On myönnettävä ja olen myös karmeampaa, mies.
Suuin osa tapaamistani naisista olipa ulkonäkö jne. mikä hyvänsä ei säväytä. Mutta jos tapaan jonka koen sopivaksi, naisen joka on hoikahko ja hyvää seuraa tietyissä olosuhteissa niin olen nalkissa. Täysin nalkissa.
Alan haaveilla ihmisestä aivan turhaan. Yritän vaikka kuinka lukea sitten naista ettei hän varmasti edes pidä minusta ja aina olenkin heille vain se mukava hauska kaveri enkä sen ihmeempiä samalla kun he ovat minulle todella tärkeitä myös ihmisinä.
Minun on pakko katkaista kaikki tunteeni tai innostun toisesta aivan liikaa joka viimeistään silloin pilaa mahdollisuudet naiseen koska olen joko liian innokas tai sitten vaikutan ettei kiiinnosta.
En osaa ottaa vain niitä tanssin ekoja askeleita millään...tai ehkä fyysinen vetovoimani ei vain riitä.
En voi sietää nykyaikaista temppari-kulttuuria, tindereitä, baaripanojen metsästystä enkä sellaista räkäposkella rasvaista pornoseksi-khihihhiiii-kulttuuria. Anteeksi että pidän sitä ala-arvoisena lähinnä elukasta seuraaville yksinkertaisuuksille tarkoitetulle.
Jos joku nyt viitsii tähän todeta että "älä ala epätoivoiseksi, ja kyllä se oikea tulee sitten vastaan kun vähiten odotat ja että pitää osata olla yksin"
Olen yli 30. Jos voisi vain katkaista että nämä tunteet loppuisi ja ainut mitä kokisin olisi sama kuin monet kokevat eli joku alapäätä pakottaa, pääsiskö panemaan.
Suhteeni ovat katkenneet joko tuohon tai sitten etten näe naisessa mitään romanttista.
Kun olis edes yksi kerta kun tapaisi samankaltaisen sekä joka tuntisi jotain kohtaani.
Ehkä osa meistä ei vain osaa.
Suuin osa tapaamistani naisista olipa ulkonäkö jne. mikä hyvänsä ei säväytä. Mutta jos tapaan jonka koen sopivaksi, naisen joka on hoikahko ja hyvää seuraa tietyissä olosuhteissa niin olen nalkissa. Täysin nalkissa.
Alan haaveilla ihmisestä aivan turhaan. Yritän vaikka kuinka lukea sitten naista ettei hän varmasti edes pidä minusta ja aina olenkin heille vain se mukava hauska kaveri enkä sen ihmeempiä samalla kun he ovat minulle todella tärkeitä myös ihmisinä.
Minun on pakko katkaista kaikki tunteeni tai innostun toisesta aivan liikaa joka viimeistään silloin pilaa mahdollisuudet naiseen koska olen joko liian innokas tai sitten vaikutan ettei kiiinnosta.
En osaa ottaa vain niitä tanssin ekoja askeleita millään...tai ehkä fyysinen vetovoimani ei vain riitä.
En voi sietää nykyaikaista temppari-kulttuuria, tindereitä, baaripanojen metsästystä enkä sellaista räkäposkella rasvaista pornoseksi-khihihhiiii-kulttuuria. Anteeksi että pidän sitä ala-arvoisena lähinnä elukasta seuraaville yksinkertaisuuksille tarkoitetulle.
Jos joku nyt viitsii tähän todeta että "älä ala epätoivoiseksi, ja kyllä se oikea tulee sitten vastaan kun vähiten odotat ja että pitää osata olla yksin"
Olen yli 30. Jos voisi vain katkaista että nämä tunteet loppuisi ja ainut mitä kokisin olisi sama kuin monet kokevat eli joku alapäätä pakottaa, pääsiskö panemaan.
Suhteeni ovat katkenneet joko tuohon tai sitten etten näe naisessa mitään romanttista.
Kun olis edes yksi kerta kun tapaisi samankaltaisen sekä joka tuntisi jotain kohtaani.
Ehkä osa meistä ei vain osaa.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Kirjoitin tänne palstalle kun olen joskus käynyt täällä, mut tiedän ettei viestit mene täällä perille. Ajattelin että ehkä täältä löytyy samanlaisia "kaipaajia" kuitenkin jotka voivat jakaa kokemuksiaan myös.
Aloittajan kirjoitus tintuu naisen kirjoittamalta. Älkääpä ostako sikaa säkissä.
Näistä kommenteista paljastuikin pian miksei tänne palstalle ei kannata kirjoittaa, varsinkaan jos on romantikko.
En tajunnut hölkäsen pöläystä.
ap.
Älä välitä noista hölmöistä kirjoituksista. Olet hyvä sellaisena kuin olet. Itse romantikko naisena ymmärrän täydellisesti mistä kirjoitat.
Kiitos, olisi ollut kiva kuulla toisten ajatuksia aiheesta heidän itsensä kautta eikä olisi tarvinnut keskittyä minun kertomukseeni.
Koen vain hirvittävää tuskaa tästä aiheesta koska tuntee että on jonkinlaisessa lasikopissa jossa huutaa ja se ihminen on niin lähellä.
Kaverini löytävät seuransa tinderistä ja baarista. Ilmoittautuvat, vaihtavat vähän viestejä, sitten vain sänkyyn ja se siitä.
En tahtoisi piehtaroida näissä tunteissa kuukausikaupalla. Ulkoa olen varmasti viilipyttykin tai sitten se hauska mukava tyyppi, mutta sisällä kuohuu valtameri.
Ehkä tuo ristiriita raastaa myös minua koska en kuuntele romanttista musiikkia jne. saatan vain kokea jonkun tietyn henkilön läsnäolon valtavan voimakkaasti ja jään sitten kaipaaman sitä.
Toisaalta olen miettinyt että ehkä olisi aika lopettaa koska en vain kestä enää hirvittävästi pettymyksiä. Voi olla että nykyajan ihmissuhteet pettämisineen ja jättämisineen sekä parinvaihtoineen lennosta eivät ole muutenkaan minua varten.
Sinulle siis on tärkeää löytää joku vaan ?
Ei väliä aidoilla tunteilla ? Kunhan saat kaveries tapaan nussittavan joka palvoo egoasi?
Oletko tällä hetkellä rakastunut johonkin naiseen?
Merkkasin nämä asiattomiksi viesteiksi, niihin lienee turha vastata. Etsi parempi harrastus.
Se että haluat vain ihailua hoituu kun käyt kehumassa Facebookissa peppuja ja tissejä ja tykkäilemässä 20 muijaa. Eiköhän joku anna kun yksityisesti jatkat kehuskelua ja sitte ehdotat panoa
Se on pleijerit tapa saada jos kuka vain kelpaa ilman aitoa rakkautta
Ole oma itsesi jatkossakin. Tiedän että elämä syvempiä ja merkityksellisiä tunteita kaipaavana ei ole helppoa tässä nykyajan pinnallisuuteen pyrkivässä yhteiskunnassa. Vaikka elämä romantikkona ei ole helppoa, on se kuitenkin antoisampaa. Itse vanhempana naisena puhun kokemuksen äänellä. Usko tai älä maailmassa löytyy paljon kaltaisiamme joten älä luovuta.
Voi kiitos, kumpa se olisi noin helppoa.
Vaikka en tahdo myöntää sitä niin elämän erilaisten menetysten myötä minusta on tullut kovinkin yksinäinen.
En ole sillä tavoin herkkä romantikko että sitä ulospäin minusta edes näkisi. Se kaiketi vaikuttaa jo siihen miten vaikea on löytää niitä samankaltaisia.
Elämä on vain kovin raskasta näin ja näine tunteineni.
En taida olla. Tunteeni ovat parhaillaan aika sekaisin monestakin asiasta johtuen. Olin kaiketi rakastumassa, mutta tietysti asiat eivät menneet kuten olisin tahtonut. Putosin aika lujaa, mutta en jaksaisi enää näitä tunteita käydä lävitse. Parempi kuin ne olisivat vain poissa.
Narsisteja?
Tämä ap nainen yrittää selittää, että hänen heikkous on muut hyvännäköiset naiset. Hän on siis Bi seksuaali.
Eihän se herkkyys välttämättä ihmisessä näy ulospäin. Usein ne herkimmät suojaavat sisintään ja siksi voivat vaikuttaa kylmemmiltä ja kovemmilta kuin todellisuudessa ovatkaan. Toiset voivat silloin helposti saada tästä herkästä ihmisestä aivan vääränlaisen käsityksen. Onko sinun vaikea ilmaista tunteitasi toiselle ihmiselle niin että tulet ymmärretyksi oikein. Yksi tapa on kirjoittaminen jos koet vaikeaksi ilmaista tunteitasi suoraan toiselle. Jostakin se itsensä ilmaiseminen pitää vaan aloittaa, jos kaipaa kontaktia toiseen.
Ongelma taitaa vain olla se että koska en ulospäin näytä ns. "herkältä" enkä nyt ihan siinä merkityksessä olekkaan niin ihmiset eivät saa minusta oikeaa käsitystä.
Olen yrittänyt lähestyä joskus myös tiettyjä naisia mm. "arkielämässä" mutta eivät ole tuottaneet tulosta, naamakertoimesta kaiketi johtuen.
Sitten tapaan vain sopivia ihmisiä harrastuksissa tai työpaikalla jne. Tunteeni syttyvät varsin hiljalleen joskus hieman nopeammin. Mutta koska ympäristö on sellainen on vaikea ilmaista mitä kokee ja tuntee.
Olen kaiketi sitten liian asiallinen enkä sopivan flirttaileva kuten pitäisi enkä uskalla esittää asiaani kun se tapahtuu hankalassa ympäristössä.
Ei se kontaktin otto oikein kenellekään niin helppoa ole, helposti sitä pelkää torjutuksi tulemista. Joskus vaatii vaan pidemmän ajan tutustua toiseen ja ei nämä asiat vielä näin vanhempanakaan helpota. Mutta kaikista tärkeintä on kuitenkin olla aidosti oma itsensä, sen kyllä aistii jos toinen vaan esittää. Ei sitä aina tapaa ihmisiä, joista kiinnostuu todella, mutta jos hyvin käy tapaa kaltaisensa ja tulee ymmärretyksi. Mutta niin kuin sanoin, ei nämä asiat niin helppoja ole kenellekään.
Sillä vauhdilla mitä tuota parinvaihtoa olen nähnyt sekä ylipäätään miten henkilöt löytävät seuraa niin olen kyllä eri mieltä.
"Helppoja kenellekään" ei selitä sitä miksi minä piehtaroin joissakin tunteissa kuukausikaupalla ja osa tilanteista tuntuu täysin mahdottomilta umpikujilta viedä eteenpäin tai toisaalta luovuttaakkaan kun taas toiset porskuttavat ja samassa ajassa heillä on uusi kumppani joka kuukaudelle.
Raskasta tämä on eritoten kun mietin aina etu- ja jälkikäteen että mitä olisi pitänyt tehdä tai oliko minussa vikaa vai eikö me sovita yhteen jne.
En vain jaksaisi tällaista tunne-elämää varsinkin kun kukaan ei näe sisäistä tuskaani vaan ajattelee että olen kiva hauska kaveri tai sitten aina niin tyyni ja vakaa.
Alkoholiin en ole pahasti vielä sortunut elämässäni, mutta ei kai tässä muuta vaihtoehtoa kohta enää ole.
Enkä oikeastaan pelkää torjuntaan. Enemmän melkein pelkään sitä että jotain syntyy ja se sitten kuitenkin päättyy pian.
Mieluummin olisi parempi jos näkisi heti toisesta ettei lainkaan kiinnosta niin tunteet ei ehkä edes heräisi.
Kaiketi vain koen jotkut niin hyväksi seuraksi ja osaan valitettavasti jutellakkin että voi syntyä illuusio että välissä olisi muutakin kuin vain haaleaa kaveruutta.
En toivo pahimmalle vihamiehillekkään niitä tunnetiloja mitä käyn toisinaan läpi.
Nimimerkkiä ei ole. Jos olisi ei missään nimessä valtakunta. Tässä näkee. Ihminen olettaa asian olevan noin. No seuraava ottaa sen jo todesta. Näin syntyy valheet ihmisten toiminnasta.
Puhut parinvaihdoista ja että toiset löytävät helposti seuraa tosta vaan. No se on tietysti sekin että minkälaista seuraa kaipaa. Jos kaipaa vähän pinnallisempaa ja alati vaihtelevaa seuraa, saattaahan niitä löytyä. Mutta jos kaipaa merkityksellisempää, se ei olekaan niin yksinkertaista. Silloin on molempien oltava rehellisiä ja avoimia ja se ei aina ole niin helppoa. Puhuit tuossa aiemmin ulkonäöstäsi, etkö ole tyytyväinen siihen. Ajatteletko etteivät naiset pidä siitä miltä näytät?
Kyllä sieltä on useampi löytänyt pitempiaikaista kumppaniakin.
Totta, kaipaan jotain merkityksellisempää. Sen takia sanoinkin olevani "romantikko" koska uskon että hetkissä on merkityksiä joita emme huomaa ja joskus tunteet ovat vahvoja mm. samankaltaisuudesta yms. kun toisen kanssa kolahtaa.
En sanonut etten olisi tyytyväinen ulkonäkööni. Epäilen vain vahvasti että yksi syy ettei ulkonäköni riitä tekemään vaikutusta naiseen eli vaikka luonne kiinnostaisi ja olisi hyvää seuraa niin nähtävästi he eivät vain koe fyysistä vetoa minuun.
En jaksa moista asiaa miettiä kun yritän pitää huolen itsestäni ja enempää en viitsi tehdä enkä toiseltakaan odota enempää.
https://youtu.be/YixeFiEvPW4
Kirjoitus antaa ymmärtää että ap on...
Kuuntelin kappaleen. Ei mikään noista osu kohdalleen mitä tuossa puhuttiin, suomalainen toki olen.
ap.
Luonne on hyvin tärkeä osa kokonaisuutta ja sitä kun miehen kanssa eletty ala-ja ylämäessä näkee että toinen voi olla elämässä” pahis” mutta myös rakkain mutta alkuun se pitää olla valloittava.
Oot hyvin tärkeä muista se vaikka on yksinäisiä aikojakin voit aina luiskahtaa tänne näkemään meitä ystäviä.
Oli kyllä kivasti kirjoitettu.
Enhän minä yksinäinen oikeasti ole, ystäviä kuitenkin on. Sisällä kuitenkin on ammottava aukko ollut jo kauan, ehkä koko elämän.
En haluaisi vain tuhlata aikaani turhaan haaveiluun.
Ymmärrän todella. Minulla niitä ystäviä ole kuin täällä. Tai ainakin haaveilussa.
Palstan taso:
17 kommenttia.
1 viesti poistettu
7 asiatonta provoa, asiaanliittymätöntä skeidaa
3 viestiä jotka ovat vastauksia näihin provoihin
Hyvä aihe, mutta ei mahda mitään.
Vastaajien joukossa on aivovammaisia pentuja aina joukossa jotka pilaavat kaiken eikä moderointi tee mitään.
Minäkin ymmärrän sinua. Olen nainen. En pidä myöskään tästä nykyajan tavasta olla tinderissä jne. :(
Niin, on toki muitakin kuni "romantikkoja" jotka eivät pidä tinderistä. Mietin myös että missä tällaisia ihmisiä voisi sitten tavata.
Suomessa on turha yrittää iskeä ketään varsinkaan jotain ujoa ja herkempää tuolta. Saa vain outoja katseita jos lähestyy naisia, kaikki ovat niin kylmiä toisia kohtaan.
Baarissa halutaan pitää vain hauskaa tai sitten halutaan päästä panemaan.
Hyvä kysymys. Olen toivoton romantikko, mutta en uskalla lähestyä ketään. Baareissa en käy juuri tuon takia enkä pidä siitä metelistäkään.
On se turhauttavaa, kun olisi paljon rakkautta annettavana. Ja huonot kokemukset tekee entistä aremmaksi.
Tuntuu ihan hirveältä sanoa tämä, mutta joskus on tehnyt mieli sanoa että "ei haittaa vaikket välitä musta, rakastan sua kuitenkin ja pidän huolen". Toki en ole sanonut enkä tuollaiseen suhteen lähtisi, mutta kuvaa miten tuntee että miten paljon olisi annettavaa jollekkin tärkeälle. En vain voisi lähteä suhteeseen jossa toiselle olen rasite tai yhdentekevä tai joku "ihan kiva baarista mukaan tarttunut miesotus".
Pahimpia kokemuksia ainakin itsellä on ollut ne joissa naisesta on paljastunut puolia joita en voi ymmärtää kuten kevytkenkäisyys tai nainen on puhunut pahaa toisista selän takana. Pakit olen ottanut ihan hyvin vastaan surren lähinnä aikaa jota olen käyttänyt sen ihmisen murehtimiseen.
Baareissa olen käynyt toisinaan mutta en naisia etsimässä vaan kavereiden kanssa juttelemassa. Ei siitä mitään tule. Se on vain ulkonäköön ja huonoihin juttuihin perustuvaa typeryyttä.
On jo kolmekymppinen aikuinen mies, mutta hermoraunio kun tulee kyse naisista. Kukaan ei varmaan uskoisi päällepäin. Itsevarmuus ja luottamuskin ovat hävinneet vuosien myötä kun pelkään omia tunteitakin sekä sitä että toinen vain toteaa mun olevan turhake.
Mutta eihän mitään pitäisi ottaa nykyään tosissaan, kaikki ihan vain läpällä.
Millaisia huonoja kokemuksia sulla muuten on?
-ap
Niin, kun pidemmän päälle se pelkkä antaminen ei riitä. Itse siinä vain kärsii. Itsellä huono kokemus juuri tästä, antaa itsestään, mutta ei saa mitään toiselta. Toinen puhuu muuta kuin tosiasiassa tekee. Silti, monista syistä, haluaa edelleen yrittää yhdessä, vaikka jossain sisimmässä tajuaa, mitä täytyy oikeasti tehdä. Toipumisessa voi kestää. En halua avata tänne mitään tarkasti. Ja kerran otin yhteyttä mieheen, varmaan liian ylitunteellisesti, niin siihen se sitten jäi.
Samoja ikiä minäkin kuin sinä. Ja olen varmaan monia ikäisiäni "kokemattomampi", elämäntilanteesta huolimatta.
Meitä herkempiä ihmisiä on varmaan paljon. Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa, että olen arvokas ja hyvä juuri sellaisena kuin olen. Haluan/jaksan vielä silti uskoa, tyhmää tai ei, että löydän rinnalleni vielä kaltaiseni.
Kyllä, juuri noin. En usko että pystyn enää antamaan itsestäni jos en saa jotain takaisin. Tarvitsen sitä tunnetta "yhteydestä" todella paljon. Valitettavasti olen tavannut liian monta naista jotka ovat kohdelleet minua kaltoin. On tullut käsitys ettei minun tunteilla ole mitään merkitystä tai että niitä voi suorastaan pilkata tai vähätellä koska ne ovat miehen tunteita. Tietynlainen välinpitämätön kylmä eläimellisyys ja laskelmallisuus vaivaa ihmisiä. Lämpimiä tunteita riittää niin kauan kuin toisesta ihmisestä on jotain imettävää irti.
Olen yrittänyt oppia päästämään nopeasti irti naisista, mutta näistä naissita jää silti muistkuvia eri tilanteissa jotka vaivaavat. Pohdin edestakaisin olisiko pitänyt toimia toisin tai tehdä eri tavoin tai olla paremmin valmistautunut. Ehkä silloin toisen tunteet olisivat heränneet myös. Kokemuksia itselläkin toki on muttei mitään kunnon pitempää parisuhdetta.
Joskus vanhat kokemukset raastavat sisältä ja se yhdistyy sen hetkiseen yksin oloon.
En osaa sanoa paljonko herkkiä on. Enkä ole muuten erityisen herkkä, sen takia sanonkin itseäni nyt romantikoksi. Totta kai olet arvokas ja hyvä, en itsekkään ajattele itseäni huonompana tai arvottomampana kuin joku muu. Mutta näitä tunteita ei vain enää jaksa käydä yksin läpi.
Pari naista tapasin joskus jotka olivat molemmat ns. "herkkiä". Heidän kanssaan vain ei ollut mitään yhteistä ja molemmin puolin todettiin että ei voisi toimia pitkässä juoksussa.
Kaksi romantikkoa ei siis välttämättä sovi yhteen jos muut asiat eivät natsaa.
Tuohon viimeiseen, pakkohan siihen jotenkin on uskoa, jos ei muuten niin aina sen aikaa kun sydän kuvittelee että jotakin on löytynyt.
Onnea sinulle kovasti etsintään.
Minulla on epäilys että koska näytän toisinaan itsevarmalta, järkevältä ja vakaalta mieheltä niin osa naisista kokee minut myös tylsänä, epätunteellisena ja osan mielestä vaikuttaisi olevan ajatus että miestä voi kohdella miten haluaa.
En näe paljon itua sellaisessa ihmissuhteessa jossa toisella pelataan ja toisen tunteilla leikitään.
En ole romantikko nainen. Mietin, että mitä odotat parisuhteelta?
Ja mitä tarkoitat romanttisuudella?
Hyvä että kysyit. Romantiikalla en tarkoita kynttiläillallisia tai auringonnousuja.
Tarkoitan yhteisiä hetkiä joista tajuaa etteivät ne toistu kenenkään kanssa samanlaisina. Että vaikka voimme tavata varsinkin nykyään loputtoman määrän uusia ihmisiä vaikka yhden puolessa tunnissa joka vuorokausi vuodesta toiseen niin silti tietyt hetket tiettyjen ihmisten kanssa ovat tärkeämpiä.
Odotan parisuhteelta hyvän tuntuista fiilistä, yhdessäoloa, hassuttelu, hurttia huumoria, sitä että uskaltaa sanoa mitä mielessä on ja voi ehdottaa toiselle asioita. Se vaatii tietysti että ihmiset ovat samalla aaltopituudella. Seksuaalisuuden näen osana tuota kaikkea enkä kuten vaikuttaa monella olevan että seksi on joku päämäärä ja että kunhan nyt saa jonkun sänkyyn pyörimään niin kyllä se siitä sitten suttaantuu muukin, onhan hän toista sukupuolta ja mä toista ja seksi sujuu.
Kaipaan läheisyyttä ja hellyyttää niin sanoissa kuin teoissa. En tosin jaksa leperrellä vaan että se liittyy ylipäätään kanssakäymiseen toisen huomiointi.
En näe että monikaan on valmis vastavuoroisuuteen vaan näen ihmisissä kovuutta ja kylmyyttä sekä laskelmallista eläimellisyyttä ja elimellisyyttä.
Ehkä olen sitten vaan jollakin tavalla naismainen mies vaikka ulospäin sitäkään tuskin taas näkee.
Minä en ole romantikko nainen, mutta nuo sinun mainitsemasi, luettelemasi asiat kuulostavat ihan normaaleilta parisuhteeseen kuuluvilta asioilta. Minun korvaani ne eivät siis kuulosta yltiöromanttisilta, jos nyt romanttisilta lainkaan. Eikö suurin osa ihmusistä toivo noita samoja asioita oli hän sitten mies tai nainen?
Kaikki eivät vain ehkä niin tarkkaan analysoi tai pihdi tai ehkä eivät ole joutuneet sellaisen tilanteen eteen, joka olisi laittanut heidät miettimäön ja läpikäymään syvemmin omia toiveitaan ja tuntemuksiaan suhteessa parisuhteeseen.
Minusta kuulostat ihan nornaalilta mieheltä normaaleine touvomuksinesi.
Voi olla, mutta en jaksaisi käydä kuukaudesta ja vuodesta toiseen näitä samoja tunneskaaloja läpi.
Olen viime aikoina ollut sen verran sekaisin ja tehnyt jo asioita jotka eivät kuulu luonteeseeni sen takia että olen kaiketi ihastunut ja ollut rakastumassa johonkuhun.
Romantikko liittyy tässä tapauksessa siihen ihmisen kohtaamiseen ja mitä odotan suhteelta sekä kyllä sanoisin että ne poikkeavat siitä miten ihmiset vaikuttavat nykyään valitsevan toisensa.
En osaa valita naista kuin valintatalon kassalta. En tunne silloin mitään muuta kuin jotain panetusta ja se ei minulle riitä. Jos tunne jotain muuta kuten kun opin tuntemaan jotakuta niin ne päättyvät aina huonosti.
Minulle on turha jankata että "tutustu uusiin ihmisiin ja ole avoin" jos se ei vain onnistu ja niihin joihin tutustun kehittyy tunteita joissa pyöriessä menee kuukausia.
Kiteytettynä tietyt ihmiset tuntuvat minusta aina tärkeämmiltä kuin kukaan muu koko maailmassa. Ne jäävät mieleen pitkäksi aikaa ja siten minun on mahdoton tutustua 1000 ihmiseen kerralla.
OIlisin halunnut kuulla vastaavia kertomuksia ja vihjeitä miten tästä pääsee eroon.
Turrutan itseni kohta aineilla jos ei muuta.
Mihin suhteesi ovat kaatuneet? Voisiko se tyhjiö sisälläsi olla jokin muu kuin ihmissuhde tyhjiö? Tulee mieleen, että ajatteletko suhteen parantavan tuon tyhjiön vai miten tuosta ajattelet? Kun minusta tuntuu, ettei toinen ihminen voi koskaan tehdä toista täysin ehjäksi vaan se on tehtävä itse itsensä ehjäksi. Niin täydellistä suhdetta ei olekkaan, etteikö siinä olisi myös vaikeuksia.
Mutta niin joo, kyllähän siinä parisuhteessa täytyy kyetä viihtymään ja olemaan tyytyväinen. Ei huonossa suhteessa voi olla.
Tsempit sinulle. Luulisin, että täällä on muita saman kokeneita. Ja että huonojen kokemuksiesi tuoma arkuus poistuisi ❤
-Voisiko se tyhjiö sisälläsi olla jokin muu kuin ihmissuhde tyhjiö? Tulee mieleen, että ajatteletko suhteen parantavan tuon tyhjiön vai miten tuosta ajattelet? Kun minusta tuntuu, ettei toinen ihminen voi koskaan tehdä toista täysin ehjäksi vaan se on tehtävä itse itsensä ehjäksi. -
Vastasin tuossa jo ylempänä että osaan olla kyllä yksinkin. Olenhan ollut jo 15 vuotta täysi-ikäiseksi tultuani eri tavoin yksin. Et ole romantikko koska sinusta se toinen ihminen ei täytä mitään tärkeää tyhjiötä elämässä
Et siis koe samaa tunnetyhjiötä kuin minä.
Osa suhdeyrityksistä kaatui vain siihen että minulle ei kehittynyt tunteita. Muut sitten taas kariutuivat siihen että minulla on tunteita paljon mutten joko osaa toimia oikein tai toinen vastapuoli ei tunne samoin.
En ole enää niin toiveikas tuon suhteen koska tuntuu että haluaisin jo eroon näistä tunteista. Kiitos kuitenkin.
Joo kuten aijemmin kirjoitin niin en ole romantikko, vaan melko arki inho realisti.
En koe samaa tunnetyhjiötä kuin sinä. En koe myöskään omaa tunnetyhjiötä. Olen tyytyväinen ja en pysty samaistumaan kokemukseesi. Ehkäpä täällä on joku jolta saat vertaistukea ja erillaisia ratkaisumalleja patti tilanteeseesi.
Kiitos kiitoksesta ja kiitos 😄
Voi olla että vuosia kestänyt yksinäisyys rakkausasioissa on luonut tyhjiön sisälleni. Tuntuu että jokainen on niin hemmetin paatunut ja kokenut nykyään.
Elämään tyytyväinen olen toki muuten. En vain osaa kuvailla sitä mitä selkeästi puuttuu muuten kuin toteamalla että olen "romantikko".
Aloittajan asenne masentaa.
Hän ei halua rakastua
Hän vaan haluaa jonkun
Miksi ihmiset ei osaa vaan elää etsimättä väkisin jotain suhdetta ?
Te etsitte väkisin ja yritätte olla suhteessa jonkun ihmisen kanssa johon kuvittelette olevanne rakastunut koska haluatte niin kovin olla!
Sekö sitten on romanttista ?
Vitut. Itsensä huijaamista ja epätoivoa
Miksi ette osaa elää oikein ?
Täytyy olla provo koska kukaan ei voi olla noin tyhmä, joten en kommentoi tämän pitemmälle.
-ap
Mitä muuta tuo on? Nytkään sinulla ei ole ihastusta mutta vingut että voi kun olisi !
Eli pakkomielle vain ihastua ja saada joku!
Pitäisikö sen jonkun jonka ehkä saat haaviisi sitten olla vielä otettu?
Miksi ? Sinullehan käytännössä on se ja sama kuka kunhan vaan joku!
Se ei ole kunnia vaan loukkaus
Se mitä kuvailte on juuri päinvastaista millainen olen ja mitä olen tässä myös kertonut.
Siten sinun täytyy olla liian tyhmä tai provo.
-ap
Okei, provoat, ilmoitin jos viestisi asiattomiksi vaikka moderaattori tuskin tehnee mitään.
-ap
Olen myös toivoton romantikko. En kykene tajuamaan miksi niin monet metsästää vain panoseuraa ja kuinka ihminen voi olla kellekään kertakäyttötavaraa. En mä jaksa sitä paheksua, mutta en vaan ymmärrä.
Mä ihastun aina aivan päätä pahkaa. Joku tyyppi, joka on ystävällinen, kohtelias, kiltti ja kivan näköinen ja kun noi jutut osuu kohdalleen, niin mä olen ihan myyty. Mä en varsinaisesti edes oleta sen miehen olevan musta kiinnostunu. Tietysti mä tulkitsen käytöstä ja toivon silmiin katsomisen ja "vaivihkaisten vilkaisujen" ja mun seuraan hakeutumisen ja pitkään mulle juttelemisen olevan jonkunlaista kiinnostusta. Sitten mä vaan toivon, että se tyyppi joskus ilmasis kunnolla olevansa kiinnostunu. Et se pyytäis mua vaikka kahville, tai ihan mitä vaan. Niinhän ei koskaan käy!
Olen ite ihan liian arka pyytämään sellasta ihmistä ulos mun kanssa. Yritän vaan ilmaista oman kiinnostukseni olemalla siinä ja kiinnostunut toisen jutuista. Olen kyllä elämässäni tehny alotteitakin ja päätyny niiden kautta pidempiinkin suhteisiin, mutta en ikinä sellasen ihmisen kanssa, joka olis tosissaan saanun mun sydämen läpättään. Mä en ikinä uskaltais lähestyä sellasta miestä, joka todella kolahtaa. En tiedä miksi mä nostan sellasen miehen niin korkeelle jalustalle. Mä en koskaan ihastu mihinkään puolijumaliin adoniksiin vaan tavallisiin miehiin, jotka antaa tosi hyvän kuvan itestään. Kai se on se, että torjutuksi tuleminen siinä kohtaa sattuis noin sata kertaa enemmän. Niinpä mä vaan haaveilen kauempaa ... ehkä kuukausitolkulla, kunnes se tunne alkaa vihdoin päästää irti.
Nyt oon ollu sinkkuna jo yli vuoden. Mulla ei ole ollut tässä minkäänlaista säätöä miesten kanssa. Jotenkin tuntuu, että mahtaako enää koskaan ollakaan. Mä en jotenkin vaan enää osaa ajatella olevani sellasessa "kevytsuhteessa", jonku ihan ok tyypin kanssa. Mä haluun rakastaa niin, että se sattuu ... tai sitte olla just näin kun nyt oon. Harva normaali ihminen tajuaa mitä tarkotan tolla edellisellä, mutta eiköhän toivoton romantikko tajua.
Ei sitä ole mieltä paheksua. Ihmiset on erilaisia. Mutta voin tuntea inhoa sitä kohtaan silti. Näen sen tosiaan jonkinlaisena tapahtumana jossa molemmat näkevät toisen kertakäyttötavarana. Minulle niistä jutuista tulee ahdistus.
En osaisi sanoa että ihastumiset tulisivat päätä pahkaa vaikka kyse on toki sattumasta. Esimerkiksi edellisen tai tämän hetkisen (eihän siitä mitään tule) kun näin niin ajattelin että voisin häneen ihastua muttei siitä tulisi kuitenkaan mitään.
Minäkin aina toivon kovasti että ne kaikki merkit olisivat "totta".
Itseäni ärsyttää että ne ihastukset syntyvät usein vaikeissa tilanteissa joissa on hankala esitellä toiselle "muuten vaan". Esimerkiksi aloite baarissa tuskin on yhtä tuskallinen kuin vaikkapa harrastuksessa joista toista näkee myös jatkossa.
Yritän viedä asiaa eteenpäin jotenkin esimerkiksi kerätä rohkeutta pyytää toista ulos tai vaivihkaa tutustua toiseen, mutta suora hyppäys ulos pyytämiseen tuntuu usein hankalalta. Lisäksi kestää aikansa kun mun tunteet kehittyvät täyteen mittaansa. Sitten onkin jo liian myöhäistä ja vaikka kuinka yritän niin olen jo menettänyt yöunia ja ollut levoton pitkän aikaa sen henkilön suhteen.
Minulla ei ole tarvetta rakastaa niin että sydämeen sattuu vaikka tuo kuulostaa tietyllä tavalla mielenkiintoiselta :)
Itse kaipaan eniten sitä samalla aaltopituudella olemista ja yhteisiä juttuja johon liittyisi sitten hellyys.
Pahimpia kokemuksia on ne kun on paljastunut ettei toinen ole samall aaltopituudella ja ei jaa samanlaista maailmaa kuin minä.
Tuntuu pahalta ja tyhjältä kohdata se tosiasia että on maailmassa yksin eikä ole toista samanlaista jakamassa kaikkea. Ne kaikki hyvät jutut ovat sitten vain omassa mielessä ja sydämessä eikä molempien päissä ja sydämissä yhtä aikaa.
Saisipa joskus sydämen vain hiljentyvän kun se kuiskii hiljaa. Johtaa vain huonoon oloon.
Mulle noi ihmisten kertakäyttösuhteet luo tunteen siitä, etten uskalla luottaa ihmisiin. Se, että saatetaan sanoa jotakin ihan muuta, jotta saataisiin se kertakäyttösuhde. Sitten ihmisen voi heittää pois. Toi on mulle kauhean vastenmielinen ajatus. Se, että suoraan sovittaan "suhteen" olevan kertakäyttöinen, on paljon enemmän ok.
En minäkään nyt ihan sokeasti ihastu. En ole koskaan ihastunut keneenkään ensisilmäyksellä, enkä oikeastaan usko tuohon. Tottakai toisen pitää tehdä jotakin ja osoittaa olevansa jotakin, jotta ihastun. Olen kyllä ihastunut hyvin lyhyessä hetkessä, muutaman kerran. Baareissa sen sijaan en ole ihastunut koskaan. Olet ihan oikeassa siinä, että tilanne vaikuttaa myös siihen, uskallanko osoittaa kiinnostustani suoraan. Ihastun aina miehiin, joiden kanssa pitää olla tekemisissä jatkossakin. Siinä tilanteessa en uskalla ottaa yhtään askelta. Tosiaan baarissa voisin hyvin tehdäkin aloitteen, mutta en minä noissa ikinä ihastu.
Ihan sama juttu. Tai oikeammin en puhu edes luottamuksesta vaan saan toisesta ihmisestä vain niin erilaisen kuvan ettei synny edes luottamuksen tunnetta ja sellaista että se ihminen ymmärtäisi minua tai kokisi samanlaisia tunteita.
Jos ihmiset sopii keskenään että se suhde on kertakäyttöinen tai ei perustu kun tietyille asioille niin ihan ok, mutta osaanko mä sitten ajatella että sellainen ihminen osaisi olla minun kanssani?
En minäkään ihastu baareissa.
Tarvitsen aikaa ihastukselle ja kun tiedän että tulen toista näkemään helpottaa sen syntymistä mutta samalla aiheuttaa ongelmia jos toinen ei osoita kiinnostusta tai pitäisi tehdä jotakin ympäristössä joka ei ole sille soveliasta.
Viimeisimmän kohdalla heitin pyyhkeen kehään kun ei osoittanut tarpeeksi kiinnostusta mikä on tietysti ok, mutta jouduin kaivelemaan sitä esiin jonkin aikaa kunnes oli pakko hyväksyä ettei sitä varmaan kiinnosta. Ahdistaa vaan se koko tilanne niiden tunteiden kautta, kun sitä voi kestää pitkään.
Kaikkein pahimpia itselleni ovat olleet ne pari tilannetta, joissa ihastumiseni kohde on valinnut jonkun muun. Tietysti se itse valinta on sattunut, mutta se ei ole ollut se pahin juttu. Mähän olen aina voinut ajatella itsekseni, että eihän se tiennyt mun olevan kiinnostunut ja siksi valitsi tuon (totta ainakin se osa, että eihän hän varmaankaan tiennyt). Se pahin juttu on ollut, kun näkee sen toisen ihan totaalisen väärän valinnan ja tietää valmiiksi ne tulevat seuraamukset. Vähän kuin katsoisi kahden junan törmäystä hidastettuna. Vääjäämätön lopputulos, jolle et mahda yhtään mitään. Siihen ihmiseen, josta välität, tulee sattumaan pahasti. Mä kuitenkin aina ihastun niihin herkkiin ihmisiin, joista tiedän kyllä kuinka jokin sattuu.
Toisaalta noissa on ollut se hyvä puoli, että omat tunteeni ko. ihmistä kohtaan kuolivat nopeammin. Eihän hän ollut sitä mitä kuvittelin, koska teki niin järjettömän valinnan. Noissa tapauksissa valitsi naisen, joka oli niin kaukana siitä mitä minä olen, kuin vain mahdollista. Toisessa päädyin vielä jälkikäteen lohduttelemaan, kun väistämätön oli tapahtunut. Yritin olla empaattinen ja ymmärtäväinen, vaikka oikeasti teki mieli sanoa "Sä olet ihan täys idiootti! Kaikkihan tän lopputuloksen tiesi!".