Ikävöin niitä hetkiä kun keskustelimme aina silloin tällöin. Joskus enemmän, joskus lyhyemmin. Siinä hetkessä oli yleensä vaan niin ihana olla. Kliseistä sanoa että kuin kuplassa, mutta niin nyt vaan oli. En muista koska olisin katsonut ketään niin kuin sua, vaikka olenkin sosiaalinen ja iloluonteinen ja monta miestä nähnyt. Moni varmasti ympärillä näki myös sen, varsinkin töissäsi. Siksi tulin varovaiseksi. Halusin suojella sua, ettet joudu selittelemään. Minä olen töissäni joutunut puolestani selittelemään miksi välimme ovat "oudot". En vieläkään ymmärrä mitä välillämme on, mutta tiedän olet minulle liian tärkeä, ja ajattelen sua aina kun kiireltäni ehdin. Nyt aika kuitenkin käy vähiin, ja jossain vaiheessa tulee aika jolloin emme enää näe. Sinä lähdet maailman tuuliin😉 minä jään muistelemaan😁
Ikävöin niin
Anonyymi
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hohhoijaa
Tuunhan mie takas
Taidan napata sut mukaan niihin maailman tuuliin. Voidaanhan me tulla aina takas😁
Eipä taida onnistua :-) napata mukaan, valitettavasti.
Mihin päin?
Kyllä me vielä nähdään :)
Nähdään joo, mutta ei loputtomasti🙁 eikä seiniä pitkiä kävely vie asiaa eteenpäin.