Muistatko millaista on olla onnellinen?

Jos tarkoitat että onnellinen rakkaudesta? Niin onhan siitä jo liian kauan... Liian vähän aikaahan se kesti!

Ne olivat elämäni onnellisimmat 2,5 kk!

Monta vuotta ollut jo onnellinen. Olisipa kummallista jos se olisi poikkeustila.

About 14 vuotta sitten. Oli rutiininomainen opiskelupaikka, ei säätöä, ei mitään ylimäärästä jonka takia ois pitänyt alkaa pelaamaan mitään. Ei ollut oletuksia muita kohtaan eikä toisinpäin. Ei penkittämistä, ei valtataistelua, ei kieroilua. En kyseenalaistanut sitä, miten tasapuolisesti täällä menee asiat, miten paljon kummankin pitää yrittää siiheen nähden, mitä toinen on valmis itse tekemään ja tulemaan vastaan...
Jos sen yhden vuoden saisi takasin ja jatkaa sitä loputtomiin, kaikki olisi hyvin. Ehkä en vaan loppujen lopuksi halua tuntea ketään tai mitään kohtaan mitään. Ei tule pettymyksiä, eikä ole sen arvosta. Asiat vaan menee niin, mitä oon huomannut että mitä enemmän oott valmis tekemään mitään ja antamaan siimaa tai avautumaan, sitä enemmän saat paskaa niskaan ja se siima vedetään loppuun tai päädyt sen jatkoksi

Tänään. Muutama tunti sitten. Mietin sitä kummaa oloa itsekseni, kun muutama päivä ollut kirurgisen toimenpiteen jälkeen kipeä ja mieliala siksi hiukan alamaissa. Ärsyttänyt joutua ottamaan rauhallisesti ja levätä paljon. Kolmesti päivässä on mennyt tulehdusta estäviä lääkkeitä joka myös ärsyttänyt kun pitänyt syömiset suunnitella niin että edellisestä syömisestä on 2 h ja lääkkeen jälkeen pitää olla syömättä noin 1 h.

Tänään kuitenkin tunsin oloni tosi hyväksi. Eikä oikein mitään ihmeellistä ollut tapahtunut. Nukuin pitkään, söin, katsoin parin sarjan jaksot, siivoilin, kävin lenkillä, kaupassa ja söin. Ja yhtäkkiä tuli vaan joku onnellisuuden tunne ja hyvän olon aalto.
Mietin sitä hetken et miksi, kun ei mitään erityistä siitä ollut.

En koskaan valtio tarjoaa aina jotain uutta ongelmaa entisten päälle. "Yhteistä" toimintaa jossa kusipäiset johtajat määräävät mitä tehdään ja mihin aikaan. Jos ei toimintaan osallistu leimataan sairaaksi syrjäytyneeksi ja tarvitsee toisenlaisten johtajien ja "auttajien" apua.

Jostain syystä tässä elämäntilanteessanikin olen suht onnellinen.
Uskon imeneeni onnellisuutta äidin maidossa.

Vielä syyskuussa olin onnellinen.

Heinäkuun lopussa:/
Tunne oli ihana :)

Koko ajan. Olen onnellinen siitä kun saan herätä uuteen aamuun, lähteä töihin, olla työkavereiden kanssa ja tehdä työtäni. Olen onnellinen kun saan työpäivän jälkeen olla yhdessä rakkaan ihmisen kanssa ja harrastaa asioita, joista molemmat pidämme. Elämä on ihanaa, koskaan ei tiedä mitä uusi päivä eteen tuo. Edesmennyttä mäkihyppäjää mukaillen: "elämä on ihmisen parasta aikaa" :)

tänään ku oltiin tuol mettää rannasta ns,siistimissä.järveltä tuli syksyinen tuuli tuoksuineen sekoittuen metsään,joutsenen huuto.!se toi sanoinkuvailemattoman rauhan sydämeeni.se ol ehkäpä sitä ....jotain jopa nykyihmiseen.jaku en oo kaunosielu sai minutkin.....

Melkein koko ajan olen. Jeesuksen ansiosta. Mikään ei tunnu enää koskaan turhalta. Ei kaipaus, ei uskollisuus ja rakkaus on ihan oikeaa ja olemassa. Paljon syitä on olla onnellinen.

Ihania vastauksia 🌼
oma projekti kestänyt sen verran, että
ilon ja onnen aiheet olleet vähissä.

En oikein muista milloin olin viimeks onnellinen, siitä on tosi kauan aikaa. Ehkä jotain onnea koin viime vuoden loppupuolella, kun yks vaihe elämästä päättyi suhtkoht hyvin, sain läheiseni hyvään hoitopaikkaan ja itse sain luvan kans levätä vuosiin.