Kesämuisto Pohjois-Karjalasta

Kummallisen muotoisen kunnantalon sekä kiinni olevan Osuuspankin portailla meidät vastaanotti neljä suomalaisen näköistä miestä. Suomalaisuuden varmisti äänet, joita syntyy sellaisen suusta, joka on suomalainen. Olimme tulleet Valtimolle,
Puliukkolandiaan. Tänään ajamamme pitkä reissu korvautuisi hyvillä valokuvilla ja
videoilla. Niitä olisi mukava katsella jälkeenpäin ja ne olisivat muistutus siitä, että
kaikki paikat eivät ole mielenkiintoisia.

Nälkäkin oli, joten katsastelimme kylää sillä silmällä. Se oli turhaa, koska emme
löytäneet alkuun kuin luotaan työntävän näköisen baarin. Näytti sekin olevan kiinni ja niinpä menimme paikalliseen osuusliikkeeseen. Siellä tulikin vastaan yksi kunnantalon portailla ollut, tällä kertaa isoa kassia kantaen. Epävarmasti askeltaen elämää nähnyt urho viinahuuruja hönkien suuntasi kohti entistä olinpaikkaansa. Kaikesta päätellen tänään oli kelapäivä, koska muitakin janoisen näköisiä kaupassa oli. Löysimme hieman retkievästä ja pakkauduimme autoon. Päätimme ruokailla hieman myöhemmin muualla kuin kylänpinnassa, mutta sitä ennen katsastetaan vielä muutakin. Tavallisen näköinen kylä, ei palveluja kovinkaan kummoisesti. Eräs paikallinen kertoili palveluja olleen, mutta nyt tilanne on mennyt huonompaan suuntaan koko ajan. Nurmes kuulema on paikka, josta jotain tarvittavaa löytääkin, tai sitten Sotkamo. Sinne kertoilimme menevämme aivan jo tänään ja laitoimme mieleen muutaman hyvän vinkin.

Kylältä löytyi huoltoasema, olisi ollut siistimpi kahvilakin, mutta tankattuamme
päätimme sittenkin nauttia jo ostamamme eväät. Lämpimässä ei ruuat pitkään säily ja niin suuntasimme kohti pohjoista. Mikäli tulemme joskus takaisin, niin silloin emme pysähdy Valtimolla. Ei ollut pysähdyksen väärti, mutta valokuvia joskus silmäilemme vieläkin.