Ei tule mieleenkään pohtia pitäisikö ottaa lävistyksiä kieleen tai tatuoitu perhonen takapuoleen. Äärimmäisen harvoin tuntee pakottavaa tarvetta lähteä yön pimeydessä töhrimään graffiteja julkisiin sieniin.
Olen 70-vuotias, mutta jos olisin elänyt terveellisemmin,
saattaisin olla jo 75-vuotias.
Aika kuluu ihmeen nopeasti elämän lyhyyttä pohtiessa.
Selvittyäni jotenkin lapsuudesta, nuoruudesta ja keski-iästä huokaisin:
Enää vanhuus sählättävänä.
(Mietteitä humoristi Juhani Mäkelän kirjasta "Noin seitsemänkymppisen kirja")
Olen 70-vuotias, mutta jos olisin elänyt terveellisemmin,
saattaisin olla jo 75-vuotias.
Aika kuluu ihmeen nopeasti elämän lyhyyttä pohtiessa.
Selvittyäni jotenkin lapsuudesta, nuoruudesta ja keski-iästä huokaisin:
Enää vanhuus sählättävänä.
(Mietteitä humoristi Juhani Mäkelän kirjasta "Noin seitsemänkymppisen kirja")
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hauskoja ja leppoisia mietteitä, ihanaa että niitäkin on välillä !
Katsoin aikoinaan Juhani Mäkelän ohjelmia,
"Satunnainen matkailija" taisi olla nimi ?
Muistatteko niitä ?
Ne oli mukavia ja niissä oli mukavaa huumoria.
Huumori taitaa olla katoavaa kansanperinnettä ?
Kirjallisuus yrittää pyrkiä esiin eri aloituksissa, mikä on ilahduttavaa ilmiö.
Lisää kiitos !
Olen kuitenkin nähnyt tuollaisen: Laboratorio käynnillä siinä istuskellessa paikalle tulla paukkasi sellainen..no, viisviitonen naisihminen, aiheuttaen yleistä supinaa ja päiden kääntelyä, ja myös sellaisia pieniä hymynkareita.
Olipahan ilmestys! Vaatteet kokolailla tarkoin kuin olisi 15 vuotiaalta tyttäreltään kaapin tyhjentänyt, jonkunsortin bändipaita päällään, hiukset usealla eri värillä sinnetänne sojottaen, punaiset tennarit jalassa, taisipa olla muutama lävistyskin naamassa ja pisteenä iin päällä: purkkaa jauhava suu.
Tietenkin jokaisen oma asia se pukeutuminenkin mutta aikuisen naisen päällä mieluummin näkisin ikäänsä sopivan vaateparren kuin liioitellun nuorekkaan asun.
Juhani Mäkelän kirjoissa on lempeää, mutta myös lempeän terävää huumoria,
joka sopii kaikille ihmisille ja erikoisesti ihmisille, joilla pipo kiristää.
Juhani Mäkelän mietteet pistävät ajattelemaan,
pitääkö itsensä ja kaikki asiat ottaa niin haudanvakavasti eli
ne auttavat myös nauramaan itselleen, omille ajatuksilleen ja omille käsityksilleen.
Samoja efektejä tulee Veikko Huovista lukiessa. Tämän lajin huumorin edustajia on vähän Suomessa. Jos olisi lukisin mielelläni.
Onko vinkkejä samantyyppisistä kirjoittajista ?
En viitsi enää käydä edes omppuvarkaissa, vaikka lähellä olisi mahdollisuus.
Laiskistunut olen moiseen suorittavaan työhön, ostan kaupasta.