Suomen sote-palvelut ovat pahoissa ongelmissa. Suomen eriarvoistava, kolmiportainen järjestelmä: työterveyshuolto, yksityinen erikoissairaanhoito ja kunnalliset terveyskeskuspalvelut - tulee kalliiksi mutta ei toimi toivotulla tavalla.
Auttaisivatko rakennemuutokset, sote-palvelujen yksityistäminen (palvelusetelit kapitaatiomaksuineen ja pisteytyksineen) lääkäripulaan, hoitajien "hävikkiin", kuntien rahapulaan tai kuntien osaamattomaan kilpailuttamiseen? Miten on mahdollista, että Suomen perustuslain vastaisesti osa sairaista jätetään hoitamatta esimerkiksi saattohoitoon ilman erikoislääkäripalveluita ja tarpeellisia tutkimuksia? Onko lääkäreillä oikeus priorisoida kuka saa ja minkä tasoista hoitoa?
Sirpaletietoa saamme silloin tällöin lukea eri viestimistä. Suomessa ei ole kokonaisvaltaista, tulevaisuuteen tehtävää yhteistä näkemystä. On ollut eri intressiryhmien toisistaan poikkeavia vaateita: pörriäiset lobbasivat kokoomuksen vaatimaa valinnanvapautta, keskustapuolue vaati maakuntamallia mitä halusivat peruspalveluja ja erikoissairaanhoitoa tarvitsevat pienituloiset, joilla ei ole työterveyshuoltoa tai hoitokuluvakuutuksia? Entä kuultiinko terveyskeskuslääkäreitä tai hoitajia? Mitä tapahtui, kun kunnat ulkoistivat vanhuspalvelut yksityisille pääomasijoittajille?
Muiden pohjoismaiden sote-palveluja on Suomessa tarkasteltu (muun muassa THL) ja ehkäpä pohdittu, voitaisiinko ottaa oppia tehdyistä parannuksista ja mahdollisista virheistä. Miten Ruotsin valinnanvapaus onnistui?
Ruotsissa selvitetään miten erikoissairaanhoitoa saataisiin lähemmäksi potilasta projektissa "nära och god vård". Sitä samaa tulisi myös Suomessa pohtia. Kauas on erikoissairaanhoito karannut, pienituloisten ulottuvilta.
Ruotsissa on tehty uudistuksia, joita viime kauden hallitus suunnitteli Suomeenkin. Muun muassa valinnanvapaus ja hoitotakuut toteutettu jo vuodesta 2010. Perusterveydenhuollon työvoimapulaa Ruotsin digi-palvelut tai valinnanvapaus eivät ole parantaneet.
Suomeenkin viime vaalikaudella suunniteltu "valinnanvapaus/maakuntamalli" ei Ruotsissa ole tuottanut toivottua tulosta. Ruotsissa on perusterveyshuollossa valtava lääkäri- ja hoitajapula - kuten Suomessakin. Ruotsin "digipalvelut" mättävät kuten Suomenkin nykymallilla. Ruotsin terveyspalvelujen terveysvaikutuksista valinnanvapauden toteutumisen jälkeen ei ole tutkittua tietoa. Vai onko sittenkin?
SUOMI JA RUOTSI SAIVAT KYSEENALAISEN KÄRKISIJAN
Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön Eurofoundin raportista selviää hälyttävää tietoa. (HS: "Muut lehdet", 21.10.) Talous- ja yhteiskunta -lehden pääkirjoituksesta erikoistutkija Heikki Taimio mukaan:
"Tämän kyselytutkimuksen tulosten luulisi hätkähdyttävän ainakin suomalaisia ja ruotsalaisia. Suomi ja Ruotsi ovat siinä näet ainoat maat, joissa vastaajat arvioivat laadun perusterveydenhuollossa selvästi heikommaksi kuin sairaaloissa ja erikoissairaanhoidossa. Vain Britanniassa ero oli vastaavan suuntainen, mutta se oli hyvin pieni. Kaikissa muissa EU-maissa laatuero oli päinvastainen. Perusterveydenhuollon laatuylemmyys oli korkein Irlannissa."
"Hyvä kysymys myös on, miksi poliitikot ovat päästäneet terveydenhuollon tällaiseen tilaan. Suomessa ollaan laajalti tyytyväisiä työterveyshuoltoon, ja jo perustuslain kansalaisten tasa-arvotavoitteen kannalta tulisi muunkin terveydenhuollon päästä samalle tasolle. Sitä käyttävät lähinnä pienituloiset kuten opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset - sekä lapset joista suurella osalla on yksityinen terveysvakuutus."
"Lapset, opiskelijat ja työttömät ovat kaikki potentiaalisia ja eläkeläiset entisiä työntekijöitä. Miksi heidän ei pitäisi päästä hyvään hoitoon yhtä nopeasti kuin työssä käyvienkin?".
Auttaisivatko rakennemuutokset, sote-palvelujen yksityistäminen (palvelusetelit kapitaatiomaksuineen ja pisteytyksineen) lääkäripulaan, hoitajien "hävikkiin", kuntien rahapulaan tai kuntien osaamattomaan kilpailuttamiseen? Miten on mahdollista, että Suomen perustuslain vastaisesti osa sairaista jätetään hoitamatta esimerkiksi saattohoitoon ilman erikoislääkäripalveluita ja tarpeellisia tutkimuksia? Onko lääkäreillä oikeus priorisoida kuka saa ja minkä tasoista hoitoa?
Sirpaletietoa saamme silloin tällöin lukea eri viestimistä. Suomessa ei ole kokonaisvaltaista, tulevaisuuteen tehtävää yhteistä näkemystä. On ollut eri intressiryhmien toisistaan poikkeavia vaateita: pörriäiset lobbasivat kokoomuksen vaatimaa valinnanvapautta, keskustapuolue vaati maakuntamallia mitä halusivat peruspalveluja ja erikoissairaanhoitoa tarvitsevat pienituloiset, joilla ei ole työterveyshuoltoa tai hoitokuluvakuutuksia? Entä kuultiinko terveyskeskuslääkäreitä tai hoitajia? Mitä tapahtui, kun kunnat ulkoistivat vanhuspalvelut yksityisille pääomasijoittajille?
Muiden pohjoismaiden sote-palveluja on Suomessa tarkasteltu (muun muassa THL) ja ehkäpä pohdittu, voitaisiinko ottaa oppia tehdyistä parannuksista ja mahdollisista virheistä. Miten Ruotsin valinnanvapaus onnistui?
Ruotsissa selvitetään miten erikoissairaanhoitoa saataisiin lähemmäksi potilasta projektissa "nära och god vård". Sitä samaa tulisi myös Suomessa pohtia. Kauas on erikoissairaanhoito karannut, pienituloisten ulottuvilta.
Ruotsissa on tehty uudistuksia, joita viime kauden hallitus suunnitteli Suomeenkin. Muun muassa valinnanvapaus ja hoitotakuut toteutettu jo vuodesta 2010. Perusterveydenhuollon työvoimapulaa Ruotsin digi-palvelut tai valinnanvapaus eivät ole parantaneet.
Suomeenkin viime vaalikaudella suunniteltu "valinnanvapaus/maakuntamalli" ei Ruotsissa ole tuottanut toivottua tulosta. Ruotsissa on perusterveyshuollossa valtava lääkäri- ja hoitajapula - kuten Suomessakin. Ruotsin "digipalvelut" mättävät kuten Suomenkin nykymallilla. Ruotsin terveyspalvelujen terveysvaikutuksista valinnanvapauden toteutumisen jälkeen ei ole tutkittua tietoa. Vai onko sittenkin?
SUOMI JA RUOTSI SAIVAT KYSEENALAISEN KÄRKISIJAN
Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön Eurofoundin raportista selviää hälyttävää tietoa. (HS: "Muut lehdet", 21.10.) Talous- ja yhteiskunta -lehden pääkirjoituksesta erikoistutkija Heikki Taimio mukaan:
"Tämän kyselytutkimuksen tulosten luulisi hätkähdyttävän ainakin suomalaisia ja ruotsalaisia. Suomi ja Ruotsi ovat siinä näet ainoat maat, joissa vastaajat arvioivat laadun perusterveydenhuollossa selvästi heikommaksi kuin sairaaloissa ja erikoissairaanhoidossa. Vain Britanniassa ero oli vastaavan suuntainen, mutta se oli hyvin pieni. Kaikissa muissa EU-maissa laatuero oli päinvastainen. Perusterveydenhuollon laatuylemmyys oli korkein Irlannissa."
"Hyvä kysymys myös on, miksi poliitikot ovat päästäneet terveydenhuollon tällaiseen tilaan. Suomessa ollaan laajalti tyytyväisiä työterveyshuoltoon, ja jo perustuslain kansalaisten tasa-arvotavoitteen kannalta tulisi muunkin terveydenhuollon päästä samalle tasolle. Sitä käyttävät lähinnä pienituloiset kuten opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset - sekä lapset joista suurella osalla on yksityinen terveysvakuutus."
"Lapset, opiskelijat ja työttömät ovat kaikki potentiaalisia ja eläkeläiset entisiä työntekijöitä. Miksi heidän ei pitäisi päästä hyvään hoitoon yhtä nopeasti kuin työssä käyvienkin?".
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eräiden tutkimusten mukaan "Suomessa erikoissairaanhoito toimii hyvin".
Ei toimi.
Erikoissairaanhoitoon pääsee vain lääkärin lähetteellä, ellei ole rahaa maksaa yksityislääkärille tai ellei ole vakuutusta tai ellei ole työterveyshuoltoa.
Terveyskeskuslääkäriltä ei nykyään saa yleensä lähetettä erikoislääkärille. Ei edes laboratorio- tai muihin tutkimuksiin, koska ne maksavat.
Oli se nähtävissä jo ennen kepu-kok-perusS -hallituksen sote-suunnitelmiakin, että erikoislääkäriin ja tutkimuksiin ei terveyskeskuksista lähetetä. Niinpä terveyskeskuksia alettiin kansankielellä nimittää "arvauskeskuksiksi". Viime hallituskauden sote-suunnitelmissa oli "valinnanvapaus", mutta se koski vain perusterveydenhuoltoa, ei siis erikoissairaanhoitoa. Edelleen niitä lähetettäitä ei olisi saatu, kuten ei saada nytkään. Kuntien rahapulan vuoksi tilanne on vain huonontunut entisestään. Kalliiksi tulivat valinnanvapaus-pilotit ja kalliiksi on tullut vanhuspalvelujen yksityistäminen pääomasijoittajille.
"Arvauskeskukset" ovat tulleet terveyskeskusten sijaan jäädäkseen, joten vääriä diagnooseja tehdään ja erikoissairaanhoito on köyhiltä kauas karannut - entistäkin kauemmaksi. Toivottavasti eutanasia sitä haluaville, parantumattomasti sairaille tai niille, jotka eivät pääse pyynnöistään huolimatta erikoissairaanhoitoon ja/tai tutkimukseen, laillistetaan myös Suomessa.
Hyvä esimerkki julkisesta terveydenhuollosta, pääkaupunkiseulta. Vajaan kuukauden takaa.
Yritin saada lääkäri-aikaa lapselle korvatulehdus-epäilyn vuoksi. Juu onnistuu sanoin puhelinpalvelun rouva, joulukuun ensimmäisellä viikolla on vapaa aika. Mit vit??!!
Ei muuta kuin sitten soitto lähimpään Mehiläiseen. Kahden tunnin päästä aika ja homma hoitui samoin tein. Kustansi reilut 150€ joka on iso raha mutta kun vertaa siihen että olisi kuunnellut kipeän lapsen valitusta kaksi ja puoli kuukautta niin en sitten tiedä.
Minun puolesta julkinen sektori voitaisiin räjäyttää pois. Aivan hyödytöntä resurssien tuhlausta. Kiitokset vi*un Kiurulle siitä sote-jarrutuksesta.
Onhan tähän tulossa hallituksen hoivatakuu. Viikossa hoiva piiriin. Käytännössä ei lääkäriä eikä välttämättä edes hoitajaakaan. Ehkä hallitus suunnittelee takuun hoitamista teko-äly hankkeella, vaikea sanoa kun Kiurun kiemuroista ei ota erkkikään selvää.
Tai siis se on selvä että lääkärille pääsy tulee olemaan hankalampaa mutta miten sitten muuten?