Siinä kysymys kaikille neitsyille, mikset ole (vielä) saanut?
Mikset ole saanut?
still dreaming
166530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
En ole hirveän sosiaalinen, varsinkaan mitä naisiin tulee. En ole tarpeeksi röyhkeä, olen liian nössö ja ujo enkä uskalla tehdä itse aloitetta edes viattomassa mielessä saati sitten että olisin seksiä saanut; Pelkään nolaavani itseni. Enkä ole tarpeeksi unelmallinen että naiset olisivat aktiivisempia. Ja olen siis 22-vuotias, eikä tässä vaiheessa tunnu enää kelpaavan merkityksetön seksi vain siksi, että pääsisin poikuudestani eroon.
Ei sillä etteikö merkityksetön seksi olisi (varmaan) kivaa, mutta enää tässä vaiheessa poikuuden menetys ei ole mikään pakkomielle että pitäisi päästä panemaan ihan ketä tahansa.
Minulla on ihan sama juttu kun tässä edellisellä vastaajalla, paitsi että olen paljon vanhempi. Minullakin oli se vaihe että "hälläväliä vaikka poikuus on tallella", mutta nyt taas se vaihe että haluaisi tästä piinasta eroon.
Itse menen usein selvin päin aivan lukkoon naisten kanssa, en keksi mitään puhuttavaa heidän kanssaan ja se menee ihan sönköttämiseksi minun osaltani se juttelu. Pelkään nolaavani itseni ja silloin tietenkin nolaan itseni kun sitä jatkuvasti naisen seurassa pelkään. Tiedän kyllä että naisten kanssa voi jutella melkein samoista asioista kun miesten kanssa, mutta en jotenkaan osaa sitä tehdä sitten kun tilanne on päällä.
Tiedän...olen onneton naisten kanssa kun en osaa toimia oikein.
Minulla on kyllä kavereina muutama nainen, ja heidän kanssaan tulen toki juttuun. Mutta auta armias jos pitäisi tutustua (tai tekisi mieli tutustua) johonkin uuteen naiseen, niin kylläpä vetää sanattomaksi. Tai sitten kun joku kaveri yrittää oikein vartavasten "parittaa", ja vaikka tulisinkin juttuun toisen paritettavan kanssa, niin en pysty olemaan röyhkeä, vaan siinä väkisinkin ajautuu "vain kavereiksi". Ei sillä, että kaveruudessa jotain vikaa olisi, mutta... mutta.
Luulen kyllä, että itsellänikään tämä hälläväliä-vaihe ei ole pysyvä, ellei sitten tapahdu ihmeitä ja löydänkin Hänet.
Minulla oli myös todella korkea kynnys ensimmäisen naissuhteen tai edes seksikerran saamiseksi. Olin 26 vuotias, en ikinä ollut seurustellut, ei ollut edes teiniseukkailuja tai muutakaan seurusteluun viittaavaa.
Olin/olen oikeastaan melko komea, hauska ja fiksukin. Monet luulivatkin, että olen homo, kun minulla ei naisia ikinä ollut, mutta muuten vaikutin ulospäin normaalilta. Teini-ikäisenä kotiolot olivat muuten hyvät, mutta jotenkin seurusteluun ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat muodostuivat ylitsepääsemättömiski ongelmiksi siellä. Kukaan sisaruksistani ei ikinä seurustellut kunnolla tai tuonut tyttöjä kotiimme. Taustalla oli epävarmuutta ja huonommuuden tunnetta. Nämä ovat varmaan vieläkin minulla mukana. Naisasioissa sain pelin kuitenkin avattua deitti-nettien kautta. Kokemattomana ihastuin kehen vaan, harrastin seksiä kenen vaan kanssa, jne.. olin kuin 13-vuotias poika 26 vuotiaan ruumiissa. Eihän siitä hyvää seurannut..
Jos seurustelut, seksi ja siihen liittyvät asiat eivät ole päässeet kehittymään normaalisti, olkaa hemmetin varovaisia itsenne kanssa, kun sitten viimein voitatte itsenne ja pääsette näihinkin asioihin käsiksi. Ei seurustelua jne. turhaan harjotella nuorena ja jos se on jäänyt tekemättä, on hyvä ainakin tiedostaa, että yksi kurssi on jäänyt käymättä. Edetkää varovasti.
Heti kun mitään "suhteita" naisiin kehittyi, allekirjoittanut oli päätäpahkaa rakastumassa kaikkeen liikkuvaan. Kokemus oli "verisyydessään" kirjaimellisen puberteettinen. Seurauksena tietysti ankaraa parkumista jne. Yhtään ei auttanut se tietty älyllinen kehittyneisyys, tunteita ei voinut ajatella pois.
No olen niin toivoton naisten suhteen ja aina iskee itsesuojelu päälle, kun pitäisi yrittää tutustua johonkuhu.
Koska maailma on sellainen kuin on. Koska minä olen sellainen kuin olen. Koska nk. hassu ruumiinosani on lievästi syntymävikainen ja koska siitä vaiettiin absoluuttisen kokonaan lapsuudessani; tästä oli seurauksena repeytyminen erilleen muusta maailmasta, eristäytyminen. "Erilaisuuden" ainakin välillisenä seurauksena kiinnostusten (älyllisten, kulttuuristen) "epätavallisuus" tai ainakin intensiteetin "epänormaali" kokoluokka. Summa summarum, 33v: No woman - and cry. Sivulauseena: suutelin naista ensi kertaa 28-vuotiaana. Seuran löytyminen on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Itsensä määrittelemiseen pitäisi suhtautua hyvin epäluuloisesti, mutta kyllähän em. psykohistoriasta on jäänyt selvää arkuutta naisseurassa, itseluottamuksen puutetta, vaikken oikein osaakaan itseäni ujoksi määritellä (hankala käsite). Valehtelisin jos sanoisin olevani onnellinen.
Niin se käy.
En ole saanut 34 ikävuoteen mennessä, koska olen vitunruma. Jopa itse voin pahoin nähdessäni kuvani peilistä. Kaiken lisäksi minulla on erittäin huono itsetunto, mikä poistaa viimeisetkin toivonrippeet siltä, että voisin joskus päästä eroon poikuudestani. Maksulliseen seksiin en kykene, koska minulle seksi on (ainakin kuvittelen sen olevan, sillä enhän sitä koskaan ole kokenut) ainoastaan silloin mahdollista, kun tunnen olevani haluttu/himoittu miehenä. Ja koska olen vituruma en tällaisen halun/himon kohde voi olla. Ainut peruste tällöin seksille kanssani olisi suorittamani rahallinen korvaus, ja tämä estää ajatuksenkin maksullisesta seksistä. Taidan pitää poikuuteni elämäni loppuun asti (mikä tällä menolla taitaa tulla vastaan melko pian).
Oletko varma, ettei kyse ole pelkästä huonosta itsetunnosta? Itsekin voin vuosia pahoin katsoessani itseäni peilistä, mutta nyt viimeisen vuoden aikana se ongelma on pikkuhiljaa helpottunut, ja on ollut päiviä, jolloin olen pystynyt hymyilemään tyytyväisenä peilille. Harvoin tosin, mutta niin on todella käynyt. Eikä kyse ole ollut siis mistään fyysisestä muuttumisesta.
ei oo oikeestaan kysymys siitä ettenkö olisi saanut jos olisin halunnut. Kaikki miehet jotka ovat ehdottaneet seksiä ovat olleet saman illan tuttavuuksia.
Miksi olen neitsyt? Koska en ole koskaan ollut rakastunut. Ei rakkautta, ei seksiä. Tunne-elämän ongelmiin löytyy sitten syyt lapsuuden kokemuksista.
Koska odotan sitä oikeaa!!
14-vuotiaasta lähtien olen nyt viisi vuotta kärsinyt aknesta, joka varmasti pitää sellaiset naiset loitolla, joiden kanssa voisin rakastella.
Pitäisikö tulkita niin, että ei aknenaamaista tyttökään kukaan pane?
Sain sitten vissiin vaan säälipanoa nuorempana.
Minulla ainakin akne on vaikuttanut itsetuntoon, ja sitä kautta myös siihen, etten ole pitänyt itseäni mitenkään haluttavana tai viehättävänä vastakkaisen sukupuolen silmissä. Iho-ongelma on tätänykyä pienentymään päin, silloin tällöin tulee vielä finni tai kaksi ja edelleenkin iho kiiltää, mutta itsetunto se kai on tässä vuosien karttuessa eniten parantunut.
Kaikenlaisia ulkonäkökomplekseja on ollut, mutta kun vihdoin viimein uskaltauduin sänkyyn sen ihanan miehen kanssa, niin kas kummaa kun ne kaikki unohtuivat. Jos osaa todella olla seksissä läsnä ja nauttia hetkestä, ei siinä omat eikä toisen pikku viat kyllä mielessä käy. Ja kun toinen puristelee himo silmissä kiiluen aina liian paksuina pitämiäni reisiäni... niin alkaahan niistä itsekin väkisin tykkäämään ;)
Nämä vastaukset, joita tähän ketjuun on tullut tukevat aikaisempia käsityksiäni prikulleen. Kaikki vastanneet miehet ovat sanoneet, että kyse ei ole siitä ettei olisi halunnut vaan siitä, ettei ole ollut vain kyvykäs saamaan, kun taas jokainen nainen on vastannut ettei ole harrastanut seksiä, koska ei ole kohdannut "sitä oikeaa". Se kertoo yhteiskuntamme tilanteesta. Melkein kuka tahansa nainen kyllä saa seksiä jos vain haluaa, mutta miesten joukossa on iso joukko sellaisia, jotka eivät yksinkertaisesti saa, vaikka yrittäisivätkin. Ujon naisen on helpompi voittaa ujoutensa näissä asioissa, koska miehillä on tapana tehdä aloite, mutta koska naiset eivät juurikaan tee aloitteita, niin ujon miehen on vaikeaa saada kumppania. Ulkonäöllisestikin luonnollisesti "ruman" miehen on vaikeampi saada seksiä kuin "ruman" naisen. Ruma on lainausmerkeissä, koska kyse on pitkälti yhteiskunnan kauneusihanteista. En siis tarkoita tässä niitä, jotka esim. minun mielestäni olisivat rumia.
Et ole antanut!