Miten ennen suhtauduttiin peliriippuvuuteen?

Peliongelmaisia on ollut niin kauan kuin on ollut pelejäkin. Ennen siihen ei kiinnitetty huomiota. Ehkä sekin on yksi tekijä joka vaikuttaa nykyiseen systeemiin kun puututaan enemmän kaikenlaisiin ongelmiin. Tai tavallaan niihin puututaan vaikka edelleenkään ei paljoa tehdä niiden poistamiseksi. Tämä koko pelijuttukin on monimutkaisempi asia. Kuulostaahan se ihan älyttömältä että veikkauksen pitää tahkota isot määrät rahaa ihmisten kustannuksella, eli ihmisiä tavallaan käytetään hyväksi. Ei sitä ongelman suuruutta oikein ymmärräkkään sellainen jolla ei ole pelaamisen kanssa ongelmia. Onhan se selvää että vaikuttaa tosi laajasti elämän eri alueisiin kun rahat loppuvat eikä enää pärjää yhteiskunnassa. Mä olen sitä mieltä että kyllä asialle pitäisi saada tehtyä joku fiksu ratkaisu, itse en paljon pelaile mutta kaikki sympatiat on riippuvaisten puolella. Olen itse ollut riippuvainen myös mutta muuhun kuin pelaamiseen. Samanlaista rahan hankkimista se on myös lääketeollisuudessa, savukkeissa, alkoholissa ym. Tai ainakin verrattavissa samantyyliseen toimintaan. Isot yritykset tienaavat keinoja kaihtamatta välittämättä ihmisistä juuri lainkaan. 30-40 vuotta sitten oli varmaan myös ongelmana niille kenellä ongelma oli mutta siitä ei puhuttu julkisuudessa. Myös viimeisinä vuosina on pelimahdollisuudet ja -koneet lisääntyneet todella paljon. Mahdollisuudet tavoittavat paljon suuremman määrän ihmisiä kuin aikoinaan. Pelaaminen on myös tehty turhan helpoksi kun pystyy jo pelaamaan pankkikorteillakin. Mun mielestä olisi ihan hyvä jos tulisi niitä sellaisia erillisiä pelipaikkoja, ei olisi joka kaupassa ja kioskissa ym.

Kasarilla peliriippuvuudesta ei juuri kirjoitettu ja sen vuoksi ei myöskään puhuttu. Joitakin kirjoituksia peliriippuvuudesta oli niin muodoin, että peliriippuvuus sanana oli laajasti tunnettu. Jo kasarilla kadunmies pystyi sanomaan, mitä väestöryhmiä hedelmäpeleihin koukuttuu. Koukuttujat olivat mummoja ja nuorisoa. Pelit kiinnostivat nuorisoa, mutta nuorten rahat olivat vähissä ja sen vuoksi pelaaminen jäi vähiin. Mummoilla oli rahaa pelata ja mummot myös pelasivat. Kasarilla oli selvästi nähtävissä ilmiö, jossa vanha mummot takoo hedelmäpeliä tuntikausien ajan joka päivä. Jos kävi samassa kaupassa useammin, kaupassa käydessään peliriippuvaiset oppi helposti tunnistamaan ulkonäöltä. Englantilaisvalmisteisia hedelmäpelejä oli tuolloin tyypillisesti yksi per kaupan eteinen. Hedelmäpeli lienee ollut koukun aiheuttaja, pajatsoon koukuttumiseen en usko.

Pelirippuvaisia oli kuitenkin jo 70-luvn alkupuolella, kun isommat urheiluseurat rakensivat bingoja. Bingon pelaajissa keski-ikä oli eläkeläisikäisissä. Bingoissa oli kyllä ukkoa ja akkaa ja kitkerä tupakansavu, mutta jostain syystä naiset koukuttuivat bingoon. Miehet eivät niinkään. Bingo-pisnes hiipui 80-luvun loua kohti tullessa. Syynä on voinut olla peliautomaattien yleistyminen.

Ysärillä peliriippuvuudesta ruvettiin kirjoittelemaan lehdissä, mutta ongelmalle ei juuri tehty mitään. RAY lisäsi pelien määrää eksponentiaalisesti ja pelien palautusprosenttia rukattiin alemmas. Ysäri oli uhkapeliongelman laajentamisen aikaa. Kauppojen eteisissä pelikoneiden määrä kolmin-nelinkertaistettiin. Ysärin alkupuolella tuli pelaamoita, joissa oli oikea ruletti. Jos kaupojen eteisessä keskimäärin hävittiin kymppi tai kaksi, pelaamoissa käytiin häviämässä satasia. Pelaamon idea oli luoda peliongelmaisille paikka, joissa ongelmaista ei katsota pahalla, vaan otetaan ystävällisesti vastaan kaikki se raha mitä ongelmaisella on annettavaa. Pelaamot olivat peliongelmaisille piilopaikkoja, joissa saattoi pelata mielin määrin joutumatta ohikulkijoiden (tuttujen) arvostelulle alttiiksi. Pelaamoihin rakennettin katseilta piilossa olevia sisäänkäyntejä, joskus jopa rakennuksen takapuolelta, josta muuten ei kuljettu mihinkään.

Ei ollut myöskään somea eikä suuren yleisön keskustelupalstoja pitkään Internetin yleistyttyäkään. Julkisuudessa puhuttiin median nostamista aiheista. Täyspoteissa kyllä oli jo 1990-luvulla pahasti peliongelmaisia ihmisiä.

80-90 luvulla ei ollut nettikasinoita eikä lukemattomia pikavippifirmoja, jotka ovat peliriippuvaisen taloudelle tappava yhdistelmä ja vievät nopeasti kymmenien tai satojen tuhansien velkahelvettiin. Tuohon aikaan piti matkustaa Vegasiin tai Monacoon saadakseen omaisuutensa pelattua ja silloinkin velkaantuminen oli todella vaikeaa nykypäivään verrattuna.

Kasarilla ja ysärillä sai pelattua vain satasia pelikoneisiin hitaaseen tahtiin jos nykypäivän vertaa ja velkaa pelaamiseen oli vaikea saada. Itsellä ysärillä isoin ja ainut pelivelka oli kaverille 1500 markkaa, jotka olin pelannut pelikoneisiin. Nyt velkaa pelaamisen takia on ulosotossa lähes 20000 lukuisille eri velkojille, joten tuosta voi päätellä miten ongelmat ovat muuttuneet netti ja pikavippiaikana.

Ei pidetty läheskään niin vakavana kuin nyt.

Markka-aikana 90 luvulla kauppojen peliautomaattien ikärjaja oli 15v. Eikä kukaan sanonot tai välittänyt mitään jos vaikka 12v pelasi automaatteja.

Vain ehkä tälläisissä täyspottti peleisaleissa oltiin hieman tarkempia. Niihin oli 18v ikäraja, mutta niihin pääsi helposti alaikäisenä sisään. Vain ehkä selkeimmät alle 15 vuotiaat ajettiin pois. Lapsi pääsi myös aikuisen kanssa mukaan pelisaliin.

Tästä sitten pikuhiljaa alettiinkin tiukentaan eli myöhemmin joskus 2000 vuonna lapsi ei enää päässyt pelisaliin. Ikärajoja pelikoneilla alettiin kyttäämään kaupoissa tarkemmin jne tehtiin kaukosäätimiä jolla suljettin kone. Nostetiiin pelikoneiden ikäraja 18v. ja nyt sitten ollaan tunnistautumisesaa asti

Ongelma rajoittamisessa on tämä yksi yhteen mitä enemmin rajoitettua valvottua rahalla pelaamista antaa vähemmin voittoja pelaajille pelattujen rahojen siirtyessä voittoja keräävälle johdolle. Tuskin kukaan on Veikkauksen johdosta kiinnostunut toimiiko netissä ruletti 0 - 36 vaan ovat kiinnostuneita omista voitoistaan ruletin avulla ja voittoa saa kopeloimalla arvonta 0 - 99, kenttä pelaajalle näytössä 0 - 36 arvonta eri verraten pelaajalle näyttö. Ei tuollaisen arvonnan valmistamiseen tarvitse insinööri olla, vain mulkku oivallus riittää. Arvoissa kerrottu voitto arpojen määrät mutta ei kerrottu ne on joukossa 400 miljoonaa tyhjää arpaa. Pelaamisen rajoitamiset on muotoiltu toimimaan pelaajaa vastaan.

Silloin kun yksi ihminen pelaa talonsa , autonsa ja vielä ottaa velkaa pelaamista varten niin pitääkin peliriippuvaisuudesta keskustella .Ei ennevanhaan ollutkaan tälläisiä mahdollisuuksia pelaajilla kun on nyt.moni nuori isä on pelannut pois perheensä ja makselee velkoja lopun elämäänsä joten jos joku olisi hänet topannut ajoissa niin ehkä hänenkin elämänsä olisi toisenlaista .
Asioista on puhuttava ja pelaajilla on usein voimakas luulo että nyt kun pelaan niin saan ison voiton, jota ei tietenkään saa.
Joten kyllä silloin jossain on vikaa kun peli ottaa ylitse elämän

Ennen, kauan sitten, ei peliriippuvuutta ollut. Ei ollut sellaista sanaakaan. Se, joka pelasi, pelasi omasta vapaasta tahdostaan.
Tunsin 70- ja 80-luvulla korkeasti koulutetun miehen, joka nykytermein sanottuna oli selvästi peliriippuvainen, pajatsoa pelasi joka päivä. Pelasi aika ison perinnön, lopulta omansa ja puolisonsa kodin, arvopaperit, kaiken... Hän pelasi omasta tahdostaan ja uskoi olevansa paras pelaaja, vaikka hävitti koko omaisuutensa pajatsoon. Sen jälkeen hän hyppäsi mereen, mutta pelastettiin. Mies on sittemmin kuollut sairauteen jo vuosia sitten.