Ensi sunnuntaina julkistetaan SRK:n historian kolmas osa Myrskyjen keskellä, Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen historia 3 (1962–1980). Kirjan sisältö on herättänyt mielenkiintoa, onhan kysymyksessä aika, jonka moni lukija on itse henkilökohtaisesti elänyt.
Tutkimus avaa murrosta, jonka keskellä SRK:n ja rauhanyhdistysten vastuunkantajat tekivät työtään. 1960-luvulla radikalisoituminen eteni laajalla rintamalla, ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset olivat ennennäkemättömiä. Tuolloin vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä koettiin tarpeelliseksi toimia maallistumista vastaan ja puolustaa Raamatun perustalle rakentuvaa uskoa ja elämää. Pyrkimyksenä oli sekä yksittäisten ihmisten että koko uskovien yhteisön varjeltuminen yhdessä uskossa, rakkaudessa, opissa ja hengessä.
Rauhanyhdistyksissä järjestettyjen keskustelujen lähtökohtana oli uskovaisten yhteyden vaaliminen. Niissä koettiin siunauksen hetkiä, kun ajan paineiden keskellä taisteleva sai henkilökohtaisesti uskoa armoevankeliumin. Uskovaiset halusivat korjata asioita ja pysyä kristillisyyden rakkaudessa.
Keskusteluissa alkoi kuitenkin 1970-luvun puolivälin jälkeen ilmetä myös kristillisyydelle vieraita piirteitä. Esiintyi toimintamalleja ja opetusta, jotka aiheuttivat hämmennystä ja ahdistusta ja ovat jälkeenpäin herättäneet laajaa kritiikkiä. Näistä kristillisyyden keskuuteen ilmaantuneista oppiharhoista ja väärinkäytöksistä SRK esitti pahoittelunsa vuonna 2011.
Tutkimuksen ajanjaksona koettiin poikkeuksellisen voimakasta SRK:n ja rauhanyhdistysten toiminnan laajenemisen aikaa. Lapsi- ja nuorisotyössä alettiin pyhäkoulun rinnalla pitää lapsille päiväkerhoja ja nuorille raamattuluokkia. Erilaiset nuortenpäivät muotoutuivat säännöllisiksi tapahtumiksi, ja lehtien lisäksi alettiin julkaista yhä enemmän kirjoja. Tuolloin hankittiin myös ensimmäiset leirikeskukset, ja leirityö rakentui niiden ympärille.
Kristillisyyden elämään on historiassa sisältynyt vuorotellen taistelun ja rauhan aikoja. Tänä päivänä on monella tarve puhua hoitokokousajan kokemuksista. Keskustelua on hyvä käydä herkällä korvalla kuunnellen ja Jumalan huolenpitoon turvautuen.
Jumalan Henki on rakkauden ja anteeksiantamuksen henki. Se ohjaa Jumalan sanan mukaiseen elämään ja Kristuksen mielellä tukemaan matkaystäviä tiellä, joka vie taivaaseen.
Tutkimus avaa murrosta, jonka keskellä SRK:n ja rauhanyhdistysten vastuunkantajat tekivät työtään. 1960-luvulla radikalisoituminen eteni laajalla rintamalla, ja yhteiskunnalliset rakennemuutokset olivat ennennäkemättömiä. Tuolloin vanhoillislestadiolaisessa kristillisyydessä koettiin tarpeelliseksi toimia maallistumista vastaan ja puolustaa Raamatun perustalle rakentuvaa uskoa ja elämää. Pyrkimyksenä oli sekä yksittäisten ihmisten että koko uskovien yhteisön varjeltuminen yhdessä uskossa, rakkaudessa, opissa ja hengessä.
Rauhanyhdistyksissä järjestettyjen keskustelujen lähtökohtana oli uskovaisten yhteyden vaaliminen. Niissä koettiin siunauksen hetkiä, kun ajan paineiden keskellä taisteleva sai henkilökohtaisesti uskoa armoevankeliumin. Uskovaiset halusivat korjata asioita ja pysyä kristillisyyden rakkaudessa.
Keskusteluissa alkoi kuitenkin 1970-luvun puolivälin jälkeen ilmetä myös kristillisyydelle vieraita piirteitä. Esiintyi toimintamalleja ja opetusta, jotka aiheuttivat hämmennystä ja ahdistusta ja ovat jälkeenpäin herättäneet laajaa kritiikkiä. Näistä kristillisyyden keskuuteen ilmaantuneista oppiharhoista ja väärinkäytöksistä SRK esitti pahoittelunsa vuonna 2011.
Tutkimuksen ajanjaksona koettiin poikkeuksellisen voimakasta SRK:n ja rauhanyhdistysten toiminnan laajenemisen aikaa. Lapsi- ja nuorisotyössä alettiin pyhäkoulun rinnalla pitää lapsille päiväkerhoja ja nuorille raamattuluokkia. Erilaiset nuortenpäivät muotoutuivat säännöllisiksi tapahtumiksi, ja lehtien lisäksi alettiin julkaista yhä enemmän kirjoja. Tuolloin hankittiin myös ensimmäiset leirikeskukset, ja leirityö rakentui niiden ympärille.
Kristillisyyden elämään on historiassa sisältynyt vuorotellen taistelun ja rauhan aikoja. Tänä päivänä on monella tarve puhua hoitokokousajan kokemuksista. Keskustelua on hyvä käydä herkällä korvalla kuunnellen ja Jumalan huolenpitoon turvautuen.
Jumalan Henki on rakkauden ja anteeksiantamuksen henki. Se ohjaa Jumalan sanan mukaiseen elämään ja Kristuksen mielellä tukemaan matkaystäviä tiellä, joka vie taivaaseen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ja taas uusi ropakantamölläri...
TV: Musti Hintikka.
Mielenkiintoisa nähä, tuleeko Hoitokokousten todellinen tarkoitus selville, joka oli yksinkertaista; - Heitetää Jeesus Kristuksena mäkeen ja annetaa Hänen paikka puhujille, jolloin synninpäästö jää yhdelle lahkolle.
Kristityt Papit ajettiin pois, ja samalla lähti pois myös Pyhä Henki, jolloin SRK;ta alkoi johtaa pimeys, toistan PIMEYS, ihmisusko.
Karu kuvaus hoitokokousten jäljistä ja hengellisen mielivallan siunauksellisista vaikutuksista. Lukusuositus kaikille SRK:n toimittaman tiedon varassa eläneille ihmisjoukon jäsenille.
"Minulla ei ole enää toiveita SRK:n suuntaan. Näen siellä opillisia kiemuroita, joiden suojassa vl-elämäntapanormisto elää tiukasti entisellään. Seurakunta-oppi – uskomus siitä, että vain oman liikkeen parissa voi pelastua – on kaiken ydin ja kuuliaisuus sille pitää lauman koossa ja näennäisen yhtenäisenä. Muutokset tapahtuvat melkein salaa eikä mitään entistä lievennetä tai poisteta.
Minulla ei ole neuvoja, miten tilanne pitäisi korjata. Toisaalta, jos vanhoillislestadiolaiset ovat uskoneet toimineensa Jumalan käsikassarana hoitovuosina, niin toki tuon ymmärryksen pitäisi auttaa korjaamaan jäljet ja lähestymään uhreja oikeina lähimmäisinä. Mutta myöntävätkö he edes uhrien olemassaoloa?
Koen olevani SRK:n kiroama. Tuo kirous on myrkyttänyt elämääni, avioliittoani ja ihmissuhteitani. Sen haluaisin päältäni pois. Se pitäisi tehdä niin selvällä suomenkielellä, että kaikki vl:t tajuaisivat asioiden korjaamisen ja anteeksipyynnön välttämättömyyden."
https://www.uskontojenuhrientuki.fi/kertomus/hoitokokousten-jaljet-minussa-50-vuotta-vanhoillislestadiolaisen-uskon-sisalla-laiteilla-ja-liepeilla/
minulle tuli uutena asiana että hoitokokousten pitäjät olisivat 70 luvun lopulla pyytäneet hoiteluitaan anteeksi….jaa-a...empä taida uskoa, en ainakaan ole yhdenkään miehen niin kuulleen tehneen (paitsi uheriltaan irvokkaasti kokousten päätteeksi loppu"rukouksen" lopuksi). Toisaalta 80 luvulla meno jatkui entisellään….vasta 80 luvun puolivälin jälkeen alkoi rauhoittua,,,niin ja Lempäälässä hoidellaan yhä tänäänkin...
”Keskusteluissa alkoi kuitenkin 1970-luvun puolivälin jälkeen ilmetä myös kristillisyydelle vieraita piirteitä. Esiintyi toimintamalleja ja opetusta, jotka aiheuttivat hämmennystä ja ahdistusta ja ovat jälkeenpäin herättäneet laajaa kritiikkiä. Näistä kristillisyyden keskuuteen ilmaantuneista oppiharhoista ja väärinkäytöksistä SRK esitti pahoittelunsa vuonna 2011.”
SRK levitti henkiharhaoppia 70-luvun lopulla tehokkaalla kampanjalla rauhanyhdistyksiin ja aiheutti itsemurhia ja mielenterveyden menetyksiä. Kun harhaan meno selvisi vuoden 1979 lopulla, henkiharhaopin kehittäjä H.S. olisi halunnut lähteä korjaamaan aiheuttamiaan vääryyksiä. SRK:n johtokunta painosti hänet kuitenkin luopumaan aikeestaan ja käski hänet "istumaan ja uskomaan".
Kun hoitokokousvääryydet tulivat esille voimakkaasti 2000-luvun alussa, SRK:n johtokunta julkaisi niistä vihdoin kannanoton (Päivämies Nro 21 23.5.2012), jossa pahoiteltiin opillisia harhoja ja väärinkäytöksiä. Näiden selitettiin kuitenkin johtuvan yksittäisten kristittyjen erehtymisestä, vaikka kyseessä oli koko SRK:n johtokunnan ja työvaliokunnan harhaan meno.
Ry:n hoitokokoukset aikoinaan 1970-luvulta alkaen aiheutti monenkin uhrin joutumisen pidempiaikaiseen hoitoon mielisairaaloihin. Myös itsemurhia tiedän tapahtuneen. Nämä ovat yleisesti tiedossa, asia ei siis ole uusi Ry:ssä.
Hoitokokousten aikana kun kysyi henkiopin raamatullisia perusteita, siihen ei saanut vastausta. Kysyjä todettiin välittömästi pimeäksi ja sanottiin, että on raamatulla sekoittanut itsensä tai totesivat ettei tässä Raamatuita tarvita. Tietysti lisäksi todettiin kysyjä olevan väärässä hengessä kun kysyi.
Hämmästyttää jatkuva selittely, vääryyksien ja Raamatun vastaisen henkiopin puolustaminen vähätellen tapahtuneita sekä todetaan toiminta siunaukselliseksi. Tilanne näiden kuluneiden vuosikymmenien aikana ei ole periaatteessa muuttunut.
Salailu ja rikosten vähättely on kaikkien niiden vastuulla jotka sitä tekevät tai tukevat. SRK:n virallisten edustajien lausunnot koskevat koko yhteisöä.
Vapautuakseen vastuusta pitää ilmaista eriävä mielipide kuten on yleinen menettely koskien muidenkin yhteisöjen päätöksiä tai kannanottoja. Vähin mitä voi tehdä on olla puolustamatta valhetta ja vääryyttä.
Ihmisiä kyllä voidaan selitellen pettää. Jumala näkee salatuimmatkin asiat eikä Jumalaa voida pettää. Jokainen on kerran itse vastaamassa teoistaan.
SRK meni itsekorotuksessaan ja ylpeydessään paholaisen asiamieheksi.
Mistä kirjan voi ostaa?
Kirjan voi ostaa SRK:n verkkokaupasta:
https://www.julkaisumyymala.fi/
Koska kirja julkaistaan vasta sunnuntaina 27.10.1019, kirjaa voinee tilata vasta sen jälkeen.
Luultavasti kirja ei tuo hoitokokoussotkuihin mitään uutta, koska SRK on koko tämän vuosikymmenen kieroillut tämän asian kanssa. On kyllä pahoiteltu tapahtunutta. Organisaationa ei ole pyydetty anteeksi mitään, vaikka nimenomaan organisaationa erehdyttiin eli mentiin harhaan.
Yksityiset hoitokokoushörhöt ovat tahoillaan pyytäneet seurakunnaltaan anteeksi.
SRK:n vuosikirjassa 2006 vielä puolusteltiin hoitokokouksia. Todettiin mm, että tuohon aikaan oli paljon sotkua, mm. avioliiton ulkopuolisia suhteita. On saattanut ollakin, mutta eihän se että on syntiä oikeuta sekoittamaan koko pakkaa. Synnithän olivat yksityisten ihmisten syntejä.
Kun Viljo Juntunen valittiin SRK:n johtokunnan puheenjohtajaksi ja häntä haastateltiin julkisuudessa, hän sanoi, että olisi aiemmin halunnut pyytää anteeksi tapahtunutta, mutta hänellä ei ollut siihen roihkeutta.
Mielenkiintoista vai on, milloin ja missä ja miten seuraava suuri sekoilu tapahtuu. Joona Korteniemen yritys lässähti täysin, vaikka monet Jumalan lapsetkin alkoivat palvoa Joonaa ja sittemmin Roosaa haluten MUUTOKSIA. Jumalan sanahan ei koskaan muutu.
Televisiokysymys on mielenkiintoinen. Viime kesän Suviseuroissa asiaa sivuttiin vain yhdessä seurapuheessa. Sanottiin, että "SIIHEN AIKAAN"... siis "siihen aikaan" ymmärrettin nii, mutta nyt on toisenlainen ymmärrys.
Hoitokokousaikoina Jumalan valtakunnasta eronneet ja/tai erotetut ovat kitisseet osastaan.
Nyt kun SRK on myöntänyt, että metsään mentiin, eronneet ja erotetuthan voisivat taas hyvillä mielin alkaa käydä Jumalan valtakunnan seuroissa ja uskoa omat syntinsä anteeksi. Jumalan valtakunta tuskin on erityisen halukas paapomaan näitä vastarannankiiskiä, mutta eihän Jumalan valtakunnalla toki ole mitään sitä vastaan, että nuo harhailleet ja harhautuneet/harhautetut taas tulisivat valittujen lasten laumaan.
"Luultavasti kirja ei tuo hoitokokoussotkuihin mitään uutta, koska SRK on koko tämän vuosikymmenen kieroillut tämän asian kanssa. On kyllä pahoiteltu tapahtunutta. Organisaationa ei ole pyydetty anteeksi mitään, vaikka nimenomaan organisaationa erehdyttiin eli mentiin harhaan."
Onhan mielenkiintoista saada tuo kirja luettavaksi. Tuodaanko asiat nyt esille rehellisesti sellaisina kuin ne tapahtuivat, vaan vain ympäripyöreäsi pahoittelu -sanaa käyttäen. Pahoittelu ei näissä asioissa riitä, vaan toivottavasti vihdoinkin päästään väärintekojöiden kanssa keskustelemaan myös korvauksista. Kahdessa viimeisessä Päivämies -lehdessä on ollut hoitokokouksiin liittyvä artikkeli liittyen juurikin kohta ilmestyvään kirjaan. En olisi halunnut HS nimeä enää mainittavan ainakaan "syyllistäen", koska kaikkien tulisi jo myöntää, että suurin syy tämänhetkiseen "pakoon" ovat HS:n jälkeiset tapahtumat. Miksi ja ketkä kielsivät HS lähetemästä korjaamaan tekojaan? Tämä oli hirvittävä virhe! Tässä vaiheessa yhteisön oppiin tuli myös voimakkaasti "käytäntö", jonka mukaan asiat voi sopia kolmannen osapuolen kanssa ja jättää kokonaan sopimatta sen kanssa, jota asia koskee. Tätä "oppia" levittävät tänä päivänäkin puhujat, jollaisia puhujia ei saisi olla. Jos on kolmekymmentä vuotta salannut tekojaan ehkä puhujan "arvovallan nojalla", niin on aika jättää todella vastuullinen puhujan tehtävä.
"Pahoittelu ei näissä asioissa riitä, vaan toivottavasti vihdoinkin päästään väärintekijöiden kanssa keskustelemaan myös korvauksista."
Tässä tuore esimerkki syyttömästi kärsineelle maksetusta korvauksesta.
HS
"Mies vapautettiin monipolvisen oikeusprosessin jälkeen vuonna 2017.
Hän ehti olla kiinni otettuna, pidätettynä, tutkintavankeudessa ja vankilassa 1 268 vuorokautta.
VALTIOKONTTORI päätti maksaa miehelle kärsimyskorvauksena yhteensä 520 000 euroa eli noin 410 euroa jokaiselta vuorokaudelta, jonka hän oli vapautensa menettäneenä."
Lopeta hyvä ihminen tuo löpinä Jumalan valtakunnasta, koska sillä ei ole mitään tekemistä veeäljoukon kanssa!
Edelleenkään mitään omien syntien anteeksiuskomisia ei Raamattu tunne, sekin on samaa pöpinää kuin tuo juamlanvaltakuntahöpötyskin !
muiksi ette oikaise jo viimeinkin noita oppejanne, mikä sen estää mieti asiaa.
Hoitokokoushöhöillä on vielä mahdollisuus palata korjaamalla asiansa. On nähtävissä, että Jumala on koonnut omiaan turvaan myrkkykäärmeiltä.
"Jumalan valtakunta tuskin on erityisen halukas paapomaan näitä vastarannankiiskiä..."
Jumalan valtakunta ei tee mitään, vaan siellä olevat yksittäiset ihmiset.
”Nyt kun SRK on myöntänyt, että metsään mentiin, eronneet ja erotetuthan voisivat taas hyvillä mielin alkaa käydä Jumalan valtakunnan seuroissa ja uskoa omat syntinsä anteeksi.”
Heikki Saaresta tehtiin kirjassa syntipukki, vaikka SRK:n koko johtokunta ja työvaliokunta hyväksyivät hänen toimintansa. SRK:n olisi aiheellista julkisesti myöntää tämä ja pyytää henkiharhaopin johdosta eronneita ja erotettuja palaamaan takaisin.
Oikeat johtopäätökset olisivat : omatunto on sidottava vain ja ainoastaan Raamattuun. Muun vaatiminen on syntiä eli isien perinnäissääntöjen noudattamista. Saahan niitä toki kuka haluaakin, noudattaa, mutta muilta saman vaatiminen uskon nimissä, se on kauhistuttava väkivallan teko.
Niin no raaamattukin on vähän semmoinen teatterinen kirja joka kylläkin toteutuu mutta....!!!
Jumalan teatteri.
Just näin.
Yksikään enkeli ei langennut syntiin eikä myös ihminen langennut syntiin.
Paljon on noista ajoista kehitytty. Televisio on jo jokaisella. Ehkäisy on ok terveydellisistä syistä. Naisten ei tarvi enää olla harmaita hiirulaisia, väritkin on jo keksitty. Edespäin vaan yhä. Vanhojen ukkojen ja akkojen kulloisetkin mielipiteet eivät jumalansanaa olleet silloin eikä ne sitä ole nytkään. Vaikka kuinka tyrkyttäisivät niin älä usko jos Raamatussa ei niin sanota. Vapauteen orjuuttajien mielivallasta.
Tuolla Päivämiehen kirjoituksessa käsitellään aloituksessa mainittua historiateosta hieman laajemmin:
https://www.paivamies.fi/usko-ja-elama/puhutaan-maasta-ja-taivaasta/4800/
Tutkimus tuo mieleen Breshnevin ajan kommunistien tutkimukset jossa politbyro valvoi ja tarkasti kaikki aineistot että kertovat kaikki parhain päin ja totuutta kaihtaen.
Aimo ja Olavi olivat tässä päävalvojina.
Totuus on srk hommissa niin arvokas asia että sitä käytetään harvoin.
"""""Jumalan Henki on rakkauden ja anteeksiantamuksen henki. Se ohjaa Jumalan sanan mukaiseen elämään ja Kristuksen mielellä tukemaan matkaystäviä tiellä, joka vie taivaaseen.""""
Kirjoittajalle taisi tulla teksiinsä jonkinlainen lapsus.
Tarkoitus oli kai kirjoittaa seuraavasti:
SRK:n henki on rakkaudettomuuden ja anteeksiantamattomuuden henki. Se pakottaa SRK:n julistuksen mukaiseen orjuuteen ja alistuneen lampaan mielellä kyttäämään matkaystäviä tiellä, joka vie tuhoon.
Nyt on aika tehdä tutkimus kuinka paljon hoitokousten aika on sanellut vanhoillisuutta myös tulevaisuuteen, aina nykyaikaan saakka.
Vastaushan on jo etukäteen että erittäin paljon.
Suurin inha on siinä, että hoitokokous - helvetti vei ihmisiltä sananvapauden. Eri mieltä ei saa olla, tai joudut puhutteluun ja sitä kautta kurimukseen. Kallein säilyttämisen arvoinen asia on siis "konsensus" jonka määrittävät tiukkapipot..Ei suinkaan Raamatun mukainen elämä.
"Kallein säilyttämisen arvoinen asia on siis "konsensus" jonka määrittävät tiukkapipot..Ei suinkaan Raamatun mukainen elämä."
Kotipaikkakunnallani, jossa hoitokokoukset jatkuivat vielä 80-luvun puolivälin jälkeenkin, räyhäävät hoitohörhöt vaativat muilta parannusta milloin mistäkin syystä, jota ei tietenkään puhuteltavalle kerrottu, jotta saatiin Kristuksen kirkkolakia väkivallan apuvälineenä käyttäen jatkaa uhriksi valitun kiusaamista ja pilkkaamista aina vaan isommalla ja isommalla porukalla. Eli he, joilla samaa tavaraa valui molemmista päistä, säntäsivät hallitsemaan muitten elämää jollakin itse omien kokemusten perusteella keksimällään syntisyyllä. He olivat pitäjän juoruakkoja ja -äijiä, jotka eivät hallinneet omaa elämäänsä - että se siitä tiukkapipoisuudesta. Kysyn vaan, että voiko umpikiero ja epärehellinen juoruilija olla koskaan uskovainen?
Onko luettu ko. kirjaa.
Olen varannut kirjastosta. Ennen minua oli yksi varaus.
Julkaisutoimkunnan puheenjohtaja kertoi,
että kirja on SRK.n historiaa, ei sii koko
vanhoillislestadiolaisuuden.
Moni uskoi Hitlerinkin ropakantaa. Lopulta hoitokokkoukset eli Gestapo tuomittiin rikokseksi ihmiskuntaa vastaan.
Äläpä nää joka paikkaan tunge kuonoas!