Tapasimme siellä tanssilavalla silloin joskus ja halusit aloittaa seurustelun kanssani, mutta en voinut suostua pyyntöösi. Kuten ehkä muistat kerroin syyn miksi en voi aloittaa seurustelua ja olit kovin murheellinen. En voinut tilanteelle mitään. Syitä oli useita ja erään asian jälkikäteen ikään kuin sielujen tietä kerroitkin minulle, mutta arvelin, ettei asia ole vakava. Tämä asia koski perhettä, jossa kasvoin aikuiseksi. Myöhemmin ilmeni, että asia on todella vakava ja uskon sinun yhä muistavan asian. Lisäksi muistelen, että olisin käyttäytynyt alhaisella tavalla sinua kohtaan kohtaamisen jälkeen, mutta nyt tuntuu vahvasti siltä, etten ole ollut käytökseltäni alhainen. Käytösluulot lienevät väärinmuistamisia. Tiedät kai, että minulla on amnesiaa, mutta asia on hallinnassani. Olen kovin vakuuttunut, että tapaamme vielä ennen kuolemiamme. Rakkaudella A ( sukunimi ).
Paula, silloin joskus.
Anonyymi
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No niin. Mehän olemme vain ystäviä ?
Aloittajan viesti on hämmentävä, mutta muistin hataruus saattaa vaivata minuakin. Vakavia asioita oon ollut. Kun on kulkenut yksikseen kaiken läpi, ei paljoakaan tule miettineeksi enää muita. Jos ei ole tukena sellaisina aikoina, niin tuskimpa on toiselle silloin kovinkaan merkittävä. Mutta kaikkea ei silti voi aina tietää.
Vaikka onkin pärjännyt itsekseen kaikista vaikeuksista huolimatta, niin ei todellakaan ole pajon hyviä ajatuksia miehestä, joka naureskelee sille, että naista halutaan vahingoittaa.
Kuka sellaista elämäänsä tarvitsee, kysyn vaan.