Eli kannattaako yrittää suhdetta, jos muuten synkkaa loistavasti, mutta ei sytytä seksuaalisesti? Aika vaikea nimittäin löytää naista, jonka kanssa molemmat onnistuisi.
Muuten synkkaa mutta ei ole sitä kemiaa
Anonyymi
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
En kykenisi itse aloittamaan suhdetta jos en tuntisi fyysistäkin kiinnostusta toiseen, edes orastavaa. Mutta sitten on ihmisiä jotka haluu uskoa että se voi iskeä myöhemmin tai ajattelee ettei se puoli ole niin tärkeää. En tiedä missä väleissä nyt olette, mutta kai jo suutelusta saa jonkun käsityksen, että onko tässä yhtään mitään? :)
Voi sanoa että tunnen hänet melko hyvin ja kuten sanottu, sitä kemiaa ei välillämme ole. Itsekin tietysti ajattelen, että se on puute ja siksi nyt täälläkin kysyn mielipiteitä. Parisuhdetta ei ole helppo löytää, eikä yksinkään haluaisi loputtomasti olla. Meillä on samat näkemykset elämästä yleensä ja yhteisiä puheenaiheita riittää. Nautin hänen seurastaan ja helposti menee tuntikausia huomaamatta. Olemme molemmat olleet yksin useamman vuoden. Olen alkanut miettiä, että ehkä pitää joustaa jossakin asiassa jos haluaa parin löytää. Onko seksi lopulta niin tärkeää kun ajattelee pidemmällä tähtäimellä, en tiedä.
Kysyt siis, että kannattaako yrittää saada intohimoton ja seksitön suhde toimimaan? Jos ette ole aseksuaaleja, niin tuskin. Ystävien kanssa usein "synkkaa" mutta ei ole "kemiaa". Olette siis ystäviä. Kysyt siis, että kannattaako ystävyyssuhdetta lähteä muuttamaan parisuhteeksi? No, miksipä ei, koska ei elämä niin vakavaa ole. Onko se kannattavaa? Riippuu keneltä ja miltä kannalta kysyy, mutta jos vastaat kysymykseen "haluatko jatkossakin olla hänen ystävänsä?" kyllä, niin sitten se ei liene kannattavaa.
Ole hyvä.
Emme ole aseksuaaleja, tekisi melkein mieli sanoa että valitettavasti. Olen nimittäin tullut siihen tulokseen, että on mahdotonta löytää nainen, joka on vapaa ja jonka kanssa synkkaa sekä seksuaalisesti että muutenkin.
Haluan olla jatkossakin hänen ystävänsä, eikö hyvässä parisuhteessa olla myös ystäviä? Tai ehkä tarkoitit ystävyyden särkyvän, jos parisuhde ei onnistuisikaan. Sitä en tietenkään toivo.
Itse en näe tuossa tilanteessa mahdollisuutta parisuhteeseen. Te olisitte edelleen ystäviä tai kämppiksiä. Ei se siitä parisuhteeksi muutu vain päättämällä, kyllä sitä toista pitää haluta, seksihän juuri erottaa ystävyyden ja parisuhteen.
Ystävyyttä johon kuuluu seksi kutsutaan panokaveruudeksi, ei parisuhteeksi.
öö. mikä on sitten parisuhde?!
Ero parisuhteen ja panokaverin välillä on minun mielestä se että parisuhteessa elävät jakavat arkensa, kun taas toinen.. no sanahan sen jo kertoo, eli jaetaan vaan alastonta aikaa eikä muuta.
Aikaisemmissa suhteissani on ollut seksiä, mutta mitä jos tässä ei olisikaan, onko sillä pidemmän päälle merkitystä? Tunnen kaksi vuosia yhdessä ollutta pariskuntaa, joilla ei ole enää pitkään aikaan ollut seksiä. Tiedän tämän koska ovat lähipiirissäni. Toinen on naispari ja toinen heteropari. Kuitenkin nämä parit haluavat jatkaa yhdessä, heillä on muita yhdistäviä asioita. Tietysti kyseiset tilanteet eroavat omastani siten, että näillä pareilla on kuitenkin alunperin ollut seksuaalinen suhde.
Minä ainakin loukkaantuisin ihan jäätävästi, jos joku nimittelisi panokaverikseen.
Voi onnistuakin. Joskus se seksuaalisen halun herääminen ottaa oman aikansa. Itselläni on yksi tällainen kokemus, jossa kaikki lähti ystävyydestä eikä alussa kummallakaan ollut mitään haluja. Ne tulivat vasta myöhemmin.
Itsekin mietin että ehkä pidemmän päälle jopa intohimo syttyisi meidän välillämme. Toisaalta olemme tunteneet jo vuosia, voi olla ettei se ole realistinen ajatus enää. Kiinnostava kuulla että sinulle on niin käynyt. Tunsitteko kauan ystävinä ennen parisuhteen aloittamista?
Minä taas en usko,että seksuaalinen halu herää myöhemmin tai itseni kohdalla ei näin ainakaan asiat toimi.Kyllä se kipinä on jo heti alusta ja sitä puhalletaan roihuksi yhdessä.
Noin varmaan on useimmilla, mutta mistä sen varmasti kukaan tietää etukäteen.
Jos noin vahvasti itsekkin epäilet niin kannattaako riskeerata hyvää ystävyyssuhdetta...
Ne sydämet särkyy juuri tuommoisissa peleissä, paitsi jos toinenkin osapuoli on valmis tuollaiseen yritykseen... mutta teidän pitää keskustella asiasta ja yhdessä päättää etenettekö...
Tottakai yhdessä nämä asiat muutenkin päätetään, en minä yksin tätä asiaa ole alkanut pohtia, vaikka tässä yksin kirjoitankin. Sydämien särkyminen olisi huonoin mahdollinen seuraus, ajatuksena on päinvastoin saada aikaan molempia tyydyttävä ratkaisu. En tiedä onnistuuko tällainen ja siksi tätä täälläkin pohdin. Hyvä kuulla ulkopuolisten mielipiteitä.
Hyvin järkevästi sinä tätä asiaa pohdit... oletko varma siitä kemiasta, se ei aina ole räjähtävää intohimoa vaan voi tulla hiljaa hiipien... ja silloin se voikin olla elämän mittainen juttu...
Tässä on positiivisena tekijänä vielä, että meillä on hyvin samankaltainen tausta ja nykyinenkin elämäntilanne on yhtäläinen. Eli molemmilla on asiat kunnossa taloudellisesti ja muutenkin vakaa tilanne. Uskon että arkinen yhteiselämä sujuisi, kun mieltymyksetkin ovat pääosin samoja. Luonteeltammekin olemme melko samanlaisia eli kemia on tosiaan ainoa mikä meiltä puuttuu.
Minusta kuulostaisi siltä, että teistä voisi tulla hyvät ystävät. Niitä on melkein ihan yhtä vaikeaa löytää kuin elämänkumppaniakin.
Hyvä kysymys, minulla on vähän samantapainen tilanne erään naisen kanssa, mutta toisella on kyllä ihastumisen tunteita. Sinun tilanteesi on ikään kuin tasa-arvoinen, jos kummallakin on ystävyyden tunteita toista kohtaan. Voisitteko vaikka puhua asiasta ihan avoimesti ja käydä läpi kaikki skenaariot, vai tuntuuko se liian analyyttiselta?