Mokaan aina, kun menen vahvojen tunteiden kanssa niin lukkoon, etten saa edes hymyiltyä. En pysty toimimaan niinkuin pitäisi. Ja sitten pilaan kaiken.
Ottaa päähän, kun en saa ilmaistua tunteitani
Anonyymi
36<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Mitä haluaisit hänelle sanoa/kertoa jos et menisi lukkoon?
Olis paljon sanottavaa. Esim. se, että mulla on paljon tunteita häntä kohtaan ja välitän. Ja pyytää anteeksi kaikesta. Ja kertoa tämä totuus siitä, miksi vaikutan siltä, kuin ei kiinnostaisi. Ja puhua tietysti muutenkin kaikkea. Nyt taitaa olla myöhäistä.
Ei välttämättä ollenkaan ole myöhäistä.
Hän teki sen kyllä selväksi, että on. :(
Ja lisäksi en osaa akuutissa tilanteessa tulkita toista ihmistä. Tajuan aina vasta jälkeenpäin asiaa mietittyäni, jos silloinkaan. En edes tajunnut hänen hymilevän minulle, vaan luulin, että hän hymyilee, koska hänellä on hauskaa. Jälkeenpäin tajusin. :(
Tämä oli siis aloittajalta
Mikä kohta niinku?
Tuo, että en osaa tulkita toista ihmistä
Vastaan kuin hänelle. Siis kyllä tiesin ja olin ymmärtäväinen alusta lähtien, sen suhteen että sulla on jokin autistimin tai aspergerin kirjo. Kesto ja sietokyky se on kuitenkin mullakin :) Ei vuosia jaksa kukaan.
Oletko minkä ikäinen ?
Ei ole diagnosoitu, oon tosin epäillyt sitä. Ja ymmärrän kyllä jos tuli sietokyky täyteen. Harmittaa vaan kun tiedän, että tämä helpottuisi siinä vaiheessa, kun tilanne on edennyt pidemmälle. Tuo paha lukkoon meneminen menisi ohi aika nopeastikin ja jos tapaaminen on sovittu, pystyn varautumaan siihen ja toimimaan normaalimmin.
Minkä ikäinen tämä joka vastaa kuin omalleen on?
Minä kuulun autisminkirjon viitekehykseen ja siksi yllättävät tilanteet voivat olla minulle todella vaikeita ymmärtää ja sopeutua. Olen joskus liikkuessani valmistautunut, että jos kohtaan ns, tutun ihmisen voin jutella hänen kanssaan. Mutta jos kestää kauan ettei tällaista kohtaamista, niin sitten ole taas siinä tilanteessa etten pystyisi sanomaan yhtään mitään.
Ymmärrän hyvin. :) Pitäisi varmaan alkaa tehdä jatkossa noin.
Pakko kyllä sanoa tähän vielä, että hän ei ehdottanut tapaamista kertaakaan. Että ei ole kaikki syy minussa sen suhteen, ettei koskaan saatu tapaamista sovittua.
Ei autistikaan kaikkea siedä eikä hänkään ehkä vuosia jaksa. Aina ei voi onnistua ja silloin kannattaa siirtyä seuraavaan, jotta omakaan sietokyky ei rasittuisi liikaa. Tämän kun autisti oppisi tajuamaan ajoissa, niin ei tarvitsisi tapella tuulimyllyjä vastaan. Itsensä siinä vain rikkoo.
Meinaatko tosissasi että olet odottanut vuosikausia hlöä jolle leimaat ko piirteitä ?
Jos hlöllä olisi tuollaisia leimallisia piirteitä, niin hänhän ei flirttailisi tai tekisi muutakaan näkyvää sellaista, mikä saisi sinut luulemaan hänellä olevan aikomuksia sinun suhteen? Tai erehdyt itse aspergimäisenä tulkitsemaan ihmisten normaaleja kanssakäymis haluja suuremmiksi mitä ovat, tunnistatko tuota itsessäsi?
Oletko odottanut jotain ihmistä vuosikausia ilman mitään vuorovaikutusta? Istunut kotona odottamassa malttamattomana luulojesi pohjalta?
Ilman mitään edistystä vuosikausia, onko sinulla suurempia Aspergerin oireita kommunikaation kanssa, omien toiveidesi ilmaisussa joita ilmaiset olevan mutta toivot että joku aspergeriksi leimattu tekisi aloitteen? Miksi? Mihin perustat toiveesi, luulosi? Pidät yllä uskoa itsesi olevan jonkun Aspergerin tähtäimessä? Haluat tuntea olevasi haluttu vuosikausia odottaen?
TV:ssä tuli elokuva missä mies neuvoi nuorta naista suhderintamalla, kysyen onko tyyppi soittanut pari viikon sisällä jos ei, unohda, ei ole kiinnostunut jne. Faktahan on jos kiinnostusta on sen pohjalta toimii, jos ei ole, niin muutamassa viikossa tulee se fakta mennä jakeluun. Vuosia odottelua toisen toimivan? tuo on jo passiivisista passiisivisin naisen kuvake, harhainen vaaleanpunainen unelma. Tuskin todellisuuden taju tallella.
".... onko tyyppi soittanut pari viikon sisällä jos ei, unohda, ei ole kiinnostunut jne. Faktahan on jos kiinnostusta on sen pohjalta toimii, jos ei ole, niin muutamassa viikossa tulee se fakta mennä jakeluun" .
Muuten hyvä, mutta tuo kahden viikon sääntö ei päde jos ihastuksen kohteena on varattu. Häneltä ei voikaan odottaa jatkuvaa yhteydenpitoa.
Miehenä sanon suoraan että osa tilanteista on hemmetin vaikeita.
Nainen ei osaa usein näyttää vihreää valoa vaikka haluaisi eikä usein punaistakaan vaan se on kovin usein keltainen tai joudut arvailemaan vaihtuuko se vihreäksi vai punaiseksi.
Se on todella rasittavaa ja usein kun on itse panostanut niin saa kylmää selkää kun taas kun on itse väsynyt niin toinen on yhtäkkiä ihan kympillä mukana.
Meidät suomalaiset, erityisesti miehet, on opetettu olemaan hymyilemättä ja sellaisia tunteita kertomattomia mörrimöykkyjä sekä yleisesdti ihmisten kanssa naama viivalla olevia tosikkoja.
Yritä siinä sitten tulkita toista tai suhtautua tähän sopivalla tavalla.
Harmittelen itse ihan tätä samaa asiaa, mutta kyse on osittain kulttuurista ja tavoistamme. Esimerkiksi naisten kyvyissä flirtata jne. olla mukana tilanteessa on huomattavasti parannettavaa.
Kyllä mulla on kokemus että naiset näyttää kiinnostuksen suoraan. Ehkä puhumme eri ikäisistä?
2001-1980 syntyneet naiset ovat rohkeita. Tytöille pisteitä. Ovat ujompaakin miestä auttanu alkuun
Ei pidä paikkaansa. 2001-1980 syntyneet naiset -kommentilla nauran ihan päin naamaa.
Ehkä naiset ei jäädy sun kanssa sitten lainkaan, mutta joissakin tilanteissa naiset ovat hämmentävän sosiaalisesti avuttomia kun pitäisi osoittaa kiinnostusta.
Vrt. ulkomaalaisiin naisiin.
Mulle on tultu sanoon et tykkää ja et haluis tavata kahden.
No onneksi olkoon. Olet yksi sadastatuhannesta onnekkaasta.
Ainoat jotka noin tekevät ovat baariruusuja, hieman epätoivoisia pyöreitä tai yh-äitejä.
Nämä ovat olleet ihan nättejä likkoja. Varmaan vanhemmat naiset voi ujostella jos ajattelee että miehen tehtävä on tehdä aloitteet. Nuoret likat on jo sukupuoliroolittomassa nykyajassa kiinni
Ehkä 90-luvulla syntyneet ja siitä pitemmälle eteenpäin.
Ero nimittäin 80-90 luvulla syntyneiden suomalaisnaisten ja ulkomaalaisten välillä on valtava.
Saat kuulla jo pian vaikka mitä, kehuja jne. kosketuksia, suomalaismuijat taas ovat nyrpeitä ja "omanarvontuntoisia" (anna mun nauraa, mitä arvoa se on?) etteivät osaa olla aktiivisa paitsi kännissä.
Alkoholin vaikutuksen alla sitten kelpaa lähes kuka vain kunhan saa seksiä. Mikä hävettää valtavasti.
Kyllä yksikin likka oli 82 syntynyt ja selvinpäin teki aloitteet
Taitaa olla toi mies tekee aloitteen ajatus enempi tuon 70-40 luvulla syntyneiden ajattelua
70 -luvulla syntyneet naiset, ovat myös seksivitsejä paheksuvia. 2001-1980 syntyneet nauraa niille ja kertoo itsekin niitä.
Näitä yksittäisiä onnen kantamoisia voi sattua joukkoon.
Tästä on keskusteltu kavereiden kanssa usein ja todettu että tuo mitä juuri sanoin pätee.
Ellet ole satumaisen komea tietysti. Sitten ehkä.
Minulle ei ole tehty yhtään aloitetta selvin päin. Flirttailtu toki on ja vihjailtu varattunakin.
Kännissä kyllä yritetty vaikka vähän mitä.
En mä rumaakaan ole.
Naiset valehtelee ikää alaspäin
Ehkäpä on nainen ollut 70-luvulla syntynyt vaikka väittänyt itseään nuoremmaksi ?
Ehkä meidän molempien on helpompi kirjoittaa. Minäkin olen hyvin ujo oikeassa elämässä.
Tiedän, että sinä pidät minusta niinkuin minäkin sinusta. Välitetään toisistamme. Se on aina arvokasta.
Ei se tästä molemminpuolisesta irtipäästämisestä muutu. Muuttaa muotoaan ehkä mutta on aina olemassa. Sinä tiedät, että minä välitän taustalla ja minä tiedän. Se tekee elämästämme turvallista.
Meillä hän oli se joka halusi päästää irti, minä en olisi halunnut. :/
Join the club.
Eli on meitä muitakin samanmoisia. Normaalisti olen erittäin ulospäinsuuntautunut, puhelias ja avoin. Juttelen vieraillekin ihmisille helposti mistä vaan, mutta sitten kun osuu kohdalle tyyppi, joka saa ihan kummallisen lukon päälle... Ei tule sanaakaan suusta ja karkaan paikalta.
Ehkä voi olla liikaa tunnetta, jota ei vaan pysty käsittelemään. Mulle ainakin se yksi kerta kolahti ihan eri tavalla, kun koskaan ennen tai sen jälkeen.
Ei siitä mitään siis seurannut, kun ei ollut edes tietoa kuka hän oli, mutta paljon se opetti minusta itsestäni. Tunnen itseni nykyään paremmin ja luotan itseeni ja omiin tuntemuksiin, hyvässä ja pahassa.
Jutteleminen ja normi oleminen on paljon vaikeampaa ihmisten kanssa joihin on paljon tunteita. Noi asperger ja muut diagnoosit täällä on outoja ellei täällä sitten tosiaan ole porukkaa, jotka tietää toisensa tautaja myöten hyvin. Ihaltavaa avoimuutta.
Oletko aloittaja muuten sosiaalinen? Itse joskus mietin voiko muuten sosiaalinen ihminen muuttua ihastuessaan ujoksi. Ei koskaan selvinnyt oliko ihastukseni hiljaisuus äänetöntä kieltäytymistä vai ujoutta/arkuutta.
On ujoutta jonkin verran muutenkin, mutta pahenee huomattavasti ihastuessa. Mulla on sosiaalisesti rohkea kaveri, joka ihastuessaan muuttuu ujoksi, joten kyllä voi.
Ehkä parasta on luottaa omaan intuitioon ihmistuntemuksessa. Sen pohjalta myös kannatus sulle. Omat säätämiset meni sen verran vaikeiksi, että toivotin heipat. No... silti täällä edelleen pyöritään. Vaikka aikaa olisi kulunut, niin aina kannattaa yrittää edes kerran. Et voi tietää kaipaako toinen sinua. Varsinkin näin some-aikakaudella on vähän helpompaa laittaa viestiä kuin ennen vanhaan - aina se on enemmän kuin ei mitään ja joskus elämä yllättää positiivisestikin.