Eilen kun juttelimme, mutta en sitten kehdannutkaan. Ehkä ensi kerralla, tai ainakin vihjata vähän rohkeammin tunteistani. En ole kyllä niin rohkea, että kehtaisin sanoa suoraan tai udella sinun fiiliksistäsi.
Olisin halunnut sanoa enemmän
Anonyymi
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Rohkea rokan syö
Yrittänyttä ei laiteta
puhumalla tai ottamalla yhteyttä, vois selvittää sen toisen fiiliksiä..
ei ole mitään hävittävää, se on lopulta kaikki vaan elämää...mikäli paljastaa kaipaamansa ihmisellä tunteensa, on toki paljas ja jännittää vastaako toinen niihin, mikäli ei, eli jää kuin nallina kalliolla, ainakin on yrittänyt!
=)
Mullakin oli alkuviikosta paikka sanoa naiselle tunteistani tai ainakin tehdä aloite.
En vain uskaltanut. Pelkäsin että pahoitan hänen mielensä tai hänellä ei ole mitään sen kaltaisia tunteita.
Ikäeroa on yli 10 vuotta ja työpaikalla nähdään.
Ens viikolla nähdään varmaan taas ja en tiedä miten sen voisi ilmaista.
Kannattaa ilmaista tunteet suoraan ettei myöhemmin kaduta.
Mutta jos ilmaisen niin toinen säikähtää jos ei jaa niitä tunteita ja jo pelkästään ikäeron takia se voi olla mahdotonta.
Hänen parista jutusta on tullut tunne ettei häntä kiinnosta, mutta sitten taas olen ajatellut että hän on sanonut ne tajuamatta miltä ne kuulostaa.
En haluis menettää häntä työkaverina ja muuna.
Entä jos hänelläkin on tunteita sinua kohtaan? Ja jos ei ole, niin ainakin oot saanut asian kerrottua. Mistä päin olet?
Nuo on hankalia tilanteita. Sitä vain jotenkin siirtää ja siirtää sitä hetkeä varsinkaan jos ei halua pilata välejä.
Hän ainakin tietää, että minulla on tunteita. Olen sen hänelle kesällä kertonut (hyvin lievennettynä). Viestin laitto on aina helpompaa kuin sanominen ihmisten ympäröimänä. Ja jos pääsee asiassa eteenpäin ja tapaamaan kahdestaan, on paremmin tilaa tunteiden kertomiselle. Naamakkain on helpompi aistia, onko toinen valmis vastaanottamaan tunteiden tykitystä tai pitääkö kertoa vähän kerrallaan hissutellen.
Kun olen itse kertonut tunteistani, ei välit ole kertaakaan menneet. Tuo voi olla myös
Itsestä kiinni miten mahdollisen torjunnan osaa ottaa vastaan ja antaako toiselle kunniallisen tilan kieltäytyä.
Mä saisin varmaan itku-potku-raivarin tuossa tilanteessa, ni mun on parempi olla hiljaa tunteistani.
Minulla on mennyt välit muutaman kerran sekä tilanteista on tullut äärettömän ikäviä kaikkien kannalta.
Mekin, siis minä ja eräs ihana miekkonen, olimme puheissa torstaina ja kertomatta jäi taas valitettavasti niin paljon... Toivottavasti näemme pian, koska ei nuo viestit tuo sitä samaa fiilistä ja tyydytystä mitä livenä.
Ei kyllä nähty naisen kanssa torstaina eikä perjantaina mikä jäi harmittamaan mut samaa mieltä.
Ei sitä tunnetta tunne viesteistä eikä sitä kemiaa. Kun on toisen kanssa puheissa niin toisen läsnäolon aistii. Tulee hyvä olo jo ihan yksinkertaisista jutuista.
Olisi vaikka mitä puhuttavaa, mutta aina tuntuu että aika loppuisi kesken.
Ei viestejä palstalla ja IRL kohtaamisia kai voi verrata edes keskenään?!
Ei se vain tunnu siltä, vaan aika todellakin konkreettisesti loppuu kesken silloin...
Tietysti jos pitää lähteä jonnekin tai jostain johonkin kellon aikaan??
Niinpä...aina olisi juteltavaa mutta aina ne asiat tuppaa jäämään sanomatta...syystä tai toisesta. Torstainakin tilaisuus oli erään naisen kanssa...no jotain hän kuitenkin rohkeni.