asemaan? Mitä hän mahtaa tuntea ja miltä hänestä käytöksesi näyttää ja tuntuu?
Osaatko asettua ihastuksesi
Anonyymi
31<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
En oikein osaa, on hyvin vaikeaa tietää, miten toinen suhtautuu.
En.
En todellakaan osaa kuvitella, mitä hänen päässään liikkuu.
En oikein pysty. Toki olen yrittänyt miettiä, mutta vaikeaa on.
Osaan. Hän luultavasti ajattelee, että olipa siinä fiksu kaveri, kun tajusi jättää minut täysin rauhaan, vaikken aivan suoraan tuota toivettani sanoilla esittänytkään.
Niin minä tällä hetkellä ajattelen.Tämä vain hiipuu hiipumistaan. Hyvä niin. Minun elämässäni on ongelmia, jotka ovat onnellisuuteni tiellä mutta ne ovat ratkaistavissa. Vaaditaan vaan aikaa ja halua tehdä työtä asioiden eteen.
Otetaan tämä vastaus, osuiko
Ei todellakaan.
Saattaa näyttää oudolta, hermostuneelta tai ylirauhalliselta.. :)
Sellaiselta voi näyttää, jos vie itsensä ”äärirajoille” joskus, tai joutuu. Mut on ihan normaalia voin taata.
Itseasiassa hän jota juuri nyt ajattelen, on todella fiksu ja upea nainen. Ymmärtää vanhan miehen höpinät, eikä ota niitä turhan vakavasti. Toivon, ettei hän vain koskaan suuttuisi mulle. Se olis todella surullista.
Ei toi sub höpinä johda täällä mihinkään. Mene jos oikeaan elämään ja eteenpäin.
Niin, miltähän se mahtoi tuntua olla ihailtu, ja vielä kuulla siitä selvin sanoin. En kyllä osaa kuvitella, vähän hivelevältä ja hiukan ahdistavalta?
En osaa, mutten usko että näyttää oikeastaan miltään. Kun vain muutaman sanan siitä (kiinnostuksestani) edes sanonut ja siitä on jo kuukausia. Tuskin edes uskoisi mun enää ajattelevan häntä. Näytän normaalilta ja kuulostan kai välinpitämättömältä. Vaikken olekaan. Voisinpa ilmaista itseni niin selvästi että edes tajuaisi "häiriintyä".
Siitä ei ole oikeastaan hajuakaan mitä hän tuntee.
Mun käytös on sitä mitä se tässä epätietoisuudessa voi olla. Sitä en sitten tiedä miltä se hänestä tuntuu.
Uskon ymmärtäväni miksi hän heitti pyyhkeen kehään. En moiti häntä siitä. Suren vain.
Ehkä hän ei heittänyt pyyhettä kehään, vaan heitti pallon sinulle?
Nyt kun mietin, niin yleisesti ottaen, tällaiset ihastukset taitavat lähinnä olla vain toikkarointia oman pään sisällä... Harvemmin tulee tehtyä mitään minkä niiden kohde edes noteeraa. Onneksi.
Osaan. Näen, että hän on ihastunut ja tykkää kovasti, ehkä enemmänkin, mutta on päättänyt olla tekemättä mitään ihastuttavan perheensä vuoksi. Hän on ennen kaikkea hyvä äiti lapsilleen ja rakastaa myös miestään, elämänkumppaniaan. Hän kokee tuskaa, mutta päätös pitää. Silti häntä salaa houkuttaa olla kanssani tekemisissä, hän tulee lähelle, keimailee, nauttii huomiosta ja testaa viehätysvoimaansa. Ihastuneen miehen huomio imartelee ja kiihottaa häntä. Luonteemme ja arvomme osuvat yksiin ja välillämme on jokin selittämätön kaipaus, ja hän aistii sen kenties voimakkaammin kuin minä. Minä käyttäydyn niin kuin ihastunut hölmö käyttäytyy, mutta se vain salaa huvittaa häntä, koska sydämessään on sellainen itsekin. Me kumpikin tiedämme tämän kaiken, vaikka emme uskalla puhua. Epätietoisia ja eksyksissä olemme kumpikin.
Huomenta. Tämä kuvaus pitää paikkansa. Perhe on kuitenkin minulle tärkein. Sinussa olen kuitenkin löytänyt jotenkin samanlaisen. Ajattelemme asioista aika paljon samalla tavalla.
Olemme ehkä molemmat vähän eksyksissä. Minulla on vähän vaikeaa töissäkin. Sinulla on ehkä toisella tavalla vaikeaa mutta toivon, että selvität ongelmasi. Oletko varma, että haluat pysyä tuollaisena erakkona. Jospa pääsi vie sinut aivan väärään suuntaan?
Minä olen aika jahkaileva. En oikein saa päätöstä aikaan.
Minä näen meidät joskus ystävinä. Näen vaan. Toivon sitä mutta ei ihan heti.
Minä siis valitsen perheen, se ei ole mies vaan myös lapset. Tästä päätöksestä vaan tulee hyvä olo. Minulla ja miehellä on ongelmia mutta pystyn selvittämään niitä
Hyvää päivää Sinulle!
Oispa se. jos hän olisi tulkinnut kaiken näin, juuri niinkuin asia on.
Tämä oli vastaus 01.54 viestiin, ei tuohon aitoriittaan. 😶
No tietty e.
En osaa nyt. Joskus jos tiesin hänen olevan surullinen, olin itsekin surullinen. Ihan koko tilanne on ollut lukossa monesta eri syystä johtuen. En osaa nähdä itseni olevan suhteessa kenenkään kanssa. Onko minusta tullut liian yksin viihtyvä vai aiheuttaako vaikea elämäntilanne tällaisen tavan ajatella?
Tuskin mitenkään. En vain enään kiinnitä häneen huomiota ja välttelen aina kun mahdollista. Hän tuskin on edes sen kummemmin huomannut asiaa.
Ei hänellä ole syvempiä tunteita minuun vaikka joskus luulin niin..
Mietin usein sitä mitä hän oikeasti minusta ajattelee , pitääkö ystävällisenä ihmisenä , joskin ihastuneena vai pitääkö ihmisenä johon täytyy pitää ns. turvaväli. Jollain tapaa jopa vastenmielisenä..
Tällainen tunne on tullut itselleni.
Eli en tiedä miltä hänestä tuntuu tai miten oikeasti kokee minut .
En pidä sinua vastenmielisenä mutta alussa pidin. Silloin pidin turvaväliä. Nykyään ajattelen, että olet tosi mukava, kiltti ja auttavainen. Pidän sinusta ja se on yllättänyt minutkin.
Olisikohan niin, että me molemmat kaipaamme jalat maassa olevaa kumppania. Minun mieheni nimittäin on sellainen. Kun alan leijailla, mies kiskoo minut alas. Olen boheemi.
No en kyllä osaa arvailla mitä hänen mielessään liikkuu, kun näkemisestä on aikaa. Palstankin muututtua anonyymiksi on vaikea tietää kuka täällä kenellekin vastailee. Itse olen täällä näkyvästi kirjoittanut vähät aloitukseni sillä oletuksella, että jos hän täällä joskus kävisi niin tietäisi minun muistelevan lämmöllä.
Ei käy. Olet se omija jota anonyymius häiritsee ja sinulle ei ole täällä kaivattua
Älä hulluttele. En omi täällä mitään anonyymiä. Hervoin edes luen otsikkoa pidemmälle!
Tiedän.
Hän näkee minut kivana kaverina sekä aivan liian vanhana miehenä itselleen.
Hetkittäin hän tuntee jotain seurassani kun olen hyvää seuraa, mutta se laantaa koska todellisia tunteita hänellä ei ole.
Mikä varmasti on ihan oikein. Suhde olisi vaikea, varsinkin alku, monellakin tapaa.
3älä jauha paskaa tee töitäs.