Hei,
Opetustv:n kemia 3 kurssin seoslaskussa ei kerrota miten tuo x ratkaistaan.
Kyseessä siis lasku 3/2*(x g /26,98 g/mol) ((1-x) g / 65,39 g/mol) = 0,04 mol
ja opettaja kertoi vastaukseksi x=0,6 g
Voisiko fiksu selventää miten noi pitää laskea auki.
https://www.youtube.com/watch?v=1IphEO7jHqU&list=PL2C6FE8299D7E5E5B&index=4
Opetustv:n kemia 3 kurssin seoslaskussa ei kerrota miten tuo x ratkaistaan.
Kyseessä siis lasku 3/2*(x g /26,98 g/mol) ((1-x) g / 65,39 g/mol) = 0,04 mol
ja opettaja kertoi vastaukseksi x=0,6 g
Voisiko fiksu selventää miten noi pitää laskea auki.
https://www.youtube.com/watch?v=1IphEO7jHqU&list=PL2C6FE8299D7E5E5B&index=4
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo x ratkaistaan laskimella, esim. TI-Nspiressa solve-komennolla. Kemian yo-kokeessa ei vaadita, että kokelas osaisi ratkaista yhtälöitä. Yhtälö pitää ainoastaan esittää ja todeta, että x on näin suuri, kun laskin niin ilmoittaa.
Ylioppilastutkinnossa eri tarvitse esittää että tajuaa asiasta jotain tai yhtään mitään. Jonkinasteinen luku- ja kirjoitustaito riittävä niin että osaa jotain kaavakirjasta paperille kopioida.
Okei, kiitos vastauksesta.
"Ylioppilastutkinnossa eri tarvitse esittää että tajuaa asiasta jotain tai yhtään mitään."
Toki kokeesta läpipääsyyn ei vaadita juuri mitään, mutta hyvän arvosanan saaminen on työn takana. Uuden opetussuunnitelman (LOPS2016) myötä yo-kokeet muuttuivat juuri siihen suuntaan, että niissä nimenomaan mitataan sitä, miten kokelas ymmärtää ilmiöitä ja pystyy antamaan niille perustellun selityksen. Minusta tämä suuntaus on hyvä. Aiemmin yo-koe on mitannut paljon vahvemmin tuota mekaanista ratkaisuprosessia, jonka kuka tahansa on pystynyt oppimaan ymmärtämättä juurikaan mitään kemiasta.
Toki siitä olen huolissani, että matemaattisuus fysiikassa ja kemiassa on vähentynyt runsaasti ja se vähäinenkin matemaattinen ajattelu nykyään ulkoistetaan symbolisen laskimen tai muun ohjelman hoidettavaksi.
Se, että osaa käsin pyöritellä mutkikkaitakin matemaattisia lausekkeita, ei ole enää niin tarpeellinen taito, että sitä pitäisi tavoitella ja sen opetteluun aikaa kuluttaa. Pyörittelyn voi suosiolla jättää laitteiden ja ohjelmistojen tehtäväksi. Tietysti perusasiat tästäkin on syytä osata, mutta ei se suinkaan ole matemaattisen ajattelun ydintä.
Sen sijaan aikaa kannattaa käyttää sen opetteluun, miten ja mitä periaatteita soveltaen perusyhtälöt saadaan aikaan ja mitkä ovat tavat, joilla yhtälöt ratkaistaan ja mitkä ovat kunkin ratkaisutavan ominaisuudet. Tärkemmäksi tulee kuitenkin sen opettelu, että pystyy muuttamaan reaalimaailman ongelman matemaattiseksi, ilmiötä kuvaavaksi yhtälöksi. Yhtälön voi sitten rauhassa ratkaista laskimilla tai symbolimatematiikkaohjelmistoilla.