Voinko kuitata asiakkaan laskut maksetuksi vanhimmasta lähtien vaikka asiakas maksaa uusien laskujen viitteellä?
Asiakkaan mielestä hän on maksanut kaikki laskunsa mutta kun ei ole. Laskut on kirjattu velaksi tilinpäätöksessä ja asiakas on allekirjoittanut tilinpäätöksen.
Asiakkaan mielestä hän on maksanut kaikki laskunsa mutta kun ei ole. Laskut on kirjattu velaksi tilinpäätöksessä ja asiakas on allekirjoittanut tilinpäätöksen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Laki ja kirjanpitolaki sallii kyllä kirjaamisen tuolla haluamallasi tavalla. Ei se asia ketään ulkopuolisia kiinnosta, muuta kuin teitä kahta.
Tuota tilinpäätöksen allekirjoituksen selostusta en ymmärtänyt. Siis kummanko firman tilinpäätöstä se asiakkaasi oikein on allekirjoitellut, ja kuinka sinä sen tilinpäätöksen sisällön noin tarkkaan tiedät?
Allekirjoitettu tilinpäätös on se, jossa maksamattomat laskut on velkana.
Tiedän tp sisällön, koska olen tehnyt ko tilinpäätöksen ja laskut ovat maksamattomia kirjanpitolaskuja.
Et voi tehdä tuolla tavalla - silloinhan voisit esimerkiksi kohdistaa suorituksen sellaiseen myyntilaskuun, josta asiakas on tehnyt reklamaation. Tällöin avoimeksi jäisi vain niitä laskuja joissa ei ole epäselvyyttä ja jpiden maksuvelvoitetta asiakas ei voi kiistää.
Mulla ei roiku reskissä vanhoja reklamoituja laskuja. Ne selvitetään.
Miten kirjanpitäjä kysyy tuollaista? Eikös tämä nyt ole aivan peruskauraa. Sinä pidät asiakkaastasi velallisreskontraa. Kun lähetät laskun, velka kasvaa, kun asiakas maksaa, velka vähenee. Reskon saldo ratkaisee.
Mietipäs tilannetta toisin päin: asiakas unohtaa yhden maksun välistä. Sitten kahden vuoden päästä karhuat laskua ja kahden vuoden viivekorkoja. Onnistuuko? Ei onnistu. Maksu kohdistuu aina vanhimpaan erääntyneeseen.
Totta kai on hyödyllistä pitää kirjaa mitkä laskunumerot on mkasettu, mitkä ei. Silloin voit sanoa asiakkaallesi, että "sinulta jäi 2/2019 ja 7/2019 maksamatta". Mutta tämä on eria asia, kuin velallisreskontra ja velkasaldon ylläpito.
Jos olet lähettänyt laskun, mutta asiakas ei ole maksanut sitä, todistustaakka on asiakkaalla. Hänen on näytettävä toteen, että on maksanut. Pelkkä väite on yksinään naurettava ja arvoton.
Maksu ei kohdistu vanhimpaan erääntyneeseen vaan siihen myyntisaatavaan, jota maksu koskee. Tämä pitäisi olla itsestäänselvää taloushallinnon parissa työskenteleville.
Toki, jos maksua ei mitenkään ole eroteltu esim. viitenumerolla tai viestillä, voisi sen kenties ajatella kohdistuneen vanhimpaan saatavaan.
Minusta itsestään selvää on, että vanhin lasku maksetaan ensin.
Entä jos kysymys olisi vaikka vuokrasta. Vuokralaisella on helmikuun vuokra pystyssä ja nyt maksaa joulukuun (laittaa viestiksi joulukuu 2019) - kumpaa kuittaisit, helmikuun vai joulukuun vuokran?
Jos maksu on yksilöity viitenumerolla tai viestillä tiettyyn laskuun, vaikkapa juuri joulukuu 2019 niin se on sitten se.
Ketjussa on hyviä vastauksia. Joskus tuntuu kuitenkin unohtuvan, että eivät jonkun laskutusohjelman koodanneet ohjelmoijat päätä, miten käräjäoikeus näitä asioita tulkitsee.
Ensinnäkin on hyvä huomata, että kaupan (ja maksun) ehdot sovitaan kauppaa tehtäessä. Myyjän jälkeenpäin laskuun kirjoittamat määräykset ovat myyjän yksipuolisia tahdonilmauksia, eivätkä sido maksajaa. Monesti laskussa lukee, että "omistusoikeus tavaraan säilyy myyjällä, kunnes maksu on kokonaisuudessaan suoritettu". Joskus taas, että "maksu voidaan suorittaa pätevästi ainostaan viitenumeroa käyttämällä". Tällaiset lauseet ovat pätemättömiä, elleivät osapuolet voi vedota etukäteen tehtyyn sopimukseen tahi vakiintuneeseen kauppa- tai toimintatapaan. Pääsääntö on, että maksajan velvollisuus on huolehtia, että maksu on myyjän disponoitavissa (määräysvallassa) sovittuna aikana. Myyjän oma reskontranhoito, käsin tai automaattisesti viitenumeron mukaan, on myyjän sisäinen ongelma.
Maksujen kohdistaminen ei ole yksiselitteistä. Esimerkiksi huoneenvuokraan kohdistuvat maksut kohdistetaan aikajärjestyksessä, vanhin vuokravelka maksetaan ensin. Näin tehdään riippumatta siitä, mitä maksutositteen viitenumerossa lukee. Tässä sovelletaan velkakirjalain tulkintoja sekä vakiintunutta oikeuskäytäntöä
Tähän samaan kategoriaan kuuluvat teleyhtiöiden laskut, vesilaskut, sähkölaskut, jne.
Sama koskee useaa muutakin jatkuvasti käytettävää hyödykettä. Esimerkkinä siivousfirma, jonka asiakkaalta oli "jäänyt väliin" muutama lasku. Firma lähti perintätoimiston kautta perimään maksuja ja lähes vuoden viivästyskorkoja. Perintätoimisto kieltäytyi ja hyväksyi ainoastaan avoimen, erääntyneen saldon viivästysajan koron perusteeksi. Toimisto oli ottanut opikseen aiemmin oikeudessa häviämästään tapauksesta.
Kun ostetaan erillisiä tavaroita, vaikkapa venefirmasta airot ja sitten seuraavalla viikolla perämoottori, niin kummastakin tulee oma laskunsa, jotka ovat itsenäisiä ja joita peritään itsenäisesti. Ellei sitten ole muuta sovittu.
Laskut hoidossa, älkä kysykö miten.
Luottotietobineksistä ei muuten ole juurikaan kuulunut edes tukianomusten muodossa. Asiakastietohan on aina ollut senkaltainen karenssiyhtiö myös.