- Sekasin-chat nuorille, https://sekasin247.fi/

Sekasin-chat on auki vuoden jokaisena päivänä, maanantaista perjantaihin klo 9-24 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin 15-24. Chatissa päivystävät mielenterveyden ammattilaiset sekä koulutetut vapaaehtoiset.

- Tukinet -tukipisteesi netissä, https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi jutella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.

Lämpimin terveisin
SOS-kriisikeskus/Kata

Hei,
Olethan jo käynyt koulu terveydenhoitajan luona puhumassa asiasta? on hyvin tärkeää että saat apua.Tukinetistä saa tukihenkilön ja voi keskustella avoimesti.Olet tärkeä ja arvokas sen vuoksi tarvitset pikaisesti jeesiä.Kaikkea hyvää elämääsi.

Kouluterkkari voi auttaa! Ja Sekaisin -chat. Ja Nuorten mielenterveystalon masennuksen omahoito!
Älä epäröi hakea apua! Masennus on ihan tavallista ja siihen on tehokkaita keinoja!
Voimia sinulle!

Olen kohta 13v tyttö. Olen taistelu kohta 4v masennuksen kanssa. jos suoraa sanotaan nii masennus on perseestä. Olin osastolla 10vk. Tällä hetkellä kyllä haen itse apua. Mutta kadun sitä ylikaiken. Harkitsin pari kertaa tänävuonna itsaria. Jos mietitte tota nimee niin tuli mielee mitä äiti on sanonut.

No eipä ole äidiltä kauniisti sanottu. Mietin että miten voi edes noin sanoa, luulisin että itse en sanoisi. Tosin en ole kenenkään äiti, mutta siltikään.

Masennuksen kanssa ei saa jäädä yksin. Aloittaja kirjoitti myös kavereista jotka vain pilkkasivat. Se on väärää käytöstä mutta johtuu siitä että taitavat olla vähän hölmöjä, eivätkä ymmärrä masennuksesta mitään.

Mä olen jo " vanha akka " enkä ole itse masennusta suoranaisesti potenut, kaikenlaista muuta psyykkistä ongelmaa oli kyllä aikoinaan.

Näitä juttuja ei oikein ymmärrä sellaiset ihmiset jotka eivät ole itse kokeneet samanlaista.
Kannattaa yrittää löytää joku jonka kanssa olisi helppo puhua. Tuolla aiemmassa kohdassa olikin ehdotuksia kaikesta nuorille tarkoitetuista paikoista. sekaisin chat ym. Olkaa niihin yhteydessä koska niistä varmasti saa tukea vaikeisiin tilanteisiin.

Toivon teille tsemppiä ja valoisampaa tulevaisuutta! Vaikeudet ovat usein voitettavissa vaikka se voimia ja sitkeyttä vaatiikin. Luovuttaa ei kannata.

Kiitos kaikille jotka ovat auttaneet minua. Nykyään menee paljon paremmin. Tyttöystävän kanssa ollut kohta puolvuotta onnellisesti eikä masennuksesta paljoa ole jäljellä tietenki välillä aika maassa vanhoja muistellen. Mutta olen päässyt eteen päin kuitenkin. Kiitos