Tämän huonompaa ei voi olla. En ole ansainnut elää näin huonoa elämää.
Näin en ole iloinen enkä onnellinen.
Anonyymi
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Iloa ja onnea on ihmisen elämässä hyvin pieni murto-osa. Valtaosa on tavallista arkea ylä- ja alamäkineen. Jos ruusutarhaa haikailet, turhaan.
Jokainen on myös oman onnensa seppä. Kukaan muu ei iloa ja mielekkyyttä elämääsi kantaa, sinun itsesi pitää se sisältäsi löytää.
Uhriksi heittäytyminen ja surkeudessaan piehtarointi ja rypeminen ei mitään auta. Sinne jäät jos mitään asian eteen tee.
Laita itseesi elämää haittaava sähköjännite ja tule sen jälkeen kertomaan uudestaan.
Tuollaisen vastauksen voi kirjoittaa vain ihminen, jolle ei itselle ole tapahtunut juuri mitään ikävää tai ehkä yksi ikävämpi asia elämässä.
Koskaan ei voi tietää mitä joku toinen on kokenut tai kärsinyt.
Näin se on. Sanotaan vaan kaikesta mitä sattuu ja tekisin itse jotain ja tietyllä tavalla eikä ole mistään mitään tietoa. Valehdellaan vuosi kaupalla ja uskotellaan paremmista ajoista ja tehdään taustalla tihutyötä mikä keritään. Mistään ei ole muuta kuin haittaa ja sitäkään ei voida uskoa kun se ei koske omaa nahkaa.
Kunhan ihminen on täynnä sähköä ja kemikaaleja niin elämä menee hyvin eteenpäin. Olet pääasiassa kuollut etkä kykene mihinkään. Et tajua mistään mitään et edes jaksa tehdä mitään. Kaikki on vain erityisen tärkeää, kunhan muilla on mahdollisimman huono olla. Tämä ajatus varmasti vie ihmistä eteenpäin, ei todellakaan. Päinvastoin!
Ei ihme että ihmiset suomessa tekee niin paljon itsemurhia.
Ei yhtään hyvää asiaa, oloa, mieltä, tekoa, tai mitään positiivista tulevaisuuteen, menneisyyteen, mihinkään. Loputtoman pitkä aika turhaan, täysin turhaan.
No niimpä. Tuon joutuu itselleen joskus sanomaan ja toteamaan, että näin en ole onnellinen.
On asioita joihin voi itse vaikuttaa, kaikkeen ei voi. Sanotaan, että omaa suhtautumiseensa voi vaikuttaa.
Ei se ole aina niin helppoa. Voi olla elämässä paljon vastusta ja kuormaa, mikä rasittaa toisinaan saa sanoa ihan kohtuuttomastikkin ja syö miestä. Eikä kaikista ikävistä asioista pääse eroon vaan niiden kanssa on elettävä.
Uskon, että suurin osa ihmisistä on välillä onneton ja välillä onnellinen. Ja niinkin, että joistakin asioista on onnellinen ja joistakin ei. Jos on jokin niin suuri kuormittava tekijä, joka tekee elämän onnettomaksi niin sen työstäminen vie aikaa. On myös elämäntilanteita jolloin yksistään voi puhua selviämisestä. Kun elämästä on tullut hyvin haastavaa, ei välttämättä jää tilaa onnellisuudelle. Ei voi sanoa esim. Väkuvallan uhrille: ole onnellinen, että sinulla on ruokaa.
On tää maailma välillä niin kylmä ja sydämmetön, että ihan itkettää kärsivien puolesta ja me ihmisetki niin pösilöitä.
Pitää sitten vain palata aikaan jolloin olin aina onnellinen. Silloin käytin huumeita.
Asioita ei kannata käsitellä ainakaan terapiassa. Ellet sitten halua olla sairas, työtön, rahaton, hyljeksitty, ystävätön, tahallisesti muiden vihattu, masentunut, ahdistunut jatkuvasti. Näin on oma kokemukseni.
Tahallisesti tuhottu, tahallisia vääriä päätöksiä, kaikkea mahdollista huonoa mitä vain voi ihmiselle tehdä ja ilman mitään syytä. Kuka haluaa elää tälläistä elämää.
Erikoista. Yleensä kuulee päinvastoin, että huumeidenkäytöstä etoon päässyt tuntee olonsa onnellisemmaksi.
En usko huumeiden tuovan onnea. Niiden käytön rinnakkaisvaikutukset kun tiedämme niin ei paljon naurata. Tieten jos on valmis maksamaan sen hinnan, että lopulta on terveys mennyt ja rahat ja adunto jne jne ja ystäväpiiri koostuu lähinnä huumeidenkäyttäjistä ja elämä pyörii ja on kaventunut siihen mistä saa seuraavan huumeannoksensa.
Näin ei ainakaan käynyt omalla kohdallani. En ole hymyillyt, ollut iloinen, terve, kyvykäs, tai ole ollut edes ihminen muiden silmissä sekuntiaakaan ilman päihteitä. Uskomukset ei aina pidä paikkansa, kuin eivät nytkään. Terveys meni kun lopetin päihteet. Ei enää koskaan ilman niitä. Ei ole aikaa hukattavaksi elämää, mikä ei ole elämisen arvoista millään tavalla.
Tunnen rakkautta ja onnea. Outoa, niin se mieli muuttuu mullakin
Mielummin vaikka niin jos vaihtoehto on tämä helvetti. Pieniä asioita verrattuna nykyiseen paskaan.
(Vastaus siis tähän)Erikoista. Yleensä kuulee päinvastoin, että huumeidenkäytöstä etoon päässyt tuntee olonsa onnellisemmaksi.
En usko huumeiden tuovan onnea. Niiden käytön rinnakkaisvaikutukset kun tiedämme niin ei paljon naurata. Tieten jos on valmis maksamaan sen hinnan, että lopulta on terveys mennyt ja rahat ja adunto jne jne ja ystäväpiiri koostuu lähinnä huumeidenkäyttäjistä ja elämä pyörii ja on kaventunut siihen mistä saa seuraavan huumeannoksensa.
No joops. Tuo on sinun oma valintasi, mikäpäs siinä sitten. Kukaan kun ei voi elää kuin sitä omaa elämäänsä.
Sekaisin voi mennä mistä vaan ja kylmää järkeä päässä on missä vain. Se että on vaikkapa mielenterveyspotilas ei tarkoita, että on tyhmä.
Niinhän se kuitenkin usein menee, että kun elämä lähtee luisumaan niin kulma kallistuu ja syöksylasku alkaa. Mutta tuon laskun vauhdissakin voi pyrkiä pitämään päänsä kylmänä ja suojella noin itseään ja omaa sisintään. Arvostaa itse itseään, eikä suostua yskomaan sitä, että on huonompi muita, vaikka kallustuskulma on jyrkkä ja suhdanteet laskusuuntaiset.
Oma mielipiteeni on että terapia ja lääkkeet vie viimeisenkin halun yrittää nousta päihteistä ylös. Niiden kanssa elämä on yhtä helvettiä suoraan sanottuna ja hyvää päivää et näe koskaan.
Ei meistä kukaan ole ansainnut huonoa elämää. Se vain tuntuu joskus huonolta, kunnes taas tulee parempi aika ja elämä hymyilee...
Kyllä tämä kaikki on yhdelle ihmiselle liikaa. Ei mitään järkeä koko touhussa.
Oletko koskaan tehnyt tai auttanut lähimmäistäsi.
Oletko koskaan pakottanut itsesi hymyilemään ja tarjoamaan auttavaa kättäsi kun joku toinen on huutanut ( äänettomästikin) apua?
Oletko koskaa tarjoutunut tekemään muiden kanssa asioita: rakentelemaan, jumppaamaan, urheilemaan, lenkkeilemään, kokkaamaan, laulamaan, auttamaan naapurisi vanhusta pihan siivouksessa, jne jne jne jne....
Vai tuijotatko kaikista mieluiten vain omaan napaasi huomaamatta keitään muita, välittämättä kenestäkään toisesta.
Viitsimättä nähdä edes yhden molekyylin verran vaivaa keskittäytyä mihinkään positiivisempaan?
Jos vastauksesi kaikkiin noihin on kielteinen ja välttelevä ( mutku en mää uskalla, mutku en mää viisi, mutku ei must oo mihinkää kuiteskaa jne. ), nii sitten kenenkään tai sinun itsesikään on mahdoton nousta tuolta nevatiivisen allon pohjalta.
Yksikään ei voi nousta, nauttia, kokea positiivista, tehdä positiivista, auttaa, yrittää mitään jos taustalla on muita sähläämässä. Se ei vain ei ole mahdollista. Ilman yhtäkään toista vastaisin kaikkiin kyllä, nyt vastaan en, koska mitään ei ole mahdollista toteuttaa. Enkä myöskään ole toteuttamassa! Täysi rauha, täysi yksinäisyys ilman mitään. Sitten alkaa tapahtua, muuten ei. En ole mikään orja tai muu väline muille.