En halua, koska mikään ei muutu.
En halua, koska saatat olla taas etäinen ja tyly-
En halua, koska kaikki on niin äärettömän turhaa.
Haluan, koska se kuitenkin tekee minut jollain tapaa onnelliseksi.
En halua, koska saatat olla taas etäinen ja tyly-
En halua, koska kaikki on niin äärettömän turhaa.
Haluan, koska se kuitenkin tekee minut jollain tapaa onnelliseksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Mä olen aina etäinen ja tyly, kuten hyvin tiedät.
Mutta haluan silti katsella kaunista sivuprofiiliasi vasten upean oranssia auringonlaskua.
Handicappini.
Etunimesi etukirjain
Oletko joskus katsellut?
Tiedän hyvin.
Onnea hänen sivuprofiilinsa katselemiseen .
Vietä kiva viikonloppu.
Mutta jos emme näe usein niin kannttaa kokeilla, miltä tuntuu nähdä. Mielummin katsoa kuin katua jos siihen on kerrankin tilaisuus :)
Et koskaan enää halunnut nähdä minua.
Siihen oon jo tottunut ja turtunut.
Siitä syystä en enää toivo tai odota mitään.
Sellaisia ne panosuhteet on. Hetken tuntuvat hyvältä, mutta suurimman osan ajasta on tyhjä ja ontto olo.
Mikään ei muutu, koska pelkään tulla sua vastaan.
En tahtoisi olla etäinen, en vain tahdo näyttää tunteitani. Tyly en mielestäni ole.
Turhaa, ehkä. Voisi tämä olla enemmänkin.
Näkemisesi tekee useimmiten onnelliseksi.
En ole, helpompaa sovitulla tapaamisella olla normaali. Alku on vaikea, mutta oon sitä mieltä, että meillä voisi sujua hyvin alun vaikeuden jälkeen. Molemmat ujostellaan tunteiden näyttämistä ja se helpottaa sitten suhteessa kun on varma että toisella on myös vahvoja tunteita.
Uskon kans että meillä vois sujuu hyvinkin. Mut kohta nähää joka tapauksessa, sitä ei estä mikään.
Tänäänkin voisit ihan hyvin tulla mun luo, se ois kivaa! Mut et sä tuu...
No harvemmin kai vennonvieras tulee toisen yhtä vieraan luo, miksi tulisi?
En tiedä osoitetta, enkä muutenkaan kehtaisi tehdä noin. Se voisi olla ahdistavaa hänen mielestään.
Sanat satuttavat ja tekevät meistä entistä varovaisempia? Ehkä samalla ruokkii käyttäytymään tylyn oloisesti toista kohtaan tahtomattaan? Itsensä suojelu tilanteissa, joissa uhka olemassa vaikuttaa ainakin omaan käytökseen noin, et tavallaan jäädyttää olemuksensa, ettei toinen vain kokisi uhkaa tai mitään muutakaan pelkoa tilanteissa, kun tulee kohtaamisia?
Vaikeita asioita, väärinymmärryksiä tulee silloin helposti, toinen mieltää tilanteet helpommin mahdottomaksi kuin mahdollisiksi? Uskallus ja rohkeus silloin tipotiessään, kun uskoa ei ole toiseen, on vain toivoa, et kaikki paremmaksi muuttuisi? Epäilyt kasvavat, et ei tästä mitään synny? Ja helposti voi kaatua lopulta mahdottomuuteen, vaik toisin toimimalla tilanne voisi olla täysin toinen?
Huomenta. Minulla on huono puoli eli tylyys. Sinä olet joutunut sitä kovasti kohtaamaan. Anteeksi tylyys. Välillä sitä vain tuntee niin suurta uhkaa välillä. Tuntuu, että taivas tippuu päälle. Olen perusluonteeltani pelokas vähän niinkuin koira, joka puree. Ymmärrän, että säikyt.
Huomenta, säikyn ja en halua olla toiselle haitta? Siksikin pidän etäisyyttä ja seuraan samalla? Onko kanssakäymiselle mahdollisuuksia vai onko toinen menettänyt toivonsa meidän suhteen ja katselee jo uusia kiinnostuksen kohteita?
Tätä epäilen vahvasti jo omassa tapauksessani? En toista syytä siitä, mut omakin usko ja toivo koetuksella, kun epäily olemassa? Näillä mennään eikä muuta voi, kuin odotella, totuus paljastuu? Ehkä itsekin mietin samalla muita vaihtoehtoja, kun tämä alkaa tuntumaan vähemmän todennäköiseltä?